Asumiskeskustelu veti salin täyteen väkeä

Lauantai 28.2.2015 klo 13:01 - Sirkka Tuominen

Oli hienoa nähdä Hyrian auditorion täyttyvän äärimmilleen Koti on ihmisen oikeus! -keskustelutilaisuuden alkaessa helmikuisena maanantaina. Olin tilaisuuden järjestäneen työryhmän jäsen.

Tilaisuus oli avoin kaikille. Kutsua olivat noudattaneet kiitettävän monet kaupunginhallituksen ja -valtuuston ja sote-lautakunnan jäsenet, viranhaltijat sekä kutsujayhdistysten jäsenet. Olipa mukana lähikuntienkin päättäjiä.

Asukasta kuultava,
EI pakkomuutoille

Lähetettyjen kutsujen saatteessa kerroimme tilaisuuden päämääränä olevan, että asumispalveluja kilpailutettaessa

1. asukkaiden edustajia kuullaan kriteerejä laadittaessa
2. kilpailutus ei saa johtaa pakkomuuttoihin.

Asiantuntijoina kuultiin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä ja kansanedustaja Tarja Filatovia. He olivat yhtä mieltä siitä, että kilpailutuksen lähtökohtana pitää olla asukkaiden tarpeet. He siis pitivät ilman muuta välttämättöminä keskustelutilaisuuden päämäärien toteutumista.

Laatua ja hyvinvointia
vai sutta ja sekundaa?

Kumpikin alustaja myönsi, että kilpailutusta vasta opetellaan kunnissa. Pietikäisen sanoin kilpailutuksella voidaan saada joko laatua ja hyvinvointia tai sutta ja sekundaa. Hän ohjasikin kysymään neuvoa niiltä, joille palvelua tarjotaan.

Samoilla linjoilla oli Tarja Filatov, joka oli joutunut mm. pohtimaan, miten tilataan lämmin syli.

Alustuksia seurasi vilkas keskustelu, joka osoitti, että Pietikäisen ja Filatovin näkemykset olivat vakuuttaneet yleisön. Senkin aisti, että monelle näkemykset olivat uusia.

Ykköspäättäjillä huoli
asukkaista ja yrittäjistä

Monet puheenvuoroista ilahduttivat. Oli hienoa huomata, että esimerkiksi Riihimäen ykköspäättäjiin kuuluvat Pertti Mäkelä, Kai Heimonen ja Erja Hirviniemi kantoivat huolta niin asumispalveluja tarvitsevista vanhuksista ja vammaisista kuin paikallisista palveluyrittäjistäkin.

Tervetullein puheenvuoro taisi olla sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajan lupaus siitä, että pelättyjä pakkomuuttoja ei tule.  Se vapautti monen vanhuksen ja vammaisen sekä omaisen siitä valtavasta huolesta, jonka syksyinen sote-lautakunnan suunnitelma oli aiheuttanut.

Nykyiset palvelutalojen asukkaat saavat siis pitää kotinsa. Kuukausien pelko ja ahdistus on tältä osin ohi.

Yhdistysten yhteisvoimin
torjuttiin pahin uhka

Kovan työn takana päätöksen saaminen oli. Ilman 20 riihimäkeläisen seniori-, vammais-, potilas- ja omaisjärjestön yhteistyötä se ei olisi onnistunut.

Jo joulukuussa yhdistykset lähettivät päättäjille yhteisen vetoomuksen, jossa vaadittiin käyttäjäkunnan kuulemista kilpailutuskriteerejä laadittaessa. Sitä ennen olimme saaneet Kehitysvammatuen kyseiseen vaatimukseen jyrkän vastauksen: Kaupunki tilaa, tilaaja päättää.

Vetoomuksen tuloksena saimme sote-johdolta lupauksen, että vanhus- ja vammaisneuvostoja kuullaan kriteerejä laadittaessa. Nyt neuvoston jäsenet ovatkin vaativan tehtävän edessä: kriteerien asettelu ei onnistu ilman työlästä asiaan perehtymistä.

Neuvostojen kuuleminen ei sitä paitsi riitä. Ne eivät tunne riittävästi koko käyttäjäkuntaa.

Olemme kuitenkin päässeet yhdistysten yhteistyöllä aimo askeleen eteenpäin. Tiedotusvälineiden tuki on myös ollut merkittävä. Ilman julkisuutta asiamme ei olisi edennyt. Kiitokset siis paikallislehdille ja Yle Hämeelle.

Edistysaskeleista huolimatta tehtävää riittää. Toivon lämpimästi, että lupaavasti alkanut yhdistysten yhteistyö jatkuu ja syvenee. Meitä tarvitaan!

Keskustele asumisasioista

Lauantai 8.11.2014 klo 18:25 - Riihimäen Kehitysvammatuki

Olemme koonneet kotisivuillemme tietoa kehitysvammaisten asumisesta viime kuukausina käydystä keskustelusta.

• Tutustu aineistoon!
  
  
• Osallistu keskusteluun kommentoimalla tätä blogimerkintää.

Kysymyksemme roskiksessa?

Lauantai 1.11.2014 klo 17:18 - Anja Alasilta

Riihimäen Kehitysvammatuki on joutunut jo kahdesti kysymään Aamupostissa, aikooko kaupunki kilpailuttaa kehitysvammaisten asumispalvelut. Vastausta ei ole saatu, vaikka kysymys on osoitettu suoraan sosiaali- ja terveyslautakunnalle ja johtaville virkamiehille.

Samaan aikaan Aamupostin palstoilla on väitelty vilkkaasti Riihimäen uimahallin maksuista. Kaupungin virkamiehet lähtivät mukaan lehtikeskusteluun heti alkumetreillä.

Mitä tästä pitää päätellä? Onko uinti kaupungin mielestä ihmiselle olennaisesti tärkeämpi asia kuin asuminen? Vai sattuuko vapaa-aika- ja liikuntapalveluissa vain toimimaan demokraattisempia ja nykyaikaisemmin ajattelevia henkilöitä kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa?

• Kaikkein surullisin vastaus olisi se, etteivät Riihimäen kaupungin edustajat välitä vastata, koska kysymys on kehitysvammaisten ihmisten palveluista. Silloin kysymys olisi räikeästä syrjinnästä.

Toivon yhä, että vammaispalveluita luottamushenkilöinä tai viranhaltijoina johtavat ymmärtävät kaivaa yhdistyksemme kysymykset roskiksesta ja vastata niihin asiallisesti. Kannattaisikohan sieltä samasta paikasta penkoa myös kehitysvammaisten nuoren asuntohakemuksia? Vai mihin ne ovat mahtaneet unohtua?

Olen tehnyt aika pitkään töitä viestinnän parissa. Asiakkainani on tälläkin hetkellä niin valtionhallinnon organisaatioita kuin kaupunkeja ja kuntayhtymiä. Ainakaan kolmeen vuosikymmeneen en muista kohdanneeni missään Suomen julkishallinnossa yhtä yli- ja umpimielistä viestintäajattelua kuin Riihimäen sosiaali- ja terveystoimi nyt osoittaa. 

Täysiä pisteitä ei ansaitse Aamupostikaan. Eikö valppaan toimituksen tehtävä olisi ottaa selvää, mistä tiedonpanttauksessa on kysymys?

Ehkä joku valtakunnallisista medioista kiinnostuu aiheesta ja nostaa Riihimäen esiin siinä valossa, jonka sosiaali- ja terveystoimi on 'Kotikaupungille' ansainnut.

Ketä kiinnostaa hankintalaki?

Maanantai 14.7.2014 - Anja Alasilta

Heinäkuun helteillä on varmasti hauskempaakin tekemistä kuin kamppailla kehitysvammaisten oikeuksien puolesta. Välillä tuntuu vain siltä kuin esimerkiksi Tukiliitto olisi horteessa kesät talvet.

Tuomisen Sirkka vaati tällä palstalla toukokuussa palveluasumista pois kilpailutuksen piiristä. Hän yritti herätellä meitä muitakin:

• "Vielä hankintalakiin voi vaikuttaa, mutta kiire on. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen aika."

Ainakaan minä en silloin tullut syventyneeksi asiaan kunnolla. Loman aikana kiinnostuksen viritti uudelleen kaksikin juttua:

Palvelusäätiökö
taistelujärjestö?

On hienoa, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toiminnanjohtaja ehtii, jaksaa ja tahtoo blogata kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen tärkeistä asioista.

Useasti vain tuntuu, että Markku Virkamäki käyttää julkisuudessa niitä puheenvuoroja, jotka kaiken järjen mukaan Tukiliiton johdon pitäisi esittää. Palvelusäätiö on taustastaan huolimatta yksi palveluntarjoaja muiden joukossa. Vaikuttamistyön kärjessä pitäisi olla Tukiliiton.

Varmaan joku osaisi kertoa, mitä kaikkea Tukiliitto on kulisseissa tehnyt esimerkiksi sen hyväksi, että hankintalain uudistus onnistuisi tällä kerralla hieman paremmin. Kenttäväenkin olisi tärkeää tietää, mitä näkökohtia liitto vaikuttamistyössään milloinkin painottaa.

Kysymys ei ole vain moraalisesta tilivelvollisuudesta jäsenistölle vaan ennen kaikkea siitä, että kentän toimijoissa olisi valtava potentiaali. Esimerkiksi keskikesällä moni meistä törmää leippoisissa tilaisuuksissa vaikkapa oman alueen kansanedustajiin. Kyllä sillä jokin vaikutus olisi, jos jokainen tukiyhdistysaktiivi kertoisi lauseella parilla hankintalakiin liittyvistä asioista - ja lupaisi vaikka lähettää syksymmällä kirjallista materiaalia.

Kunnatkin liemessä
hoivajättien kanssa

Tavalliset kansalaiset tajuavat että suurten kansainvälisten hoivayritysten ainoa tavoite on voiton maksimointi. Ne minimoivat kulut eli pyrkivät palvelun laadussa pujahtamaan siitä, missä aita on matalin.

Yhtenä kuluna hoivajätit näkevät myös Suomen verotuksen. Sitä kierretään niin paljon kuin ilman linnatuomioita pystytään.

Ymmärtävätkö päättäjät tilanteen? Eivätpä taida läheskään kaikki vielä ymmärtää.

Siksi täytyy toivoa, että Mänttä-Vilppulan lisäksi mahdollisimman moni muukin kunta joutuisi lähiaikoina Attendon tai alan muun suuryrityksen kurmotettavaksi. Kun monikansallisten konsernien juristiarmeija iskee, keskiverto kuntapäättäjä kokee varmaan olonsa aika orvoksi.

Kehitysvammaisellakin
oikeus valita kotinsa

Suomen on tarkoitus lähikuukausina viimein ratifioida YK:n vammaissopimus. Sen 19. artikla sanoo näin:

• "Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet.”

Hankintalain uudistus paljolti ratkaisee, miten kehitysvammaisten ihmisten kohdalla toteutuu niin Suomen perustuslakiin kuin YK:n vammaissopimukseen sisältyvä oikeus valita oma asuinpaikkansa.

Kovin moni muu asia tuskin on Tukiliiton ja sen jäsenyhdistysten vaikuttamistyössä tärkeämpi.

Palveluasuminen pois kilpailutuspakon piiristä

Maanantai 12.5.2014 klo 19:59 - Sirkka Tuominen

Osallistuimme Levon  Annan kanssa perjantaina eduskunnan kansalaisinfoon, joka käsitteli hankintalain merkitystä vammaisten palveluissa, erityisesti asumispalveluissa.

Yleisesti luullaan, että EU vaatii asumispalvelujen kilpailuttamisen.

• EU ei vaadi, mutta Suomen oma hankintalaki on Euroopan tiukimpia, joten vammaispalveluja, esimerkiksi palveluasumista, on alettu pakon edessä kilpailuttaa.

Suomen hankintalakia ollaan muuttamassa. Nyt olisi mahdollista jättää jotkut yleishyödylliset hankkeet, esimerkiksi vammaisten asuminen, kilpailutuksen ulkopuolelle. Tämä hieno mahdollisuus saattaa kuitenkin jäädä käyttämättä.

Kilpailutus karsii pois
pienet palveluntarjoajat

Kilpailutus on vasta alussa, mutta jo nyt on näkyvissä se, että yleensä kilpailussa menestyvät jättikokokoiset palveluntuottajat, esimerkiksi Mehiläinen. Sillä ja sen kaltaisilla on kansainvälinen omistuspohja, ja se voi näin ollen suunnitella veronmaksunsa niin, ettei veroeuroja juuri jää Suomeen.

Tuottajan valinnassa painaa kauniista sanoista huolimatta aina ennen kaikkea hinta.

Eräillä paikkakunnilla on jo nyt käynyt niin, että suuryritykset ovat saaneet järjestääkseen kaikki vanhus- ja vammaispalvelut, koska ovat tehneet halvimman tarjouksen. Paikalliset yhdistysten ja yksityisten omistamat pienet yksiköt eivät ole saaneet mitään, joten niiden on pakko lopettaa toimintansa. Mikä määrä työttömiä paikkakuntalaisia!

• Miten mahtaa olla kolmen vuoden päästä, kun kilpailevia paikallisia pienyrityksiä ei enää ole?

Ovatkohan suuryritysten tarjoukset enää yhtä edullisia? Nehän voivat elää kolmisen vuotta vaikka alihinnoittelulla varmoina tulevista voitoista.

Palveluasumisen eurot
vyörynneet jättiyrityksille

Tiedotustilaisuudessa Sosiaalikehityksen Jukka Ohtonen  osoitti tilastoilla, miten mahtava määrä palveluasumista on ihan viimeisten vuosien aikana vyörynyt jättiyritysten käsiin. Jos se kehitys jatkuu, valtava määrä veroeurojamme siirtyy niille, eikä siltä tieltä ole sitten enää ole paluuta.

Kansainvälisillä jäteillä on käytössä juuri tarjousten tekemiseen erikoistuneet oikeusoppineet. Vaikka paikallisen palvelukodin toiminnanjohtaja olisi kuinka terävä ja ahkera, hän ei voi keskittyä pelkästään tarjouksen tekemiseen, koska kädet ovat täynnä muutakin työtä ja muutakin osaamista vaaditaan. Jos tarjouksessa  jokin asia on jäänyt huomaamatta, mitään ei ole enää tehtävissä.

Pienissä kaupungeissa ei myöskään yleensä kukaan virkamiehistä, esimerkiksi oikeusoppineista, voi keskittyä pelkästään tarjouspyyntöjen tekemiseen. Tämäkin sataa helposti jättifirmojen laariin. Tarjouspyynnön jättämisen jälkeen ei voi enää  korjauksia tehdä. Jos taas tarjouspyyntö tehdään yhdessä läheisten suurempien kaupunkien kanssa, on aika selvää, että siinä ei yksittäisen vammaisen tai pienen paikallisen palvelukodin tarjoamat edut paljon paina.

Nykyisen hankintalain mukaan esimerkiksi palveluasunnon tietty sijainti ei saa olla etukäteisvaatimuksena. Tästä seuraa ennen pitkää se, että vanhukset ja vammaiset eivät pääse asumaan kaupunkeihin, ei ainakaan keskustaan, koska on halvempaa sijoittaa asuminen sellaisille paikoille ja paikkakunnille, joihin ei muuten ole tungosta.

• Saksalaiset lähettävät nyt jo vanhuksiaan Puolaan hoidettaviksi, koska siellä hoito tulee halvemmaksi. Tähänkö meilläkin ollaan menossa?

Erottaako virkamies
vammaisen sillasta?

Viime perjantain tiedotustilaisuuden paneelissa oli osallistujia kahdeksasta suurimmasta puolueesta.

Tilaisuuden loppupuolella, kun vaadittiin suoraa vastausta, he kaikki sanoivat kannattavansa sitä, että vammaisten asuminen säädetään uudessa hankintalaissa ns. SGEI-ryhmään kuuluvaksi eli yleishyödylliseksi hankkeeksi, jota ei ole pakko kilpailuttaa. Tämä olisi hyvä muutos. - Osa kyllä antoi vastauksensa aika pitkin hampain, mutta antoi kuitenkin. Lupausta ei saa päästää unohtumaan.

Jonkun puolueen edustaja oli kyllä huolissaan siitä, ehtiikö uudistus enää tähän lakiin, kun yleishyödyllisiä hankkeita ovat esimerkiksi myös sillat ja muut sellaiset. Virkamiehille voi tulla kuulemma vaikeuksia yksilöidä, mitä pitäisi jättää kilpailutuksen ulkopuolelle. Me Annan kanssa vähän ihmettelimme, onko virkamiehillä todella vaikeuksia erottaa vammaisten asuminen silloista ja asvalttiteistä. Meistä se ei ole yhtään vaikeata.

Vielä hankintalakiin voi vaikuttaa, mutta kiire on. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen aika.

- - - - -

Kuvassa oleva tunnus kuului kampanjaan, jonka tarkoituksena oli tukea Kari Aallon ja Sami Helteen kansalaisaloitetta "Ei kilpailutukselle, kyllä ihmisoikeuksille".