Marja Kuparinen on poissa

Sunnuntai 12.5.2013 - Sirkka Tuominen


marja_kuparinen.jpgErityisopettaja Marja Kuparinen menehtyi 26.4.2013 vaikean sairauden murtamana.

Marja Kuparinen, o.s. Salmi, syntyi 1937 Tyrvään pitäjässä. Hän oli viisilapsisen perheen ainut tytär. Heti sodan jälkeen perhe muutti Riihimäelle, kun isästä tuli Pohjoisen koulun johtaja.

Viisikymmentäluvulla Marja valmistui askarteluohjaajaksi ja seuraavalla vuosikymmenellä ensin kehitysvammahoitajaksi ja sitten opettajaksi. Opettajauransa hän aloitti Porissa. Työtä kehitysvammaisten parissa riittikin sitten yli neljäkymmentä vuotta.

Vuonna 1965 Riihimäellä aloitti toimintansa Marja Salmen johtamana kehitysvammaisten päiväkoti, Herajoen päiväkoti.  Se oli Suomen ensimmäisiä ja yhteinen Hyvinkään kanssa. Johtaja hoiti myös kouluikäisten kehitysvammaisten opetuksen.

Uranuurtaja koko maassa

Marja Kuparinen oli alansa uranuurtajia paitsi Riihimäellä myös koko Suomessa. Kehitysvammaisten opetus otti 6o-luvulla vasta ensiaskeleitaan, ja hän oli mukana tekemässä valtakunnallisiakin opetussuunnitelmia.

Kaikki aineisto oli kehitettävä itse ja varsin niukin varoin. Tämä koitui toisaalta myös oppilaiden onneksi, koska luova ja taiteellisesti lahjakas opettaja valmisti todella upeaa uniikkia materiaalia oppilaidensa käyttöön.

Uransa alusta asti Marja Kuparinen korosti tasa-arvon tärkeyttä ja sitä, että kehitysvammaisellakin pitäisi olla oppivelvollisuus - eli oppioikeus, kuten hän asian ilmaisi. Toive toteutui vasta vuoden 1985 perusopetuslaissa.

Riihimäellä ennakoitiin uutta lakia esimerkiksi siten, että kehitysvammaiset muuttivat Herajoelta Peltosaaren koulun tiloihin jo kolme vuotta aikaisemmin. Integrointi sujuikin Marjan mielestä yllättävän hyvin.

Marja Kuparisella oli siis valtakunnallisestikin vaikutusta. Oppilaiden ja omaisten mielestä tärkein vaikutus tuntuu kuitenkin kunkin oppilaan kehityksen rakennusaineena.

Edistysaskeleista kiitosta

Marja-opettaja oli mahtava pedagogi. Hän onnistui luomaan iloisen ja kannustavan ilmapiirin. Jokaisesta edistysaskeleesta tuli runsaasti kiitosta, joten oppilaalle syntyi myönteinen kuva itsestään oppijana.

Myös kaikki oppilaat tottuivat kannustamaan ja kiittämään toistensa suorituksia. Kouluun, jossa sai kokea onnistumisen elämyksiä ja jossa sai tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu, oli mukava mennä.

Tällaisessa ilmapiirissä oppilas jopa ylittää omat kykynsä ja itsetunto sekä rohkeus kasvavat. Turvallisuuden tunnetta lisäsi vielä Marja-opettajan välittämä usko rakastavaan Jumalaan, joka huolehtii pienimmästäkin ihmisestä ja johon voi aina turvata.

Jokaiselle riitti tähtirooli

Marja-opettajan järjestämät koulun retket ja juhlat ovat ikimuistoisia. Hän ei todellakaan säästänyt itseään niiden valmisteluissa, ja niin jokaiselle oppilaalle löytyi tähtirooli enkelinä, keijuna, nokikolarina. Näihin legendaarisiin juhliin tulivat vanhempien lisäksi mummit ja kummit pitkienkin matkojen takaa. Nauru raikui – eikä yksikään silmä tainnut pysyä kuivana.

Luonteeltaan Marja oli ihmisläheinen, avoin ja huumorintajuinen ja aina valmis auttamaan.  Hänen kotinsa oli avoin kaikille.

Avioiduttuaan Keijo Kuparisen kanssa Marjalle tulivat tutuiksi myös kaikki maataloustyöt. Tytär Aino syntyi 70-luvulla. Silti Marja ehti harrastuksiin, joista tärkeimpiä olivat kirkkokuoro ja seurakunnan vapaaehtoistyö. Hän toimi ohjaajana myös kehitysvammaisten hengellisessä piirissä.

Viimeisiin vuosiin toivat iloa erityisesti Ainon lapset, joista Marja-mummi oli onnellinen ja kiitollinen.

 

 

Avainsanat: Marja Kuparinen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini