Yleisurheilua myönteisellä mielellä

Maanantai 10.9.2012 klo 8:53 - Kari Ojala

blogiin2.jpgTervehdys arvoisa liikuntaväki.

Suomen lyhyt kesä alkaa jälleen kerran olla lopuillaan. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että kesäinen liikkakerhomme lähtee talvilomalle.

Lohduttavaa tässä asiassa on se, että tiedämme taas kesällä 2013 tapaavamme joka maanantai klo 17-18 vanhalla keskusurheilukentällä Kallionkadulla iloisissa ja myönteisissä merkeissä yleisurheilun saralla.

Tuttu kenttä jo 60-luvulta

Olihan se jotenkin niin, että jo antiikin Kreikassa harrastettiin sitä jaloa 3-ottelua; juoksu, heitto, hyppy. Oli miten oli jo 60-luvulla Ojalan pieni ja heiveröinen poika harrasti näitä jaloja lajeja kyseisellä kentällä olympiavoittaja Pekka Vasalan ja hänen veljensä Jukka Vasalan kanssa. Jälkimmäinen veljeksistä myös allekirjoittaneen Riihimäen lyseon luokkakaveri.

Kyseinen kenttä muodostui meille erityisen rakkaaksi, koska kesäisin siellä yleisurheiltiin ja talvisin pelattiin jääkiekkoa sekä jääpalloa.70-luvulla toimin kyseisellä kentällä Riihimäen Kiskon junioriryhmien valmentajana Teijo Lastusen kanssa.

Rakkaus tähän kenttään on verrattavissa siihen urheiluhulluuteen joka minussa elää edelleenkin. Se on sairaus, josta ei pääse eroon. Mutta se on sairaus, johon on hyvin terveellinen lääke. Lähde liikkumaan!

Ihanneryhmä valmentajalle

Lyhyt esipuhe tarkoitti siis sitä, että kesäiset maanantait ovat viimeisinä vuosina muodostuneet minulle erittäin tärkeiksi ja rakkaiksi. Lähtö kentälle on aina erityinen tapahtuma. Tärkeä sellainen.

Tärkeä on myös se ryhmä, jonka minä maanantaisin kohtaan. Se positiivinen, innostunut, yritteliäs ja toisiaan kannustava ryhmä. Sellaisen ryhmän ansaitsisi jokainen suomalainen urheiluvalmentaja.

Ryhmän koko on viimeisen kuuden vuoden aikana muotoutunut 11-12 henkilön suuruiseksi. Ryhmän osallistumisprosentti on keskimäärin yli 90-prosenttia. Hakee vertaistaan.

Valmennukseni perusmotto on, että jokainen taistelee ensisijaisesti kelloa ja mittanauhaa vastaan. Toiseksi; jokainen kilvoittelee itsensä kanssa. Kolmanneksi; hyväksy myös häviösi, ei aina voi olla ykkönen. Jos olet tehnyt parhaasi, olet tehnyt sillä kertaa riittävän hyvän suorituksen.

Alkuverryttelystä loppukättelyyn

Jokainen harjoituskerta aloitetaan verryttelyllä ja venyttelyllä. "Otetaanpa Nykäset" on muodostunut hittiliikkeeksi, josta jokainen osaa nauttia. Tarpeen vaatiessa myös suoritusten välissä rentoudutaan. Lopussa myös. Kättely ennen kentältä poistumista on muodostunut piintyneeksi tavaksi. Hyväksi sellaiseksi.

Jos ohjaaja on liikaa omissa ajatuksissaan, niinkuin joskus saattaa käydä, niin joku kerholainen kyllä huomauttaa, että Kari ; eiköhän venyteltäis?

Ryhmän jäsenten tulokset näyttävät paranevan vuosien myötä, vaikka ikää tulee lisää. Se kertoo valtavasta yrityshalusta sekä innostuksesta yleisurheiluun. Yleisurheiluhan on järkevästi tehtynä monipuolisuudessaan ja terveyttä ylläpitävänä erinomainen harrastus.

Ryhmämme sisällä luottamus kaveriin on täydellinen. Vuosien myötä olemme oppineet jopa lukemaan toisen ajatuksia ja tukemaan heikkoina hetkinä. Tähän on tietenkin vaikuttanut valtavasti ryhmän pysyvyys sekä ryhmän jäsenten solidaarisuus sekä hienotunteisuus toisiaan kohtaan.

Myös Yläkerran Herra on näinä vuosina ollut yleensä täysin meidän puolellamme säitä säädellessään. Tähän pitkään jaksoon on mahtunut vain muutama tosi sateinen maanantai.

Terveisiä Forssan piirikisoista

Palasimme juuri Etelä-Hämeen tukipiirin yleisurheilukilpailuista Forssasta.
Sää oli kesäisen lämmin, kenttä kaunis ja hyvässä kunnossa, järjestelyt pelasivat hyvin. Ja mikä tärkeintä ruoka oli Rantasipissä hyvää; ja sitä oli vielä riittävästi.

Eivätkä ne kisatkaan kovin huonosti menneet. Kaksi kolmoisvoittoa ja mitaleita sopivasti.

Hyvää syksyn alkua!

T. Kari

Piirikisojen kuvasatoa sivustomme albumissa.

2 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Kesäliikka, Yleisurheilu