”Rohkeaa äitienpäivää” otsikoi Anja Alasilta viisaan ja kannustavan äitienpäiväbloginsa. On totta, että kehitysvammaisten lasten äiteihin kiinnitetään äitienpäivänäkin aivan liian vähän huomiota. Myös äitienpäivämitalistien joukossa on kehitysvammaisten äitejä kovin vähän verrattuna heidän tekemäänsä valtaisaan työmäärään.

Suomen ensimmäinen mitalilla palkittu kehitysvammaisen äiti on Selma Puolakka Riihimäeltä, kahden siihen aikaan jo yli viisikymppisen kehitysvammaisen veljeksen ansiokas kasvattaja. Vuosi oli 1980. Anomuksen tekijöinä olivat Riihimäen Kehitysvammaisten Tuki ry ja Riihimäen diakoniayhdistys.

Onnekas muistivirhe

Yhtä ja toista tapahtui, ennen kuin presidentti Urho Kekkonen mitalin Selma Puolakalle luovutti.

Olimme sopineet seurakuntasisar Ulla Pesosen kanssa, että laadin kehitysvammayhdistyksen edustajana luonnoksen anomukseen ja vien sen kirkkoherra Raimo Virekunnakselle viimeisteltäväksi. Virekunnas totesi, että kirjoittamani luonnos käy sellaisenaan, kunhan seurakunnan kanslisti kirjoittaa sen koneella puhtaaksi. Me kaksi voisimme sinä aikana juoda kahvit.

Tunsin oloni vallan herraskaiseksi rupatellessani kirkkoherran kanssa kirjoitustyön ajan. Muutamassa hetkessä anomus oli valmis, allekirjoitimme sen ja Virekunnas ehdotti, että jätetään se samalla postitettavaksi. Muistelin, että sekä Sosiaali- ja terveysministeriö että Väestöliitto ovat päätöksen tekijöitä, ja päätimme lähettää kirjeen ministeriöön.

Se oli kohtalokas – mutta onnekas - muistivirhe. Anomus olisi pitänyt lähettää Väestöliittoon, joka valitsi valtavasta hakemusmäärästä ne, jotka esiteltiin ministerin hyväksyttäviksi. Myöhemmin kuulin, että ministeriössä oli kuitenkin luettu väärässä järjestyksessä tullut anomuksemme ja päätetty myöntää mitali. Väestöliitossa oltiin mitalista täysin eri mieltä, mutta ministeriö ei luopunut kannastaan. Olimme saaneet tahattomasti aikaan pikkuisen valtataistelun.

Ei sentään televisioon

Kun ministeriö julkaisi listan, Selma Puolakka oli mitalin saajien joukossa. Riihimäen Sanomien toimittaja Grönroos päätti tehdä jutun Selma Puolakasta ja soitti Väestöliittoon saadakseen tietää, luovutetaanko mitalit linnassa vai Smolnassa. Hänelle kerrottiin paikka, mutta lisättiin, että koska Selma Puolakka ei ole heidän ehdokkaansa, hän pääsee kyllä Smolnaan, mutta ei enää illalla MTV:n äideistä tekemään ohjelmaan.

Otin tietysti hämmästyneenä yhteyttä Väestöliittoon ja minulle ehdotettiin vaivihkaa, että Selma Puolakka jäisi pois myös päivätilaisuudesta ”onhan sen teidän äitiehdokkaanne niin iäkäskin, että jaksaako hän salamavaloräiskeisen tilaisuuden”. Mieleni teki vastata ” Mahtaako se teidän presidenttinne jaksaa jakaa ne mitalit, kun hän on vielä pari vuotta vanhempi”, mutta ääneen vakuuttelin, että Selma Puolakka jaksaa.

Sain Väestöliitolta myös kirjallisena vastauksen: Selma Puolakan mitali soti heidän pääperiaatteitaan vastaan, koska Väestöliitto haluaa palkita äitejä, jotka ovat kasvattaneet yhteiskuntakelpoisia (alleviivaus minun) kansalaisia. Järkytyin. Puolakan pojat olivat erittäin yhteiskuntakelpoisia: kunnon miehiä, ystävällisiä ja hyvin käyttäytyviää

Ministeri lähetti kukkia

Ilmeisesti ministeriö lähetti kutsut jakotilaisuuteen, sillä kutsu tuli Selmalle ja hänen ehdotuksestaan myös miehelleni ja minulle. Ministerin avustaja oli tehnyt kanssani treffit Smolnan narikkaan, koska hän toi ministeril Katri-Helena Eskeliseltä Selmalle upean kukkakimpun minun ojennettavakseni. - Mitalitilaisuus oli juhlava ja vaikuttava.

Selma Puolakka sanoi, ettei hän missään tapauksessa haluaisikaan iltaiseen MTV:n tilaisuuteen, joten Väestöliitto varmaan huokaisi helpotuksesta. Ehkä se pelkäsi skandaalia, jos mitalistimme ryhtyy televisiokameroiden edessä käsirysyyn päästäkseen televisioon muiden palkittujen äitien joukkoon.

Vähän aikaan myöhemmin Riihimäellä oli jokin vammaispoliittinen keskustelutilaisuus, jossa kerroin mitaliseikkailun vaiheet. Paikalla oli myös Suomen Kuvalehden toimittaja Risto Lindstedt, joka piti kehitysvammaisen äidin kohtelua niin pahana, että halusi kirjoittaa aiheesta kolumnin ja niin hän myös teki. Arvostetun kirjoittajan kolumni arvostetussa Suomen Kuvalehdessä vei varmaan kehitysvamma-asiaa taas pikkuisen eteenpäin.