Kevätkokous Reiman tahdissa

Keskiviikko 4.3.2015 - Päivi Sinivuori

kevatkokous_26.2.2015_0092.jpgRiihimäen Kehitysvammatuki piti yhdistyksen kevätkokousta Inkilänhovissa 26.2.

Kokousväkeä odotti ihana marjaisa piirakka, jonka Päivi Juvonen oli leiponut. Kahvin ja teen voimalla aloitettiin jälleen kerran ilahduttavan suurella joukolla.

Kevätkokousasiat oli saatu hallituksessa valmisteltua hyvin. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin tuore hallituksen jäsen Reima Ojanen. Reimalta oli vähällä mennä piirakat väärään kurkkuun äkillisen suosion seurauksena.

Kokousväki ei tainnut tietää, miten vauhdikkaaseen kyytiin päästiin, kun puheenjohtaja pääsi vauhtiin. Kevätkokous oli kunniakkaasti ohi noin parissakymmenessä minuutissa!

Liittokokouksen edustajiksi valittiin Reima Ojanen ja Teuvo Taipale ja varalla kaksi Päivit Sinivuori ja Juvonen.

Kukkaset ojennettiin kokouksen lomassa upeasti taloudenhoitajan tehtäviä hoitaneelle RaijaTuomistolle.

Tästä on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin. Kiitokset kokousväelle ja koko yhdistykselle työntäyteisestä ja mukavasta vuodesta!

PäiviS.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Kevätkokous

Lautakuntaa tapaamassa

Keskiviikko 5.6.2013 klo 20:10 - Päivi Sinivuori

riihimaki_kotikau_kopio.jpgYksi kevään tavoitteistamme toteutui 28.5. ,kun saimme yhdistyksellemme puheenvuoron uuden perusturvalautakunnan toukokuun kokouksessa. 

Lautakunta kokoontui Inkilänhovissa, jossa Sirkka, Pena ja minä olimme vastassa toivottamassa kaikki tervetulleiksi. Omien ryhmäkokousten jälkeen kokouksen ensimmäisenä pykälänä oli meidän puheenvuoromme.

Alkutervehdyksen jälkeen Sirkka sai pienessä ajassa kerrottua osan siitä valtavasta työmäärästä jonka yhdistyksen aktiiviset toimijat tekevät. Varmasti jokainen kuulija jäi ihmettelemään, millä ajalla ja rahalla kaikki oikein tapahtuu.

Kysymyksiä herättikin yhdistyksemme ”liikevaihto.” Monessa kohtaa korostui myös toimintamme aikaansaama säästö kaupungille.  Raha oli tälläkin kertaa keskustelua ja kysymyksiä herättävä aihe.

Asuntoasiat esillä
monesta kulmasta

Kehitysvammaisten palveluasuntojen puute ja toimenpiteet vuosien varrella tuotiin esille monesta näkökulmasta.

Lautakunnan jäsenet saivat pikakertauksen, missä asuntotilanteessa mennään.  Lautakunnan jäsenen toimesta myös Marja –Liisa Lindforsilta tiedusteltiin, mikä on kaupungin suunnitelma tilanteen ratkaisemiseksi.  Suunnitelmia ei tullut keskustelussa esille.

Yritimme vastata lyhyesti kysymykseen, jossa pyydettiin kuvaamaan asunnontarvitsijoiden erilaisia tarpeita. Kovin helppoa ei kattavan vastauksen antaminen tietenkään ollut, koska kaikki ovat erilaisia.

Tinja käytti asunnontarvitsijan puheenvuoron. Hän luki  kirjoittamansa puheen hienosti ja sai ansaitsemansa aplodit.

Yhdistys valmis
yhteistyöhön

Jälkeenpäin mietitytti että tuliko kehitysvammaisten elämää ja tarpeita kuvattua kuitenkaan tarpeeksi. 

Osalla lautakunnan jäsenistä ei ehkä ollut ennestään paljonkaan tietoa kehitysvammaisten tilanteista. Eräässä puheenvuorossa lakisääteisen palveluasumisen suunnittelun sijaan vaihtoehdoksi tarjottiin myös perheiden tai yhdistyksen oma-aloitteista asumisyksikön rakennuttamista.

Lopuksi lautakunnan puheenjohtaja halusi vielä tietää mielipiteemme perusturvan kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Totesimme että yhdistys on aina pyrkinyt tekemään aktiivista ja avointa yhteistyötä; yhteistyön tulokset vain ovat kovin hitaasti näkyvissä.

Nykyisen perusturvajohtajan jäädessä eläkkeelle koko perusturvan organisaatio muuttuu ja vaikuttaa myös meidän asioidemme kulkuun. Toivottavasti  hyvällä tavalla. Jos tulkitsin oikein, niin puuttuminen asuntotilanteeseen koettiin erittäin tärkeäksi, joten tästä vaan täysillä eteenpäin!

Päivi

 

1 kommentti . Avainsanat: Asuminen, Riihimäen Kehitysvammatuki, Perusturvalautakunta

Vuosi verkkoaikaa

Perjantai 29.3.2013 - Anja Alasilta

kappyra_kopio.jpg

Lähipäivinä tulee vuosi siitä, kun Riihimäen Kehitysvammatuki avasi omat kotisivut. Facebook-sivu yhdistyksellämme on ollut muutaman viikon kauemmin. Sivua sitä paitsi edelsi jo Facebook-ryhmä.

Taas kerran näyttää käyvän toteen vahva uskomukseni: kun vuoden verran jaksaa ahertaa netissä, lukijamäärä lähtee ripeään nousuun. Maaliskuussa erityisesti Facebook-sivumme tilastossa on suorastaan huima hyppy ylöspäin kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.

Aiemminkin on ollut tilastohuippuja - esimerkiksi yhdistyksen matkojen ja tapahtumien aikoihin. Nyt nousu on jatkunut jo kaksi viikkoa. Tykkääjien ja kommentoijien joukossa on myös aiempaa enemmän muita kuin riihimäkeläisiä.

fb-paivitys_13.3.13.jpgPihapolun menestys
aloitti nousukauden

Suotuisan käänteen syy on helppo lukea tilastoista.

Kun kerroimme Facebookissa, että Hyvän mielen pihapolku on valittu finalistiksi kansainväliseen kilpailuun, päivityksen näki ennätysmäärä ihmisiä - yli 600.

Lähes samaan ylsi kilpailun voitosta kertova päivitys.

fb-paivitys_23.3.13.jpgPuskaradio toimii tehokkaasti myös Facebookissa. Se levitti selvästi tietoa siitä, mitä riihimäkeläiset taas ovat tehneet...

Sama efekti nähtiin viikko sitten, jolloin pyysimme tykkääjiä jakamaan Facebook-sivuamme omille kavereilleen. Tämä päivitys toi uuden ennätyksen: sen näki yli 700 ihmistä. Uusia tykkääjiäkin olemme saaneet kymmenkunta.

Tilastotiedot tuovat paineita päivittäjälle. Siksi kippaankin osan teidän muiden niskoille:

  • Jos todella tykkäät Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivusta, jaa aina silloin tällöin päivityksiämme eteenpäin.

Kotisivujen käytöstä
tarvitaan lisätietoa

Yhdistyksemme nettisivut on tehty Kotisivukoneen ohjelmistolla. Sen tilastoinnissa sattui viime syksynä harmillinen häiriö: sivuillemme näytti yhdessä ainoassa päivässä pölähtäneen yli 6 000 kävijää.

Kyseessä oli tekninen virhe, jonka jälkeen koko tilastoon ei oikein ole osannut luottaa.

Vaikka tuon tilastoharhan jättää laskuista pois, luvut ovat komeat: sivuillamme on käyty vajaassa vuodessa yli 15 000 kertaa ja sivulatauksia on kertynyt lähes 40 000.

Eniten sivuillemme tullaan Facebookin kautta; Google on jäänyt kauas taakse.

Suosituimpia sisältöjä ovat

  • uutisosiomme Ajankohtaista
  • kalenteri
  • valokuva-albumi
  • blogi.

Kotisivujen jatkokehittäminen vaatii tarkempaa tilastotietoa. Sitä olisi tarjolla ihan ilmaiseksi, kunhan saamme jonkun ystävällisen nörtin asentamaan pienen koodinpätkän.

Kaikenlainen palaute olisi enemmän kuin tervetullutta. Sitä varten on sivuillamme helppokäyttöinen lomake.

Nyt tykkäämään
Pihapolun sivusta

pihapolun_fb.jpgHyvän mielen pihapolku -projektille avautui viime viikolla oma Facebook-sivu. Se kaipaa kipeästi lisää tykkääjiä. Nyt on nimittäin menossa projektin vaativin vaihe: rahankeruu.

Käy peukuttamassa itse. Levitä sanaa myös kaikille muille, joiden mielestä ihan tavallisiin palvelukoteihin pitäisi saada esteettömät ja elämykselliset ulkoalueet:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kotisivut, Facebook, Riihimäen Kehitysvammatuki

Enkelipiiri on tärkeä

Sunnuntai 24.2.2013 - Tomi Tuominen

enkeli2.jpgEnkelipiiri on niin erittäin suosittu kerho. Meitä oli koolla ainakin 30 henkilöä viime sunnuntaina.

Minä olen sitä mieltä, että Enkelipiiri on tärkeä meille kehitysvammaisille ja myös inkilänhovin asukkaille. Se on myös mukavaa yhdessäoloa.

(Kuvassa enkelipiirin maskotti.)

Lue myös aiemmat jututu Enkelipiiristä:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelipiiri, Riihimäen Kehitysvammatuki, Inkilänhovi

Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida

Torstai 31.1.2013 klo 20:24 - Raili Tavela

pihapolkukuva_matala_kopio.jpgLuin tässä yhtenä päivänä lahjaksi saamaani Paulo Coelhon kirjaa ”Elämä. Kauneimmat mietelauseet”. Siinä yksi ajatus sai minut pysähtymään. Se kuuluu näin:

Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida
ja jotka uskaltavat elää unelmaansa.
Jokainen omien kykyjensä mukaan.

Tämä ajatus kuvaa mielestäni osuvalla tavalla yhdistyksemme alkuunpanemaa Hyvän mielen pihapolku -projektia.  Viime kesänä, kun yhdistys päätti osallistua Muotoillut ratkaisut -kilpailuun, ei ollut mitään konkreettista, oli vain unelma.

Yhdistys kuitenkin uskalsi elää unelmaansa, ja siihen uskoivat myös Suomen Kulttuurirahasto ja WDC Helsinki 2012, jotka myönsivät 20 000 euroa projektin suunnitteluun.

Projekti on edennyt hienosti. Kohta on konkreettinen suunnitelma meidän kaikkien nähtävänä.

Yhdessä ovat hankkeen parissa uurastaneet Isko Lappalaisen suunnittelutoimisto ja Inkilänhovin, Kotokartanon ja yhdistyksemme porukat. Jokainen on osallistunut omien mahdollisuuksiensa mukaan suunnitteluun ja työpajoihin. Ja tulosta on tullut.

Maailma on meidän. Me olemme uskaltaneet elää unelmaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvän mielen pihapolku, Riihimäen Kehitysvammatuki, Unelmat

Kuka istuu mun paikalla?

Sunnuntai 27.1.2013 klo 9:10 - Päivi Sinivuori

paivi1.jpgTukiyhdistyksemme  hallituksen vuoden ensimmäinen kokous on nyt pidetty. Uusi hallitus kokoontui sovittuna aikana täysilukuisena ja jokseenkin totuttuun tapaan ja tutuin kasvoin kuten viime vuonnakin.

Ilman hämmennystä ei kokousta silti päästy alkamaan, koska joku istui ”mun” paikalla!

Monessa asiassa rutiinit ja totutut tavat ovat oppimisen luovat turvallisuutta ja ovat siten oppimisen edellytyksiä.  Toisaalta taas uusien asioiden löytäminen kehittäminen vaatii kykyä muuttaa tuttua tapaa tai ainakin sopeutua uuteen tilanteeseen joustavasti. Nuo molemmat näkökulmat yhdistyivät hauskalla tavalla käytännössä hallituksen kokouksessa.

Kun katselin tyhjää pöytää ennen kokouksen alkua, päädyin valitsemaan eri paikan kuin aiempi puheenjohtaja.

Valintaani seurasi melkoinen ketjureaktio joka olisi ollut  melkein kuvaamisen arvoista. Kukin vuorollaan hallituksen jäsenet tulivat sisään ja etsivät omaa paikkaansa, jossa kuitenkin jo istui joku.

  • "Höh!"
  • "Emmä nyt tänne päähän voi istua."
  •  "Kyllä mä ainakin tälle puolelle menen."
  • ”Mä taidan istua nyt sitte tähän."
Vilpittömiä hämmentyneitä kommentteja oli lähes jokaisella tullessaan. Toisaalta kävi niinkin, että oma paikka ei vaihtunut mutta vieruskaverit kuitenkin, olihan siinäkin jo.

 Istuin uutukaisena puheenjohtajana hymynsekaisessa jännityksessä hallituksen yhdellä tuolilla ja seurasin istumaseikkailua. Onneksi on olemassa nämä rutiinit. Tutut ihmiset, jotka tietävät, mitä pitää tehdä ja mistä kannattaa pitää kiinni. Uusilta tuoleiltaan he puolestaan hymyillen ja ymmärtäen katselivat, kun itse hain uutta paikkaani pöydän päässä. Kuvaamisen arvoista olisi kai sekin ollut..

Jokainen vuosi tuo jotakin erilaista ja uutta tullessaan. Tänä vuonna nyt ainakin tuolit vaihtuivat.

Olen varma että uudelta paikalta me kaikki näemme taas tänäkin vuonna, mikä on yhdistyksellemme ja sen jäsenille parasta.

Kiitos Teille,

Päivi

2 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Uusi näkökulma, Muutos

Hyvää Uutta Vuotta!

Lauantai 29.12.2012 klo 12:32 - Sirkka Tuominen

vuosi_vaihtuu.jpgPuhtaan valkoisen lumimaiseman keskeltä on ilo toivottaa Onnellista Uutta Vuotta kaikille jäsenillemme, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmillemme!

Yhdistyksellä on takanaan valtavan aktiivinen vuosi.  Valmiiksi emme kuitenkaan maailmaa saaneet vaan puuhaa riittää tulevillekin vuosille!

Asumisasioissa haastetta

Varsinkin kehitysvammaisten asumispalveluissa on edelleen haasteita. Mahdollinen kilpailutus teettää runsaasti edunvalvontatyötä. Yhdistyksemme Hyvän asumisen työryhmä onkin lähtenyt tarmokkaasti selvittämään kokemuksia kilpailuttamisesta esim. kaikille tukiyhdistyksille lähetetyn kyselyn avulla.

Lokakuiseen Olenko minäkin itse? –yleisötilaisuuteen onnistuimme saamaan esiintyjiksi  Sirpa Pietikäisen, Kirsti Tolvasen ja Tommi Rädyn. Yleisöä oli runsaasti, ilahduttavasti myös kaupungin päättäjiä.

Keväällä meillä oli ilo irti

Kevään korvalla tapahtui lukuisia mainioita asioita: upea Ilo irti –tapahtuma houkutteli  Kansalaisopiston juhlasalin täyteen väkeä, Tukiliitto palkitsi yhdistyksemme parhaasta varainkeruuideasta, ja  Arttu Nyman sai apurahan OK-opintokeskuksen  historian ensimmäisenä kehitysvammaisena palkittuna.  Uljas futisjoukkueemme pelasi jälleen kultaa.

Keväällä yhdistyksemme sai myös uudet hienot nettisivut. Näymme nyt paljon entistä paremmin ja vaikuttavammin. Tapahtumat on helppo tarkistaa netistä. On myös kiva tapahtuman jälkeen katsoa  tuoretta kuvasatoa. Monelle onkin avautunut ihan uusi tietokoneen ja netin maailma. Toiminnan näkyminen innostaa sitä paitsi ihan itsestään toimimaan lisää.

Hyvää mieltä pihapolulta

Kesällä puuhasimme Ilona-kahvion ja retkien ohella hakemusta Suomen Kulttuurirahaston ja Designpääkaupunkivuoden Muotoillut ratkaisut  –ohjelmaan.Mahtavaa, että Hyvän mielen pihapolkumme oli yksi viidestä ohjelmaan hyväksytyistä.

Ensi maaliskuussa meillä pitäisi olla valmis suunnitelma käsissämme.  Joulutaukoa lukuun ottamatta suunnittelutyössä onkin nyt täysi tohina päällä. Työhön  osallistuvat Inkilänhovin ja Kotokartanon asukkaat, henkilökunta, omaiset  ja tietysti valitsemamme suunnittelutoimisto iamdesign.

Retkiä ja rummutusta

Reissuja yhdistyksemme on tehnyt  vuoden mittaan useita: on nähty Tallinnaa, Lappeenrantaa, Saimaata. Forssan kisoista palattiin niskat väärällään mitaleita.

Kulttuurikeikat ovat antaneet hienoja elämyksiä. On käyty kahdesti Riihimäen teatterissa, kesällä vielä Napialan koululla. Elokuva Kovasikajuttu jäi lähtemättömästi mieleen. On oltu Ylisfestareilla, on käyty Tampere-talossa kuuntelemassa Anna Puuta ja Pertti Kurikan nimipäiviä ja nautittu Musiikkitalossa Rajattoman joulukonsertista.

Tunnelmaltaan huikein oli sittenkin ehkä Rumpurähinä. Seuraavan kerran tapaammekin Tom Tomin Finlandiatalon esiintymislavalla.

Talkootyöllä tuloksiin

Tämä kaikki on vaatinut monen ihmisen valtavan työpanoksen - ja myös rahaa.

Onneksi meillä on lukuisa joukko jäseniä ja ystäviä, jotka jaksavat osallistua esimerkiksi paperinkeruuseen  ja talkoisiin. Joulumyyjäiset vaativat satoja työtunteja. Iloksemme myös kouluikäisten vanhempien ryhmä Erityis-Ellit oli tänä vuonna mukana.

Vuosi 2012 jää mieliin kunniapuheenjohtajamme Annikki Siirolan kuolinvuotena. Hänen tekemäänsä työtä yhdistys muistaa kiitollisena. 

Hieno ja merkittävä yhteisö

Yhdistys voi katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.  Uudeksi puheenjohtajaksi on saatu Päivi Sinivuori, jonka taidot ja tiedot tulevat tuottamaan yhdistykselle menestystä ja hyviä vuosia.

Minä puolestani kiitän sydämellisesti  jäseniämme ja ystäviämme. Kiitokset tuesta ja luottamuksesta. Kiitokset tekemästänne valtavasta työmäärästä. Kiitokset lukuisista  yhteisistä hetkistä, joissa olen saanut onnellisena tuntea olevani osa hienoa ja merkittävää  yhteisöä.

Onnellista Uutta Vuotta!

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Yhdistystoiminta

Yhdistys yllättää yhä uudelleen

Lauantai 22.12.2012 - Anja Alasilta

fb_kopio.jpgKirjoitin tähän blogiin ensimmäisen kerran viime huhtikuussa. Otsikkona oli "Yhdistys yllätti uuden jäsenen".

Kerroin silloin useastakin yllätyksestä:

  1. Yleiskuvani Kehitysvammaisten Tukiliitosta ja sen paikallisesta toiminnasta oli ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Aika nopeasti havahduin kuitenkin huomaamaan, ettei Riihimäen Kehitysvammatuki olekaan pöllömpi yhdistys.
  2. Taivastelin, miten muuten niin aktiivinen yhdistys oli voinut pärjätä ilman nettisivuja.
  3. Suorastaan hölmistyin, kun tajusin tarjoutuneeni tekemään nuo sivut.
  4. Nymanin Pena kysyi vuosi sitten syksyllä, olisinko käytettävissä Riihimäen Kehitysvammatuen hallitukseen. Ihmettelin suuresti, miten rääväsuinen nettikirjoittelija noin vain kelpuutetaan mukaan. Kaiken huipuksi suostuin oikopäätä.

Huhtikuussa en ymmärtänyt, että tuo kaikki oli vasta alkua. Samainen yhdistys on sittemmin järkyttänyt vanhoja käsityksiä tämän tästä.

Jokaiseen järkytykseen on sisältynyt runsain mitoin riemua. 

Viestittävää riittää - paljon!

Onhan kolikolla kieltämättä kääntöpuoli. En olisi mitenkään osannut kuvitella, että pienehkön yhdistyksen viestintä työllistää niin runsaasti.

Ensin ajattelin päivittää Facebook-sivua kerran, korkeintaan kaksi viikossa. Nyt on jo täysin luonnollista, että päivityksiä tulee lähes joka päivä. Tärkeää kerrottavaa on joka viikko paljon useammin kuin kerran pari.

Vielä hämmästyneempi olen kotisivuista. Niitä koen työkiireitten keskellä ajoittain jopa laiminlyöneeni. Tietämättömyyttäni kuvittelin etukäteen, että niistä tulisi tapahtumakalenteria lukuunottamatta aika staattiset.

Olen leipätyössäni nähnyt, että monella suurellakin yrityksellä tai yhteisöllä on välillä vaikeuksia löytää ajankohtaista kerrottavaa verkkopalveluunsa. Meidän yhdistyksessämme uutisia sitä vastoin virtaa vuolaasti.

Läheskään kaikkea kertomisen arvoista ei ole edes kerrottu. Esimerkiksi urheiluharrastuksista voisi raportoida paljon tiheämmin.

Tärkeitä aiheita näköpiirissä

Alkavana vuonna yhdistyksemme viestintä tuskin muuttuu ainakaan verkkaisemmaksi. Meneillään tai tulossa on ainakin neljä todella merkittävää projektia:

  • Hyvän asumisen projekti pyrkii vaikuttamaan vahvasti kriteereihin, joilla kaupunki kilpailuttaa asumispalvelut.
  • Hyvän mielen pihapolku valmistuu suunnitelman tasolla maaliskuussa.
  • Tom Tom -rumpuryhmä kiipeää jo tammikuussa Finlandia-talon lavalle.
  • Oivanäyttämö arvattavasti juhlii koko vuoden 10-vuotista taivaltaan.

Pyydän varmuuden vuoksi jo nyt anteeksi sitä, että varmaan unohdin  listalta jotakin olennaisen tärkeää.

Porukalla kaikki onnistuu

En valita tippaakaan, että yhdistys työllistää viestintävastaavaansa niin paljon. Homma on ollut ammatillisestikin erittäin antoisa.

Kaksi viestintätehtävää on vuoden aikana ollut ylitse muiden. Toista en kerro. Paljastan vain sen verran, että kotisivujen hakukonelöydettävyydessä oli alkuvuodessa pientä pulmaa. Nyt asia on kunnossa. Sivuillemme on kymmenessä kuukaudessa kertynyt yli 10 000 käyntiä.

Toinen kohokohta liittyy blogiin, joka sattuu verkkoviestinnän monista muodoista olemaan oma suosikkini. Katsokaa, hyvät ihmiset, blogimme kirjoitusten listaa! Minkä muun organisaation, etenkään pienen yhdistyksen, blogi on kerännyt yhtä ison kirjoittajajoukon? Myös aiheiden kirjo on hämmentävän monipuolinen.

Blogi kuvastaa hyvin Riihimäen Kehitysvammatuen menestyksen salaisuutta. Valttimme on hyvä yhteispeli:

  • Tiimityö tarkoittaa, että tehtävät jaetaan, mutta vastuu on yhteinen.

Näkyvämmin uutismediaan

Yhdistys on vuoden mittaan päässyt oman seudun medioissa mukavasti esiin. Mukavasti vaan ei riittävästi.

Toiminnasta ja ennen kaikkea kehitysvammaistemme aktiivisuudesta on paljon enemmän kerrottavaa - ja paljon laajemmalle kuin vain omaan maakuntaan. Esimerkiksi Me Itse ry Riihimäki pitää nostaa paremmin esiin.

Olemmeko siis julkisuudenkipeitä? Emme suinkaan. Avoin viestintä vain on parhaita keinoja toteuttaa sitä missiota, jonka Riihimäen Kehitysvammatuki on itselleen ottanut:

  • Hyvä elämä kehitysvammaisille ja heidän omaisilleen!

2 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Yhdistystoiminta, Vaikuttaminen, Järjestöviestintä

Taidot esiin!

Lauantai 10.11.2012 klo 11:45 - Anja Alasilta

oivan.jpgJuuri nyt näyttää siltä kuin kehitysvammaisten arkielämään olisi luvassa parannuksia.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan jokaisella kehitysvammaisella on oikeus yksilölliseen asumiseen ja palveluihin.

rivakka_kopio.jpgIhan selvää ei ole, mitä uutta päätös tuo aiempiin samansuuntaisiin linjauksiin. Arvokasta silti on, että nykyinenkin hallitus on ilmaissut kantansa.

Julkisuudessa on ollut esillä myös uusi konsepti, jolla on tarkoitus helpottaa osatyökykyisten työllistymistä.

Osatyökykyinen on byrokraattinen, suorastaan kamala sana. Kysymys on kuitenkin tärkeästä asiasta: esimerkiksi kehitysvammaisten mahdollisuudesta päästä oikeisiin töihin, joista maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Autettavista arvokkaiksi

Useimmat kehitysvammaiset tarvitsevat apua käytännön asioista. Niin tarvitsevat monet muutkin, oikeastaan kaikki.

  • Olisiko aika korostaa avuntarpeen lisäksi sitä, mitä kehitysvammaisilla on meille muille ja koko yhteiskunnalle antaa?

Jokaisella on luovuttamaton oikeus ihmisarvoon. Kehitysvammainen läheinen on yhtä rakas ellei rakkaampi kuin vammaton.

Liian vähän puhutaan siitä, miten monenlaista hyötyä ja iloa kehitysvammaisista voi olla koko yhteisölle.

Tunnollisia työntekijöitä

Kehitysvammainen ihminen arvostaa usein työtään enemmän kuin me muut. Hän on ahkera ja luotettava työntekijä.

Olen usein miettinyt, miten hyvin hieman verkkaisempi palveluote sopisi aikaan, jolloin monet harkitusti ja vakain päätöksin siirtyvät hitaampaan elämään.

Tänä syksynä melko paljon julkisuutta sai messutapahtumassa toteutettu kehitysvammaisten pop up -ravintola. Pitäisiköhän jotain vastaavaa kokeilla myös Riihimäellä?

Uudenlaista viihdettä

Näinä viikkoina monella työpaikalla on puhuttu pikkujoulun ohjelmasta. Lehtitietojen mukaan suuryritykset ovat peruuttaneet koko juhlat tai jättäneet ainakin viihdemaailman kirkkaimmat ja kalleimmat tähdet pois ohjelmasta.

Kehitysvammaisilla esiintyjillä voisi taloudellisesti synkkinä aikoina olla markkinarako. Heidän palkkionsa eivät päätä huimaa. Usein riittäisi pelkkä esiintymisen ilo, mutta mielellään tilaaja saisi tietysti kartuttaa pienellä summalla harrastusryhmän kassaa.

Esimerkiksi Tom Tom tai Oivanäyttämö pystyy tarjoamaan ikimuistoisen shown pikkujoulu- tai muulle juhlaväelle.

Upeita tuotteita Rivakassa

Rivakan joulumyyjäiset lähestyvät. Niissä on tarjolla paitsi Riihimäen Kehitysvammatuen mainioita jouluruokia ja voittoisia arpoja, myös ja ennen muuta toimintakeskuksen hienoa tuotantoa.

Useimmat meistä voisivat tehdä suunnilleen kaikki lahjaostoksensa Rivakassa. Omaa osuuttaan kehitysvammaisten osaamisen markkinoinnissa voi hoitaa myös mainostamalla joulumyyjäisiä ja Rivakan puotia. Se käy helposti vaikkapa Facebookissa.

Yllätä ystävät ja tutut

Sisareni Leena ahkeroi arkipäivät Rivakassa ja tekee vapaa-aikanaan taidetta. Hän on niin tuottelias, että meillä on jatkuvasti pientä ylituotanto-ongelmaa. Kaikki teokset eivät meinaa mahtua minnekään.

Viime viikolla - ja edellisen kerran kaksi vuotta sitten - järjestimme työpaikallani Taulujuhlat. Kutsun sai joukko sellaisia henkilöitä, jotka ovat netissä ihailleet Leenan taidetta. Joukossa oli aika monta asiakastani.

Taulujuhlissa oli taas hauskaa. Vieraat pääsivät valitsemaan itselleen taidetta ja esittivät Leenalle kiitokseksi runoja ja lauluja. Jos valinta oli jollekin ylivoimaisen vaikea, taiteilija auttoi.

Jo perinteeksi on tullut sekin, että juhlista yli jääneet maalaukset, mosaiikkitaulut ja ovikoristeet jäävät toimistollemme. Sieltä ne sitten häviävät jouluun mennessä. Jo loppuviikolla erään koulutuksen osallistujat olivat olleet riemuissaan, kun päivän väri-iloa ihasteltuaan saivat poimia mukaansa mieleisensä taulun. Ne teokset lähtivät muuten Ouluun.

Leena on onnellinen. Juhlat olivat ihanat ja mikä tärkeintä, hän saa taas tuottaa taidetta sydämensä halusta ilman, että 'varastopäällikkö' niuhottaa.

Helpon operaation kautta myös tieto kehitysvammaisten kuvataiteesta leviää aika monille tutuille ja tuntemattomille!

Ensi syksynä Taulujuhliin saattaa saada kutsun Leenan lisäksi joku muukin Väritaiteilija.

1 kommentti . Avainsanat: Lahjakkuus, Luovuus, Työllistyminen, Kehitysvammaisuus, Riihimäen Kehitysvammatuki

Enkeli asuu Inkilänhovissa

Keskiviikko 19.9.2012 klo 19:59 - Katriina Jormanainen

enkel.jpgKokoonnumme kerran kuussa Enkelipiiriin Inkilänhovissa.  Alun perin se oli Hengellinen piiri, mutta joku keksi sille lyhyemmän ja helpomman nimen.

Kun piirin nimeksi tuli Enkelipiiri, niin pitihän maskotiksi saada Enkeli. Paikallisesta marketista löytyikin valokuituenkeli, joka nyt kuuluu piiriin.

Enkeli asuu Inkilänhovissa eli kiertää kuukauden kerrallaan talossa asuvien kehitysvammaisten luona. Kesät hän viettää Tompan ja Susannan kodissa.

Sunnuntaina 23.syyskuuta on kehitysvammaisten kirkkopyhä Janakkalassa. Piirimme kokoontuu 21.10, 18.11 ja 16.12.

Enkelipiiri on edelleen Hengellinen piiri. Siellä luetaan Raamattua, lauletaan ja rukoillaan

Tervetuloa kaikki Enkelipiiriin  

toivoo Katriina, piirin vetäjä

1 kommentti . Avainsanat: Enkelipiiri, Riihimäen Kehitysvammatuki

Sikahyvä juttu

Maanantai 17.9.2012 klo 18:35 - Raili Tavela

p9150017.jpgKovasikajuttu oli sikahyvä juttu! Sen me yli 20 Kino Sampoon tiemme löytänyttä tukiyhdistyksen jäsentä saatoimme todeta lauantaina 15.9., jolloin pääsimme näkemään punk-yhtye Pertti Kurikan Nimipäivistä tehdyn elokuvan. Ei sitä turhaan ole maailmalla jo palkittu. Ja onhan se myös ehdolla Pohjoismaiden Neuvoston Elokuvapalkinnon (noin 47 000 euroa) saajaksi!

Kovasikajutussa tutustutaan bändin jäseniin Perttiin, Kariin, Toniin ja Samiin ja heidän elämäänsä. Seurataan bändin harjoituksia ja esiintymiskeikkoja. Kappaleissa tulevat monta kertaa esille yhteiskunnan epäkohdat, mutta myös ihan arkiset henkilökohtaiset asiat, kipeätkin, saavat osansa.

Ohjaajan kanssa juttusilla

Elokuvan päätyttyä pääsimme tutustumaan J-P Passiin, joka yhdessä Jukka Kärkkäisen kanssa on ohjannut Kovasikajutun. Sitä filmattiin puolentoista vuoden ajan ja yhteistyö bändin kanssa jatkuu edelleenkin, koska se on mukana maailmalla, kun elokuvaa siellä esitetään.

Kuva-aineistoa on tietysti ainakin sata kertaa enemmän kuin mitä filmiin on saatu mahtumaan. J-P Passi kertoikin, että erityisesti Toni on ollut pahoillaan, kun joitakin hänen kohtauksiaan on leikattu pois ja nyt ohjaajat ovatkin tekemässä Tonille jo kolmatta täydennettyä versiota filmistä, jossa Tonin osuutta on lisätty. Tonin omaan käyttöön tietysti.

Toivottavasti herää keskustelua

Taipaleen Teuvo kiitti Passia hienosta elokuvasta, joka toivottavasti saa aikaan keskustelua vammaisten itsemääräämisoikeudesta, asumisen tasosta ja palveluista. Hän sanoi sen tuoneen 1970-luvun laitosajan mieleen ja toivoi, ettei sellaiseen enää palattaisi, vaikka se kilpailuttamisen kautta  voikin olla vaarana.

Punk-yhtyeen tyyliin kuuluu reipas kiroilu. Tuomisen Tompan, joka oli nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mielestä se ei kuitenkaan niin haitannut, kun päästi sen yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Yhdistyksen puolesta Sirkka lausui kiitoksensa J-P Passille ja totesi, että elokuva on uusi hieno aluevaltaus. Lisäksi hän kiitti Dok Sampo-festivaalia, joka oli tarjonnut yhdistykselle mahdollisuuden päästä näkemään tämä elokuva hyvin edullisesti.

Olipa upea lauantai-iltapäivä! Tapaamme muuten mahtavan bändin Tampere-talon konsertissa 6.10. - ei hassumpaa!


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Kovasikajuttu, Elokuva

Yleisurheilua myönteisellä mielellä

Maanantai 10.9.2012 klo 8:53 - Kari Ojala

blogiin2.jpgTervehdys arvoisa liikuntaväki.

Suomen lyhyt kesä alkaa jälleen kerran olla lopuillaan. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että kesäinen liikkakerhomme lähtee talvilomalle.

Lohduttavaa tässä asiassa on se, että tiedämme taas kesällä 2013 tapaavamme joka maanantai klo 17-18 vanhalla keskusurheilukentällä Kallionkadulla iloisissa ja myönteisissä merkeissä yleisurheilun saralla.

Tuttu kenttä jo 60-luvulta

Olihan se jotenkin niin, että jo antiikin Kreikassa harrastettiin sitä jaloa 3-ottelua; juoksu, heitto, hyppy. Oli miten oli jo 60-luvulla Ojalan pieni ja heiveröinen poika harrasti näitä jaloja lajeja kyseisellä kentällä olympiavoittaja Pekka Vasalan ja hänen veljensä Jukka Vasalan kanssa. Jälkimmäinen veljeksistä myös allekirjoittaneen Riihimäen lyseon luokkakaveri.

Kyseinen kenttä muodostui meille erityisen rakkaaksi, koska kesäisin siellä yleisurheiltiin ja talvisin pelattiin jääkiekkoa sekä jääpalloa.70-luvulla toimin kyseisellä kentällä Riihimäen Kiskon junioriryhmien valmentajana Teijo Lastusen kanssa.

Rakkaus tähän kenttään on verrattavissa siihen urheiluhulluuteen joka minussa elää edelleenkin. Se on sairaus, josta ei pääse eroon. Mutta se on sairaus, johon on hyvin terveellinen lääke. Lähde liikkumaan!

Ihanneryhmä valmentajalle

Lyhyt esipuhe tarkoitti siis sitä, että kesäiset maanantait ovat viimeisinä vuosina muodostuneet minulle erittäin tärkeiksi ja rakkaiksi. Lähtö kentälle on aina erityinen tapahtuma. Tärkeä sellainen.

Tärkeä on myös se ryhmä, jonka minä maanantaisin kohtaan. Se positiivinen, innostunut, yritteliäs ja toisiaan kannustava ryhmä. Sellaisen ryhmän ansaitsisi jokainen suomalainen urheiluvalmentaja.

Ryhmän koko on viimeisen kuuden vuoden aikana muotoutunut 11-12 henkilön suuruiseksi. Ryhmän osallistumisprosentti on keskimäärin yli 90-prosenttia. Hakee vertaistaan.

Valmennukseni perusmotto on, että jokainen taistelee ensisijaisesti kelloa ja mittanauhaa vastaan. Toiseksi; jokainen kilvoittelee itsensä kanssa. Kolmanneksi; hyväksy myös häviösi, ei aina voi olla ykkönen. Jos olet tehnyt parhaasi, olet tehnyt sillä kertaa riittävän hyvän suorituksen.

Alkuverryttelystä loppukättelyyn

Jokainen harjoituskerta aloitetaan verryttelyllä ja venyttelyllä. "Otetaanpa Nykäset" on muodostunut hittiliikkeeksi, josta jokainen osaa nauttia. Tarpeen vaatiessa myös suoritusten välissä rentoudutaan. Lopussa myös. Kättely ennen kentältä poistumista on muodostunut piintyneeksi tavaksi. Hyväksi sellaiseksi.

Jos ohjaaja on liikaa omissa ajatuksissaan, niinkuin joskus saattaa käydä, niin joku kerholainen kyllä huomauttaa, että Kari ; eiköhän venyteltäis?

Ryhmän jäsenten tulokset näyttävät paranevan vuosien myötä, vaikka ikää tulee lisää. Se kertoo valtavasta yrityshalusta sekä innostuksesta yleisurheiluun. Yleisurheiluhan on järkevästi tehtynä monipuolisuudessaan ja terveyttä ylläpitävänä erinomainen harrastus.

Ryhmämme sisällä luottamus kaveriin on täydellinen. Vuosien myötä olemme oppineet jopa lukemaan toisen ajatuksia ja tukemaan heikkoina hetkinä. Tähän on tietenkin vaikuttanut valtavasti ryhmän pysyvyys sekä ryhmän jäsenten solidaarisuus sekä hienotunteisuus toisiaan kohtaan.

Myös Yläkerran Herra on näinä vuosina ollut yleensä täysin meidän puolellamme säitä säädellessään. Tähän pitkään jaksoon on mahtunut vain muutama tosi sateinen maanantai.

Terveisiä Forssan piirikisoista

Palasimme juuri Etelä-Hämeen tukipiirin yleisurheilukilpailuista Forssasta.
Sää oli kesäisen lämmin, kenttä kaunis ja hyvässä kunnossa, järjestelyt pelasivat hyvin. Ja mikä tärkeintä ruoka oli Rantasipissä hyvää; ja sitä oli vielä riittävästi.

Eivätkä ne kisatkaan kovin huonosti menneet. Kaksi kolmoisvoittoa ja mitaleita sopivasti.

Hyvää syksyn alkua!

T. Kari

Piirikisojen kuvasatoa sivustomme albumissa.

2 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Kesäliikka, Yleisurheilu

Pihapolkutoiveellemme hieno alku

Keskiviikko 5.9.2012 klo 8:09 - Sirkka Tuominen

img_0855.jpgOlen todella iloinen siitä, että Suomen Kulttuurirahasto ja Helsingin designpääkaupunkivuosi valitsivat juuri meidän Hyvän mielen pihapolkumme kustannettavan suunnittelutyön kohteeksi.

Meidän hankkeemme on ainut, jossa suunnitteluapu kohdistuu teemaan Elämänlaatua palveluasumiseen, muut neljä voittajaa - esim. poliisihallitus – edustavat ihan eri aihepiiriä.

Kesäkuussa, kun tieto hakemismahdollisuudesta monen muun postin seassa tuli, pohdimme hallituksen kokouksessa aika lailla arkaillen, kannattaako meidän edes aloittaa. Suomen Kulttuurirahasto ja Helsingin Designpääkaupunkivuosi tuntuivat niin korkeakulttuurisilta ja yleviltä, että melkein piti ryhtiä kohentaa jo niistä puhuessa. Totesimme sitten kuitenkin, että hakematta tätä suunnitteluapua ei ainakaan saada ja niinpä päätimme yrittää.

Me Itse heti mukaan

Huomasimme heti, että yhteistyökumppaniksi tarvitaan ilman muuta Me Itse ry:n Riihimäen  alajaos. Sen puheenjohtaja Teuvo Taipale on onneksi yhdistyksemme hallituksen jäsen. Häneltä tulikin heti lupaus osallistumisesta.

Teuvon lisäksi hakemuksen laadintaryhmään saatiin Anja Alasilta, Anna Levo, Raija Lämsä, Pena Nyman ja minäkin pääsin. Ensimmäinen kokoontumispäiväkin päätettiin. Inkilänhovi lupautui yhteistyökumppaniksi.

Idea löytyi nopeasti

Sitten kävi niin onnettomasti, että erään sairaalareissun vuoksi päivää piti siirtää. Toisaalta kävikin niin onnellisesti, että  Anna ja Raija kuitenkin kokoontuivat ja huomasivat, että yksi tärkeimmistä unelmista on se, että palvelutalojen asukkaiden ulkoilumahdollisuudet paranevat.

Anna ja Raija eivät ole ainoita ulkoilumahdollisuuksien  vähäisyyttä murehtivia. Suomessa on varmaan satoja, jopa tuhansia palvelutalojen asukkaita, vanhuksia, vammaisia ja heidän läheisiään, jotka toivovat lisää virikkeellistä ulkoilua.

Asukkaita tietoa

Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa olikin siis jo  idea valmiina. Seuraavaa kokoontumista varten päätimme haastatella Inkilänhovin asukkaita kuullaksemme, mitkä asiat estävät ulkoilua ja toisaalta, mitä ulkona pitäisi olla, jotta suorastaan sieltä ei malttaisi pysyä poissa.

Saimme varsin konkreettista ja hyvää tietoa. Näitä tietoja hyödyntäen laadittiin hakemustekstiä, jonka olennainen osa on  kuvaus unelmiemme ulkoilutilasta: Elämysten pihapolku tai Hyvän mielen pihapolku, joka sitten vakiintui hankkeen nimeksi.

Hakemuksen ohjeen mukaan piti kuvata unelma. Sen verran realisteja kuitenkin olimme, että totesimme, että pihapolulla pitäisi tulla toimeen ilman hoitajia tai minimihenkilökunnalla. Muun muassa siksi toivomme pihaamme uutta teknologiaa.

Voitto tuli kotiin!

Kyllä riemu oli suuri, kun kuulimme, että hankkeemme on hyväksytty design-rahoituksen piiriin.

Yleltä oltiin jo valmiita tulemaan kuvaamaan polkua. Kun he kuulivat, ettei se olekaan vielä valmis, tekivät radiohaastattelun ja pyysivät, että pidämme heidät ajan tasalla. Sieltä luvattiin kiinnostuneina seurata polkumme vaiheita.

Jännittävää!

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pihapolku, Riihimäen Kehitysvammatuki, Designpääkaupunkivuosi, Kulttuurirahasto, Asumisopalvelut

Ilo irti myös teknologiasta

Keskiviikko 8.8.2012 - Anja Alasilta

tablet.jpgMuistan yhä elävästi sen päivän 1990-luvun puolivälistä, kun ensimmäisen kerran näin internetin livenä.

Minä ja elämäni emme ole sen jälkeen palanneet ennallemme. Myös työlleni tuo hetki antoi uuden suunnan.

Nyt vasta olen tajunnut, että tietotekniikka ja -verkot voivat tarjota vähintään yhtä valtavia elämyksiä ja käänteentekeviä kokemuksia myös kehitysvammaisille ihmisille.

Hyvin yleisellä tasolla olin tiennyt teknologin monin tavoin auttavan vammaisia - helpottavan esimerkiksi niin sanottujen erilaisten oppijoiden elämää. Tietoni eivät ole suuresti syventyneet, mutta tunne asian tärkeydestä on sitäkin vahvempi.

Seuraavaksi pitäisi varmaan tarttua toimeen.

Miten raottaa ovea
tietoyhteiskuntaan?

Silmäilin tänään sattumalta musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin verkkopalvelua. Sieltä esitellään muun muassa musiikkikoulun ohjelmaa. Yhtenä vaihtoehtona on tarjolla soitinkokeiluleirejä.

  • Voitaisiinko Riihimäen kehitysvammaisille järjestää joskus tietokonekokeiluleiri?

Koottaisiin jollakin keinolla yhteen paikkaan erilaisia laitteita ja annettaisiin osallistujille mahdollisuus näplätä niitä koko lailla vapaasti. Kyllä joukostamme aina muutama ohjaajakin löytyisi.

Osa yhdistyksemme kehitysvammaisista jäsenistä elää jo täysillä tietoyhteiskunnassa. Heille kokeilun anti voisi olla tutustuminen vaikkapa iPadin tapaisiin taulutietokoneisiin tai joihinkin uusiin nettipalveluihin.

Jotkut taas koskettaisivat tietokonetta luultavasti ensimmäisen kerran tai ensimmäisiä kertoja elämässään. Heitä voisimme ehkä auttaa irti laitepelosta, joka sivumennen sanoen vaivaa paljon useampia suomalaisia kuin julkisesti halutaan myöntää.

Kehitysvammaistemme joukossa on monia innokkaita valokuvaajia. Heitä ehkä kiinnostaisi perehtyä siihen, mitä kaikkea kuvalle voi tietokoneella ja jopa älypuhelimella tehdä.

Tekniikka tukee
myös luovuutta

Yhdistyksemme puheenjohtaja Sirkka Tuominen kertoi tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa, miten kansalaisopistoon aikanaan saatiin kehitysvammaisille tarkoitettuja luovan ilmaisun ryhmiä. Ne ovat aikamoisen työn tulosta.

Nykyisin Oivanäyttämöllä, Tom Tom -rumpuryhmällä ja Väritaiteilijoilla on jo vakiintunut paikkansa Riihimäen kulttuurielämässä. Olisiko lähivuosina aika yrittää uutta harppausta?

Kannattaisiko ryhtyä tavoittelemaan kotisivu-, digikuvaus- tai videokursseja? Voisivatko jotkut kehitysvammaiset suorittaa jopa tutkinnon tietokoneen käytössä?

Tekniikka ja luovuus asetetaan usein kummallisella tavalla vastakkain. Tosiasiassa tietotekniikka tukee parhaimmillaan loistavasti luovaa ilmaisua. Muistaakseni viime talvena kansalaisopistossa olikin jo tarjolla lyhyt valotaidekurssi.

Voin vähän kuvitella, mikä luovuuden räiske siitä syntyisi, kun kehitysvammaiset ystävämme pääsisivät kokeilemaan tekniikan mahdollisuuksia.

Papunet ja Tikoteekki
tekevät hienoa työtä

Kehitysvammaliitolla on palvelua, joka hyödyntää upeasti teknologiaa ja verkkoa:

  • Tikoteekki edistää puhevammaisten ihmisten kommunikointia ja vammaisten ihmisten  tietotekniikan käyttöä. Viime päivinä se on jakanut Facebook-sivullaan valtavasti tietoa kansainvälisessä kongressissa esitellyistä uutuuksista.
  • Papunet keskittyy selkokieleen ja kommunikointiin. Netissä se tarjoaa esimerkiksi pelejä.

Välillä vain tuntuu, että ihan perusasioista on vaikea löytää tietoa. Esimerkiksi helppokäyttöisen kännykän ja mp-soittimen metsästys etenee turhan usein yrityksen ja erehdyksen vaivalloista ja kallista reittiä.

1 kommentti . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Tietoyhteiskunta, Internet

Matkailu avarsi, kun reissussa ei rähjätty

Keskiviikko 18.7.2012 - Anja Alasilta

bussiin.jpgJos tahdot tulla tuntemaan toisen ihmisen hyvät ja etenkin huonot luonteenpiirteet, lähde hänen kanssaan matkalle.

Tuo neuvo on tullut vuosien varrella vastaan monina eri versioina. Oma kokemus vahvistaa sen todeksi. Joskus on jopa tullut mieleen, että olisi ehkä saanut jäädä matka tekemättä - niin kovasti tieto on lisännyt tuskaa.

En voi väittää kuuluneeni ryhmämatkojen suuriin ystäviin. Riihimäen Kehitysvammatuen kesämatkalla Saimaan maisemissa oivalsin, että olin aiemmin eksynyt aivan vääriin porukoihin.

Kurinalaista mutta
rentoa meininkiä

Yhdistyksemme ryhmä oli maanantaiaamuna hyvissä ajoin koolla Inkilänhovissa. Sama säntillisyys jatkui koko reissun ajan.

Kertaakaan kahden päivän aikana ei korviin kantautunut esimerkiksi seuraavia, aiemmilta ryhmämatkoilta tuttuja repliikkejä:

"Minä en kyllä halua..."

"Minä ainakin haluan..."

Ei kuulunut liioin keljuilua - hyväntahtoista leikinlaskua ja naurua sitäkin enemmän. Sateisesta säästä ei nurissut kukaan, jos tämän kirjoittajaa ei lasketa mukan.

Kaikki bussin mikrofoniin puhuttu nostatti raikuvat aplodit. Kiitoksia ja kehuja  jaettiin nuukailematta.

Ensikertalainen huomasi helposti, että ryhmälle oli aiemmilla matkoilla hioutunut yhteinen tapa toimia. Onnistuminen oli siis ainakin osaltaan oppimisen tulosta.

Onnistumisen ilo
kasvoi jakamalla

Suuri kiitos kuuluu tietysti matkan valmistelijoille. Ainakin Tavelan Raili ja Nymanin Pena olivat tehneet ison ja hyvän työn.

Upea oli toteutuskin - enkä nyt tarkoita yksistään mainion matkanjohtajamme Penan panosta.

Maanantain karaokeilta oli elämys! Harmi, ettei sitä tullut videoitua. Esimerkiksi kansalaisopiston luovan toiminnan piireissä saatu esiintymisen rutiini ja ilo suorastaan loistivat.

Kaikkein hienointa oli nähdä, miten esiintyjät kannustivat toisiaan - ja taustajoukot tasapuolisesti jokaista esiintyjää.

Ei pelkästään
huvitoimintaa

Yhdistysten matkat ja retket leimataan joskus tyhjänpäiväiseksii viihteeksi, joka ei mitenkään tue sitä oikeaa toimintaa ja todellista tarkoitusta.

Parhaimmillaan yhdessäolo ja edunvalvonta täydentävät toisiaan. Esimerkiksi kesämatka varmasti yhdisti osallistujia aina vain tiiviimmäksi rintamaksi. Siitä on suuri hyöty, jos joskus sattuu tulemaan tiukka paikka.

Esimerkiksi matkat ovat kehitysvammaisille ihmisille erinomainen tapa valmentautua toimimaan yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Heillä kuten kaikilla muillakin on oikeus laajentaa elämänsä ympyröitä uusilla kokemuksilla ja elämyksillä.

Myös ympäröivä yhteiskunta oppii suhtautumaan kehitysvammaisiin sitä suopeammin ja luontevammin, mitä enemmän he elävät ja liikkuvat muiden ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi Riihimäen Kehitysvammatuen ryhmä teki Holiday Club Saimaan lomakeskuksessa, sisävesilaiva Camillalla ja parissa taukopaikassa ansiokasta pr-työtä.

Virkeää mieltä tarvitsevat arjessa niin kehitysvammaiset ihmiset kuin heidän omaisensa. Matkoilta sitä saa.

Jospa oisit saanut
olla mukana...

Riihimäen kaikki kehitysvammaiset tuskin voivat koskaan osallistua yhdelle ja samalle matkalle - eikä se ole tavoitekaan. Mutta jospa jokainen voisi joskus lähteä mukaan jollekin yhdistyksen retkelle

Yhdistys on raivannut upeasti esimerkiksi taloudellisia esteitä retkeilyn ja matkailun tietä. Reissuja on tarjolla reippaasti alle omakustannushinnan.

Onko yhtenä osallistumisen esteenä avustajien puute? Jos on, niin mitä sille voisi tehdä?

1 kommentti . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Kuntoutusmatka, Saimaa

Kesä kaikilla

Torstai 5.7.2012 - Anja Alasilta

p7040027.jpgOlin eilen Inkilänhovin pihamaalla, kun Ilona-kahvila pienen kesätauon jälkeen pyörähti taas käyntiin.

Totta puhuen olin tullut paikalle viikon etuajassa. Vasta seuraavalla kerralla minä pääsen kahvilanpitäjäksi. Heinäkuun ajan toimintaa nimittäin pyörittää Riihimäen Kehitysvammatuki. Varasin itselleni keväällä yhden työvuoron.

Erehdys ei harmittanut yhtään. Tunnelma oli mukava, sää ihana ja musiikkikin soi. Grillimakkara teki kauppansa, ja kahville ulkoilman antaa aina erityisen hienon makuvivahteen.

Monet paikalla olijoista ovat ehtineet tulla minullekin puolessatoista vuodessa tutuiksi. Ystäviä on aina mukava tavata.

Kuten muutkin
suvisuomalaiset

Myös niiden, joille kehitysvammaiset ovat jääneet vieraiksi, pitäisi joskus päästä mukaan tuollaiseen vapaamuotoiseen tilaisuuteen. Siinä ehkä parhaiten huomaisi, että erilaisiksi leimautuneet ihmiset ovat yhtä kaikki hyvin samanlaisia kuin me muutkin.

Inkilänhovin pihalla vaihdettiin vilkkaasti lomakuulumisia. Niin tekevät suomalaiset tähän aikaan vuodesta joka paikassa.

Sää oli suosittu puheenaihe. Missäpä ei näinä päivinä olisi!

Edellisiä tapaamisia muisteltiin ja seuraavia sovittiin. Mekin kutsuimme pari sisareni Leenan työtoveria visiitille mökille. Niinhän on heinäkuussa tapana tehdä.

Kesän nautinnot
kuuluvat kaikille

On hienoa, että Riihimäen Kehitysvammatuki järjestää kuntoutusmatkan Lappeenrantaan juuri silloin, kun muu järjestetty toiminta on hiljaisimmillaan. Isolla joukolla kelpaa nauttia sekä Itä-Suomen kauniista maisemista että mukavasta matkaseurasta.

Kesälomakausi on kuin juhlapyhät: ne, joilla on vahva sosiaalinen verkosto, viettävät vilkasta seuraelämää, mutta ne, jotka ovat yksinäisiä, ovat sitä tavallistakin enemmän.

Meidän yhdistyksessämme muutamat näyttävät puurtavat vapaaehtoistöissä niin ahkerasti, että pieni hengähdystauko on kesällä ja juhlapyhinä todella paikallaan. Toisaalta kehitysvammaisille jäsenille tarvittaisiin toimintaa juuri niinä aikoina, jolloin yksinäisyys ja pitkästyminen joitakuita kipeimmät kiusaavat.

Mahtuisiko vielä
yksi mukaan?

Ilman ihmeempää organisointiakin voisimme tarjota kehitysvammaisille ystäville pientä lomaohjelmaa:

  • Onko auto täynnä, kun suuntaamme kesäteatteriin?
  • Mahtuisiko koti- tai mökkipihan grilli-illallassa pöydän ääreen vielä yksi tai kaksi lisää?
  • Riittäisikö saunassa löytyä useammalle? Järvissä ainakin on tilaa pulikoida, kun vain niiden rannoille pääsee.

Onni yksillä, kesä kaikilla, väittää vanha sanonta. Suomen suvessa on ihmeellistä taikavoimaa. Se levittää leppoisaa mieltä ja onnen tunnetta, kunhan  vain on tilaisuus päästä nauttimaan auringosta ja valoisista illoista.

Jokainen jaksaa pitkän talven paremmin, kun on saanut ladattua kesällä aurinkoenergiaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Kesä, Loma, Kehitysvammaiset, Riihimäen Kehitysvammatuki

Arttu rikkoi rajoja

Perjantai 15.6.2012 - Raili Tavela

arttu_-poseeraus.jpgViime viikon perjantaina Nymanin Arttu oli lounaalla Helsingissä, Hilton Helsinki Strand -hotellissa. Kysymyksessä ei ollut mikä tahansa lounas vaan Ok-opintokeskuksen stipendien jakoon liittyvä tilaisuus.

Arttu ja kuusi muuta onnellista oli saanut 500 euron henkilöstipendin ja lisäksi oli  myönnetty neljä 1 000 euron ryhmästipendiä. Paikalla lounaalla ja sen jälkeen stipendien jakotilaisuudessa Ok-opintokeskuksen tiloissa oli 9 palkittua sekä opintokeskuksen edustajia.

Hyvä Arttu!

Arttu sai apurahansa ansioistaan esimerkillisenä vertaistukikerhojen jäsenenä.

Olen onnellinen Artun puolesta. Arttu on todella stipendinsä ansainnut. Kaikkihan me Riihimäen Kehitysvammatuen porukat tiedämme, kuinka uskomattoman aktiivinen Arttu on niin yhdistyksessämme kuin kaikissa kerhoissakin.

Hyvä Riihimäen Kehitysvammatuki!

Stipendillä on yksilötasoa laajempaakin merkitystä. Koskaan aikaisemmin Ok-opintokeskus ei ole tiettävästi myöntänyt stipendiä kehitysvammaiselle.

Toisaalta on todennäköistä, ettei kukaan ole koskaan anonutkaan sieltä kehitysvammaiselle apurahaa. Upeaa, että Riihimäen Kehitysvammatuki ymmärsi niin tehdä.

Taas onnistuttiin pikkuisen rikkomaan niitä tarpeettomia rajoja, joita ns. tavallisten ihmisten ja kehitysvammaisten välillä valitettavasti edelleenkin on.

Hyvä Ok-opintokeskus!

Artun stipendi rikkoo mainiosti muitakin rajoja. Artun saama tunnnustus on ilmeisesti ensimmäinen Ok:n apuraha, joka annettiin ryhmään osallistujalle eikä sen vetäjälle.

Ok-opintokeskus kirjoittaa  jakotilaisuudesta kertovassa tekstissään, kuinka vertaisopintoryhmässä opitaan toinen toisiltaan ja etsitään yhdessä uusia ratkaisuja. Kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus jakaa omaa osaamistaan.

Apurahan myöntäminen Artulle vahvistaa tasa-arvoa ja osallistavaa suuntausta. Suunta ei siis ole ylhäältä alaspäin vaan pääpaino on ruohonjuuritasolla, josta lähtee viestiä kaikkiin kulkusuuntiin.

Ok-opintokeskus teki merkittävän ja hienon ratkaisun. Siitä suurkiitos!

5 kommenttia . Avainsanat: Arttu Nyman, Riihimäen Kehitysvammatuki, Ok-opintokeskus

Kokemuksia jakaen saa tukea

Tiistai 5.6.2012 - Anja Alasilta

vertaiset.jpg

Sana vertaistuki vilahtele harvoin ihmisten arkipuheessa. Sitä enemmän käsitettä viljelevät esimerkiksi vammais- ja omaisjärjestöt. Myös Riihimäen Kehitysvammatuen kotisivuille se on putkahtanut.

Jäljet johtavat samoille sanatehtaille, joissa käsitteitä yleensäkin kyhätään kasaan. Valtion virkamiehet ovat erityisen ihastuneita moniosaisiin yhdyssanoihin. He yrittävät päivästä toiseen ujuttaa niitä jokapäiväiseen yleiskieleemme.

Jotkut asiantuntijat uskovat yhä, että tosi viisas on se, joka puhuu ja kirjoittaa käsittämättömiä. Siksi tavallisella ihmiselle tulee usein vähän outo olo vaikkapa kehitysvammaisten asioita käsittelevillä verkkosivustoilla.

Mikä ihmeen vertaistuki?

Piti oikein tutkia, mitä eri tahot trendikkäällä sanalla vertaistuki mahtavat tarkoittaa.

Ei kovin luotettava Wikipedia ottaa niin byrokraattisen kannan, että heti epäilyt heräsivät:

"Vertaistuki on järjestelmällistä tukitoimintaa kahden ihmisen välillä tai ryhmässä."

"Vertaistuki perustuu samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpieläneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen."

Jo on hienoa! Pahiten särähtää järjestelmällisyyden vaatimus, mutta kaiken kaikkiaan rima nousee tuota lukiessa aika korkealle.

Pääasiassa ammattilaisille tarkoitettua Sosiaaliporttia voi onnitella hyvästä otsikosta:

"Vertaituki - en olekaan ainut"

Teksti itsessään on sitä samaa, johon esimerkiksi me kehitysvammaisten ihmisten omaiset olemme saaneet vuosien mittaan tottua: paljon hienoja sanoja omituisessa järjestyksessä, mutta asia ei tunnu juuri etenevän.

Jutellaan, kun tavataan

Kaikki kunnia organisoidulle vertaistuella. On hienoa, että Riihimäen Kehitysvammatuen tarjontaan kuuluu muun muassa Erityis-Ellit, joka on vertaisryhmä pienten erityislasten vanhemmille.

Enimmäkseen vertaistuki näyttää meidän yhdistyksessämme olevan kyllä aika villiä ja vapaata. Kun tavataan vaikkapa kokouksessa, jutellaan vähän myös virallisen asian vierestä. Usein nauretaan yhdessä. Ainakin minä voisin kuvitella joskus myös itkeä tirauttavani, jos sattuisi olemaan aihetta.

Pidän viikko viikolta enemmän Riihimäen Kehitysvammatuen suoran toiminnan mallista. Hoidamme yhdessä niitä hommia, joista on iloa ja hyötyä paikkakunnan kehitysvammaisille. Ei siinä sen kummempia strategiaseminaareja tarvita.

Jos ryhtyisimme analysoimaan esimerkiksi vertaistuen käsitettä, emme luultavasti saisi aikaan mitään konkreettista. Ilman viisasteluakin henkistä tukea virtaa ihmiseltä toiselle ja taas takaisinpäin.

Kannattaa tulla kokeilemaan.

3 kommenttia . Avainsanat: Vertaistuki, Riihimäen Kehitysvammatuki

Missä pöydässä pitäisi istua?

Tiistai 29.5.2012 klo 21:13 - Päivi Sinivuori

kvtl_logo.jpgKuulumisia liittokokouksesta
Tampereelta 26.5. 2012

Oli mukavaa ja mielenkiintoista lähteä kuulostelemaan koko Suomen kehitysvammayhdistysten tunnelmia. En oikeastaan osannut etukäteen ajatella mitä kaikkea tuo lauantai mahtaisi sisältää, mutta Nymanin Penan ja Seijan kanssa oli ensikertalaisenkin helppo lähteä.

Jonkin verran ehdin onneksi tutustua etukäteen lähetettyyn materiaaliin, jota olikin melkoinen nippu. Oli aika virallinen olo paksun kansion kanssa.

Ilmoittautumisen ja valtakirjojen tarkistuksen jälkeen suuntasimme aamukahveille.

Mihin pöytään istuttaisiin? Tilaa oli ja valittiin tyhjä pöytä. Pöydässä juteltiin, että tavallaan on mukavaakin joskus olla ihan ummikkona tilanteessa, katsoa ja ihmetellä, että miten tämä kaikki täällä nyt toimii. Samaan pöytään sattuikin joku Penan tuttu ja keskustelu oli kotoista. Olisikohan kokouksessa jäykkä tunnelma ja keskustelua ”tärkeistä” asioista?

Kokousasioista tuntui väkeä puhuttavan erityisesti liiton lakineuvonnan tilanne ja edunvalvonta-asiat ylipäätään. Muutamilla kokousedustajilla tuntui olevan jatkuvasti asiaa ja mikrofoonia vietiin suuressa salissa edestakaisin. Väheksymättä asioita sinänsä, minusta tuntui välillä että onko epäkohtien tilittäminen liittokokousväen kuultavaa? Näitä asioitahan me puramme yleensä kahvipöydissä keskenämme kun tapaamme toisia samassa tilanteessa olevia vanhempia.

 Toisaalta tavallaan on. Silloin koko kenttä tulee tietoiseksi missä mennään ja käytännön tilanteet ovat juuri sitä läheisten arkipäivää. Laaja ”yhdistyskoneisto” vie arkea vähän kauemmaksi mutta kuten joku puheenvuorossaan sanoi: ”Pitää mennä oikeisiin pöytiin istumaan ja tehdä näkymätöntä puhetyötä jotta epäkohdat joskus korjaantuisivat. ” Siis oikeisiin pöytiin osuminen olisikin oleellista että asiat myös muuttuisivat.

Tärkeitä puheenvuoroja pidettiin erityisesti vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten huoltajien näkökulmasta. Samoin esille nostettiin koulutusten hinnat ja tasapuolinen saatavuus koko Suomessa. Liiton omistaminen kiinteistöjen myynneistä saatujen rahojen jakaminen kiinnosti myös. Jos koulutukset koetaan kalliiksi, eikä omia koulutustiloja ole niin olisiko näiden saatujen rahojen ohjaaminen koulutukseen ja sen saatavuuteen ihan itsestäänselvyys? En tiedä.

Meitä pohditutti myös käsitteet vaikeasti vammainen, lievästi vammainen ja jotakin siltä väliltä. Joskus tuntuu että lapsemme ja läheisemme ovat liian vammaisia tai he eivät ole tarpeeksi vammaisia. Ettei kävisi niin, että liiton sisällä asetetaan etusijalle joku ryhmä. Toisaalta on totta, ettei kaikkeen voi panostaa kerralla mutta kaikkien olisi kuitenkin saatava jotakin. Joka tapauksessa rajan veto ja arviointi on meille itsellemmekin vaikeaa, saati ulkopuoliselle taholle.

Kehitysvammaisten asumisjärjestelyistä kuultuamme, toiveemme kuitenkin suuntautuivat taas kotikaupunkimme mahdollisuuksiin kehittää asumiseen erilaisia vaihtoehtoja. Kokeneina liittokokouskävijöinä Seija ja Pena arvioivatkin että aikalailla samoja asioita nousee keskeisimmiksi kysymyksiksi vuodesta toiseen. Ei taida kuitenkaan olla ihan helppoa löytää oikeita pöytiä joissa pitäisi istua?

1 kommentti . Avainsanat: Liittokokous, Tukiliitto, Riihimäen Kehitysvammatuki

Tukiliitto palkitsi Riihimäen Kehitysvammatuen

Sunnuntai 27.5.2012 klo 17:40 - Sirkka Tuominen

kortti.jpgOlin perjantaina Kehitysvammaisten Tukiliiton Ideapäivillä liiton pyynnöstä esittelemässä eettisiä lahjakorttejamme. Niin siellä sitten kävi, että Tukiliitto palkitsikin  Riihimäen Kehitysvammatuen kortit  parhaana varainhankintaideana.

Kahvitauolla selkään taputtajia  oli useita, ja moni kertoi, että heidän yhdistyksensä kopioi välittömästi ajatuksen. Mukava ajatella, että ideamme tuottaa kehitysvammaisille iloa Riihimäen ulkopuolellakin.

Kaikki sai  alkunsa
punaisista sulista

Ideaa olen oikeastaan kypsytellyt jo 80-luvulta alkaen. Meillä oli silloin sellainen tilanne, että teini-ikäisellä tyttärellämme oli uudehko poikaystävä, jonka  isä sai kauppaneuvoksen arvonimen. Meidät tyttären vanhemmatkin kutsuttiin juhlimaan tapahtumaa.

Mietimme hiki päässä, mitä voisi ojentaa onnittelulahjaksi ihmiselle, jolla oli jo kaikkea.  Arvelimme, että firmat ja yhteisöt ovat  jo tuoneet  pensaan kokoisia kukkapuskia, joten jos menemme vaikka kolme neilikkaa hikisessä kädessäni, tervehdyksemme ei ole kovin kaksinen. Maljakoitakin arvelimme heillä olevan ennestään, niin ettei ehkä paikallisen Sokoksen hyllyltä löytyvä sopivan hintainen, siis meidän kukkarolle sopivan hintainen, lasimaljakkokaan tuntunut loistokeksinnöltä.

Mutta sitten sain idean: niihin aikoihin lionsit myivät punaisia sulkia syöpäjärjestöjen hyväksi. Joku teistä ehkä muistaakin ne punaisiksi värjätyt höyhenet. Ostin siis  useita hyväntekeväisyyssulkia, menin ne mukanani kukkakauppaan, jossa taitava kukkakauppias sitoi ne yhden kukan ympärille ja pani vähän vihreätä lisäksi. Näin meillä oli kukkakimppu, joka oli kiva viedä.

Siitä lähtien aina silloin tällöin ajattelin, että jotain tällaista pitäisi kehittää kehitysvammapuolellekin. Muutama  vuosi sitten tuli markkinoille mahdollisuus antaa tavaralahjan sijasta vaikka vuohi, puu  tai koulupuku afrikkalaiselle perheelle. Niitäkin lahjoja joskus ostin esim. tuliaisiksi. Tosin minusta ei ollut kovin kiva ojentaa jotain koneelta tulostettua mustavalkodokumenttia päivänsankarin käteen.

Sitten Riihimäen Kehitysvammatuki päätti helpottaa niiden tilannetta, jotka menevät onnittelemaan ihmistä, jolla on jo kaikkea. Meiltä voi ostaa kukkakimpun tai tavaralahjan sijasta kauniin käsintehdyn kortin, jossa kerrotaan että lahjan saaja on tehnyt lahjoituksen riihimäkeläisille kehitysvammaisille.

Raha jää kotimaahan,
ympäristökin säästyy

Monet ovat ilahtuneet siitä, että raha jää kotimaahan ja kotikaupunkiin. Lahjoittaja voi lisäksi luottaa siihen, että joka  euro menee luvattuun tarkoitukseen, koska mitään välikäsiä ja käsittelymaksuja ei ole.

Lahjakorttimmme säästävät myös ympäristöä ja edistävät osaltaan kestävää kehitystä. Ei tarvitse hankkia lahjaksi tarpeetonta tavaraa  vaan voi tarjota iloa kehitysvammaisen elämään.

Hyvänä asiana on pidetty myös sitä, että lahjan antaja saa itse päättää, mitä toimintaa haluaa tukea. Tuen kohde näkyy selvästi kortin välilehdellä. Voi valita, tukeeko pienten muskaria, futisporukkaa vai tarjoaako kesäretkeläisille taukojätskit. Vaihtoehtoja on kymmenkunta ja lisäksi vapaavalintainen. Futistreenikortissa esimerkiksi kerrotaan

”Olet lahjoittanut kokonaiselle jalkapallojoukkueelle puolikkaan harjoitusillan. Kehitysvammaisten jalkapallojoukkueemme tavoitteena on kunnon kohottaminen, lihasten koordinointikyvyn kehittäminen - ja kova peli! Tulostakin on tullut: kehitysvammaisten Etelä-Suomen kisoissa Riihimäki on aina päässyt mitalisijoille.”

Korttiemme hinnatkaan eivät päätä huimaa: kortit maksavat 15 tai 20 euroa. Joskus joku porukka haluaa esim. kimppalahjan tai joku firma haluaa lahjakortin. Silloin neuvottelemme antajan toivoman tekstin:

”Olet lahjoittanut pienten muskarille 200 euron merirummun. Sen avulla voi harjoitella... ”

Pidämme tärkeänä myös sitä, että lahjan antaja voi ojentaa jotain kaunista. Siksi korttimme ovat käsintehtyjä, uniikkeja ja laatuluokkaa. Mm. Nymanin Seija ja Levon Anna ovat tehneet  upeita kortteja ja Seijan johdolla on pidetty useita talkoita. Joskus hankimme kortteja myös Rivakasta.

Toivotan kaikki tervetulleiksi korttiostoksille!






5 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Varainhankinta, Eettiset lahjat

Vanhemmat kirjoitukset »