Jos tahdot tulla tuntemaan toisen ihmisen hyvät ja etenkin huonot luonteenpiirteet, lähde hänen kanssaan matkalle.

Tuo neuvo on tullut vuosien varrella vastaan monina eri versioina. Oma kokemus vahvistaa sen todeksi. Joskus on jopa tullut mieleen, että olisi ehkä saanut jäädä matka tekemättä - niin kovasti tieto on lisännyt tuskaa.

En voi väittää kuuluneeni ryhmämatkojen suuriin ystäviin. Riihimäen Kehitysvammatuen kesämatkalla Saimaan maisemissa oivalsin, että olin aiemmin eksynyt aivan vääriin porukoihin.

Kurinalaista mutta
rentoa meininkiä

Yhdistyksemme ryhmä oli maanantaiaamuna hyvissä ajoin koolla Inkilänhovissa. Sama säntillisyys jatkui koko reissun ajan.

Kertaakaan kahden päivän aikana ei korviin kantautunut esimerkiksi seuraavia, aiemmilta ryhmämatkoilta tuttuja repliikkejä:

"Minä en kyllä halua..."

"Minä ainakin haluan..."

Ei kuulunut liioin keljuilua - hyväntahtoista leikinlaskua ja naurua sitäkin enemmän. Sateisesta säästä ei nurissut kukaan, jos tämän kirjoittajaa ei lasketa mukan.

Kaikki bussin mikrofoniin puhuttu nostatti raikuvat aplodit. Kiitoksia ja kehuja  jaettiin nuukailematta.

Ensikertalainen huomasi helposti, että ryhmälle oli aiemmilla matkoilla hioutunut yhteinen tapa toimia. Onnistuminen oli siis ainakin osaltaan oppimisen tulosta.

Onnistumisen ilo
kasvoi jakamalla

Suuri kiitos kuuluu tietysti matkan valmistelijoille. Ainakin Tavelan Raili ja Nymanin Pena olivat tehneet ison ja hyvän työn.

Upea oli toteutuskin - enkä nyt tarkoita yksistään mainion matkanjohtajamme Penan panosta.

Maanantain karaokeilta oli elämys! Harmi, ettei sitä tullut videoitua. Esimerkiksi kansalaisopiston luovan toiminnan piireissä saatu esiintymisen rutiini ja ilo suorastaan loistivat.

Kaikkein hienointa oli nähdä, miten esiintyjät kannustivat toisiaan - ja taustajoukot tasapuolisesti jokaista esiintyjää.

Ei pelkästään
huvitoimintaa

Yhdistysten matkat ja retket leimataan joskus tyhjänpäiväiseksii viihteeksi, joka ei mitenkään tue sitä oikeaa toimintaa ja todellista tarkoitusta.

Parhaimmillaan yhdessäolo ja edunvalvonta täydentävät toisiaan. Esimerkiksi kesämatka varmasti yhdisti osallistujia aina vain tiiviimmäksi rintamaksi. Siitä on suuri hyöty, jos joskus sattuu tulemaan tiukka paikka.

Esimerkiksi matkat ovat kehitysvammaisille ihmisille erinomainen tapa valmentautua toimimaan yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Heillä kuten kaikilla muillakin on oikeus laajentaa elämänsä ympyröitä uusilla kokemuksilla ja elämyksillä.

Myös ympäröivä yhteiskunta oppii suhtautumaan kehitysvammaisiin sitä suopeammin ja luontevammin, mitä enemmän he elävät ja liikkuvat muiden ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi Riihimäen Kehitysvammatuen ryhmä teki Holiday Club Saimaan lomakeskuksessa, sisävesilaiva Camillalla ja parissa taukopaikassa ansiokasta pr-työtä.

Virkeää mieltä tarvitsevat arjessa niin kehitysvammaiset ihmiset kuin heidän omaisensa. Matkoilta sitä saa.

Jospa oisit saanut
olla mukana...

Riihimäen kaikki kehitysvammaiset tuskin voivat koskaan osallistua yhdelle ja samalle matkalle - eikä se ole tavoitekaan. Mutta jospa jokainen voisi joskus lähteä mukaan jollekin yhdistyksen retkelle

Yhdistys on raivannut upeasti esimerkiksi taloudellisia esteitä retkeilyn ja matkailun tietä. Reissuja on tarjolla reippaasti alle omakustannushinnan.

Onko yhtenä osallistumisen esteenä avustajien puute? Jos on, niin mitä sille voisi tehdä?