Missä pöydässä pitäisi istua?

Tiistai 29.5.2012 klo 21:13 - Päivi Sinivuori


kvtl_logo.jpgKuulumisia liittokokouksesta
Tampereelta 26.5. 2012

Oli mukavaa ja mielenkiintoista lähteä kuulostelemaan koko Suomen kehitysvammayhdistysten tunnelmia. En oikeastaan osannut etukäteen ajatella mitä kaikkea tuo lauantai mahtaisi sisältää, mutta Nymanin Penan ja Seijan kanssa oli ensikertalaisenkin helppo lähteä.

Jonkin verran ehdin onneksi tutustua etukäteen lähetettyyn materiaaliin, jota olikin melkoinen nippu. Oli aika virallinen olo paksun kansion kanssa.

Ilmoittautumisen ja valtakirjojen tarkistuksen jälkeen suuntasimme aamukahveille.

Mihin pöytään istuttaisiin? Tilaa oli ja valittiin tyhjä pöytä. Pöydässä juteltiin, että tavallaan on mukavaakin joskus olla ihan ummikkona tilanteessa, katsoa ja ihmetellä, että miten tämä kaikki täällä nyt toimii. Samaan pöytään sattuikin joku Penan tuttu ja keskustelu oli kotoista. Olisikohan kokouksessa jäykkä tunnelma ja keskustelua ”tärkeistä” asioista?

Kokousasioista tuntui väkeä puhuttavan erityisesti liiton lakineuvonnan tilanne ja edunvalvonta-asiat ylipäätään. Muutamilla kokousedustajilla tuntui olevan jatkuvasti asiaa ja mikrofoonia vietiin suuressa salissa edestakaisin. Väheksymättä asioita sinänsä, minusta tuntui välillä että onko epäkohtien tilittäminen liittokokousväen kuultavaa? Näitä asioitahan me puramme yleensä kahvipöydissä keskenämme kun tapaamme toisia samassa tilanteessa olevia vanhempia.

 Toisaalta tavallaan on. Silloin koko kenttä tulee tietoiseksi missä mennään ja käytännön tilanteet ovat juuri sitä läheisten arkipäivää. Laaja ”yhdistyskoneisto” vie arkea vähän kauemmaksi mutta kuten joku puheenvuorossaan sanoi: ”Pitää mennä oikeisiin pöytiin istumaan ja tehdä näkymätöntä puhetyötä jotta epäkohdat joskus korjaantuisivat. ” Siis oikeisiin pöytiin osuminen olisikin oleellista että asiat myös muuttuisivat.

Tärkeitä puheenvuoroja pidettiin erityisesti vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten huoltajien näkökulmasta. Samoin esille nostettiin koulutusten hinnat ja tasapuolinen saatavuus koko Suomessa. Liiton omistaminen kiinteistöjen myynneistä saatujen rahojen jakaminen kiinnosti myös. Jos koulutukset koetaan kalliiksi, eikä omia koulutustiloja ole niin olisiko näiden saatujen rahojen ohjaaminen koulutukseen ja sen saatavuuteen ihan itsestäänselvyys? En tiedä.

Meitä pohditutti myös käsitteet vaikeasti vammainen, lievästi vammainen ja jotakin siltä väliltä. Joskus tuntuu että lapsemme ja läheisemme ovat liian vammaisia tai he eivät ole tarpeeksi vammaisia. Ettei kävisi niin, että liiton sisällä asetetaan etusijalle joku ryhmä. Toisaalta on totta, ettei kaikkeen voi panostaa kerralla mutta kaikkien olisi kuitenkin saatava jotakin. Joka tapauksessa rajan veto ja arviointi on meille itsellemmekin vaikeaa, saati ulkopuoliselle taholle.

Kehitysvammaisten asumisjärjestelyistä kuultuamme, toiveemme kuitenkin suuntautuivat taas kotikaupunkimme mahdollisuuksiin kehittää asumiseen erilaisia vaihtoehtoja. Kokeneina liittokokouskävijöinä Seija ja Pena arvioivatkin että aikalailla samoja asioita nousee keskeisimmiksi kysymyksiksi vuodesta toiseen. Ei taida kuitenkaan olla ihan helppoa löytää oikeita pöytiä joissa pitäisi istua?

Avainsanat: Liittokokous, Tukiliitto, Riihimäen Kehitysvammatuki


Kommentit

30.5.2012 12:40  Sirkka Tuominen

Kiitos hyvästä blogistasi, Päivi! Löysit mainion oikeissa pöydissä istumis -vertauskuvan. On tärkeätä istua oikeissa pöydissä, mutta tärkeätä on myös, että on oikeat istujat. Riihimäen Kehitysvammatuesta oli. Kiitos siitä, että lähdit ensikertalaisena rohkeasti mukaan!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini