Henkilökohtaisesta avusta taisteltava

Maanantai 2.12.2013 klo 20:28 - Anja Alasilta

istock_000021306192xsmall_kopio.jpgRiihimäen kaupunki on tähän asti kunnioittanut kohtalaisen hyvin kehitysvammaisten oikeutta henkilökohtaiseen apuun.

Laissa subjektiiviseksi oikeudeksi säädetty palvelu on tiettävästi myönnetty ainakin aikuisille melko mukisematta. Monilla muilla paikkakunnilla on jouduttu pitkiin ja raskaisiin valitusprosesseihin.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kehitysvammaiset eivät pysty ylittämään valitusteiden esteitä. Heillä ei ole ketään, joka valittaisi heidän puolestaan.

Mikä olisi muuttunut?

Tänään tihkuivat ensimmäiset tiedot siitä, että Riihimäen perusturva on vaatinut joiltakin kehitysvammaisilta uuden selvityksen henkilökohtaisen avun tarpeesta ja myös uuden lääkärintodistuksen. Kaupungin tarkoituksena on kaikesta päätellen harkita uudelleen suhtautumistaan asiaan.

Kenenkään ei kannata huokaista helpotuksesta, vaikka onkin jäänyt pois perusturvan postituslistalta. Sama selvitys on kuulemma edessä lopuillakin.

Lisäselvittelyt tuntuvat lähinnä naurettavilta. Jokainen hiemankin kehitysvammaisia tunteva tietää, ettei heidän vammansa asteella ole tapana sanottavasti muuttua vuosien mittaan.

Oudoimmalta tuntuu jumalaton hoppu. Lääkärintodistuksia on vaadittu niin nopeasti, ettei terveyskeskuksesta järjesty riittävän pian aikoja. Onko ehkä tarkoituskin, ettei dokumentteja saataisi riittävän nopeasti kasaan?

Laissa selvää tekstiä

Vammaispalvelulain 8 c pykälän mukaan  henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:

  • päivittäisissä toimissa
  • työssä ja opiskelussa
  • harrastuksissa
  • yhteiskunnallisessa osallistumisessa
  • sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Ja edelleen:
  • Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan. 
Samaisen pykälän mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen edellä luetelluissa toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Teksti tuntuu harvinaisen selkeältä - vai mitä? Ei kai edes kaupungin edustajilla ole kanttia väittää, että kehitysvammaisten mahdollisuus omiin valintoihin olisi mennyt jotenkin överiksi.

Riittävätkö voimavarat?

Keplotteleville kunnille on kuitenkin tarjonnut porsaanreiän pykälään sisältyvä voimavaramääräys:

  • "Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa."

Juuri tähän kunnissa on vedottu. Ongelmallisin tilanne on ollut puhevammaisten kohdalla. Heidän voimavaransa on helppo leimata riittämättömiksi, vaikka tosiasiassa pahimmat puutteet ovat usein viranhaltijoiden kommunikaatiotaidoissa.

Vammaisjärjestöjen piirissä on käyty ajoittain tulikivenkatkuista keskustelua siitä, miten moinen syrjivä pykälä yleensä on päässyt lakiin. Aiheellisesti on epäilty, ovatko kaikkien intressissä olleet kehitysvammaisten oikeudet.

  • Ei kai Riihimäen kaupunki nyt ole lähdössä voimavaratemppuiluun - siis äärimmäisen räikeään syrjintään?

Ikävintä on, että kunnan 'kannattaa' tehdä tieten tahtoen lainvastaisia päätöksiä. Valitusprosessi on pitkä, eikä kunta joudu jälkikäteen korvaamaan tai hyvittämään sitä, että on väärin perustein kieltänyt esimerkiksi henkilökohtaisen avun. 'Säästöä' siis syntyy.

Kokonaan toinen asia on, että jälkilasku voi käydä todella kalliiksi. Kannattaisi ehkä siellä perusturvassa tarkistaa, mikä on esimerkiksi Etevan tukikeskuksen vuorokausihinta.

Yksin vai yhdessä?

Riihimäen perusturvassa taitavat puhaltaa hyytävän kylmät muutoksen tuulet.

Pitkä ja asiallinen yhteistyö Riihimäen Kehitysvammatuen kanssa ei ilmeisesti enää merkitse mitään. Asumispalvelujen kilpailutussuunnitelmista yhdistyksemme vielä sai etukäteen kaupungilta tiedon. Nyt tieto henkilökohtaisen avun uusista mutkista tuli Tampereen kautta.

Kaupungin  organisaatiossa tuskin kukaan kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, että henkilöstöä edustavat etenkin tiukan paikan tullen ammattijärjestöt ja niiden luottamusmiehet. Kehitysvammaiset läheisineen sitä vastoin halutaan neuvottelupöytään yksitellen.

Entä mitä me tahdomme? Tahdommeko taistella jokainen oman sotamme yksin vai koota voimamme?

Nopea ja kainostelematon hyökkäys voisi nyt olla kaikkein paras puolustus.

PS. Kirjoitus edustaa kirjoittajan henkilökohtaista mielipidettä.

3 kommenttia . Avainsanat: Henkilökohtainen apu, Riihimäki,