• Juhannus vaati ainakin 19 kuolonuhria
• Ammuskelu Kuopiossa - kymmeniä mukana
• Yli 500 rattijuoppoa jäi kiinni juhannuksena

Sain viettää suven suurta juhlaa iloisissa mutta silti rauhallisissa tunnelmissa. Ilmeisesti olin siis onnistunut niin paikan, seuran kuin juomienkin valinnassa aika hyvin.

Pieni särö juhannustunnelmaan sentään tuli. Myöhään aattoiltana järvenselällä mesoi äijäporukka, jonka edesottamukset olisivat sopineet varoittavaan valistusvideoon.

Pienessä veneessä tehtiin kaikkea mitä ei saisi: seistiin, huojuttiin, huudettiin, kirottiin, hosuttiin airoilla ja tönittiin toisia. Järvi on syvä, eikä vesikään ole vielä kovin lämmintä. Pelastusliivit porukka oli tietysti unohtanut rannalle.

Onneksi emme joutuneet hengenpelastushommiin. Joitain meistä noiden ventovieraiden huono käytös häiritsi vähemmän ja joitakin vähän enemmän.
- Eikö ne voi uskoa, ettei veneessä saa nousta seisomaan, paheksui sisareni Leena useampaan otteeseen.

Kehitysvamma on vamma ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Harva kehitysvammainen on kuitenkaan niin järjetön kuin ne niin sanotut normaalit ihmiset, joiden mielestä ilo ilman viinaa ja vaaraa on teeskentelyä vaan.

Vapaus se olla pitää

Vapaassa yhteiskunnassa on vaikea rajoittaa juhlintaa, vaikka se vaarantaisi oman ja toisten hengen ja terveyden. Yhteiskunnan ei liioin ole soveliasta ruikuttaa veronmaksajilleen siitä, että riehuminen aiheuttaa aika paljon erilaisia etsintä-, pelastus- ja hoitokuluja.

Hämeenlinnalainen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nosti pari viikkoa sitten esiin sosiaali ja terveysministeristeriön lainsäädäntöhankkeen. Hänen mielestään ministeriön suunnitelmat ovat huolestuttavia erityisesti muistisairaiden ja kehitysvammaisten perusoikeuksien kannalta.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi työryhmälle tehtäväksi valmistella säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoittamisesta. Vahvistaminen näyttää kuitenkin unohtuneen, kun työryhmää ovat kiinnostaneet paljon enemmän rajoitukset.

Sirpa Pietikäinen oli yhtenä haastateltavana myös Hämeen Sanomien tekemässä jutussa, jossa käsiteltiin kehitysvammaisiin ja muistisairaisiin kohdistuvia pakkokeinoja. Muuten tästä tärkeästä asiasta ei ole juuri käyty julkista keskustelua.

Kaikkien vapaus ei ole Suomessa yhtä arvokasta. Kuvitellaanpa, että joku tunnettu poliitikko olisi juhannuksesta järkyttyneenä ehdottanut pakkokeinoja, joilla hillitä holtitonta juhlintaa. Otsikot kirkuisivat ehdotusta vastaan joka mediassa.

Syvemmälle syihin

Sirpa Pietikäinen on epäilemättä oikeassa siinä, että pakkokeinoilla pyritään paikkaamaan henkilöstövajetta.

Kysymys on määrän lisäksi myös laadusta: vuosikymmenten mittaan muotoutuneesta hoitokulttuurista. On helpompi sitoa haastavasti käyttäytyvä asiakas kuin ottaa selvää, mitkä ovat käyttäytymisen syyt.

Esimerkiksi autistien haastavaan käyttäytymiseen on tiedetty jo pitkään olevan myös ulkoisia syitä. Vuonna 2006 Raija Sirén Keskuspuiston ammattiopistosta kirjoitti Autismi-lehdessä muun muassa näin:

“Kuka tahansa voi olla tuhoava, aggressiivinen itselleen tai ympäristölleen
silloin, kun hänet ajetaan nurkkaan ja hänen arvojaan poljetaan, kun hänen ei sallita olevan sellainen, kuin hän on.”

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän listojen on epäilty antavan oikeutuksen pakkokeinoille, joita tähän asti on käytetty osittain hyvinkin hämärästi. Sellainen vaara on olemassa.

Vähintään yhtä huolestuttavaa minusta on, että työryhmä aikoo kaikesta päätellen jättää edelleen harmaalle alueelle kenties yleisimmin käytetyn pakkokeinon: ylilääkityksen, jota myös kemialliseksi sitomiseksi kutsutaan.

Maailman terveysjärjestö WHO on jo hyväksynyt kemiallisen kaltoinkohtelun omaan luokitukseensa. Suomessa asia on etenkin kehitysvammaisten ja autistien kohdalla yhä tabu. Vanhusten ylilääkityksestä on sentään saatu keskustelua aikaan - kiitos professori Sirkka-Liisa Kivelän.

Omaisten on tärkeää pitää rohkeasti esille kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta, vaikka sen kirjaimellinen toteuttaminen tuskin on kenellekään meille arkielämän mutkissa helppoa.