Yhdistys kuin ikiliikkuja

Sunnuntai 29.6.2014 - Anja Alasilta

Viime kevät vaatii Riihimäen Kehitysvammatuen vapaaehtoisilta tavallistakin enemmän. Toiminnanohjaajan tehtävää ei saatu täytettyä niin, että toimisto olisi alkanut taas pyöriä rutiinilla.

Silti kevätkausi oli vilkas - aivan varmasti vilkkaampi kuin useimmilla muilla Tukiliiton paikallisyhdistyksillä. Jos et usko, silmäilepä kotisivujemme uutisarkistoa viimeisten puolen vuoden ajalta.

Merkittävää on, että ohjelmassa oli paitsi yhdessäoloa, myös tiukkaa edunvalvontaa. Paransimme myös valmiuksiamme puolustaa kehitysvammaisten oikeuksia: tartuimme Jukka Kumpuvuoren tarjoamaan Vammaisoikeuden ajokortti -koulutukseen, kun monet muut paikallisyhdistykset nettitiedoista päätellen vasta harkitsivat asiaa.

Miten tämä oikein pyörii?

Olen jo kolmatta vuotta yhdistyksen hallituksessa. Vieläkään en ymmärrä, miten tämä koneisto oikein pyörii.

Rahaa on hyvin rajallisesti. Se ei ainakaan ratkaise.

Ei kaikessa mukana olevia aktiivejaan ole kovin monia. Silti jokaiselle tehtävälle löytyy jollakin mystisellä tavalla tekijä.

• Onko Riihimäen Kehitysvammatuki keksinyt huomaamattaan ikiliikkujan?

Senioreissa on voimaa

Monipuolinen toiminta ei synny itsestään. Se vaatii käsittämättömän tuntimäärän työtä. Käsittämätön tuo määrä on siksi, että se tehdään palkatta ja ilman pakkoa.

Tuntimäärät olisivat suorastaan järkyttäviä, jos ne kirjattaisiin yksittäisten henkilöiden tilille.

Yhdistyksemme työnsankareissa on vireitä ja uutteria eläkeläisiä.

• Jos järjestötoimintaan joskus hyvinkin äänekkäästi vaadittu nuorennusleikkaus toteutuisi täysimääräisesti Riihimäen Kehitysvammatuessa, aktiivisuus romahtaisi.

Työelämässä olevat eivät pysty tekemään vapaaehtoistyötä samanlaisia tuntimääriä kuin muutamat seniorimme - eivät etenkään, jos kehitysvammainen omainen on vielä kotona asuva lapsi.

Eroja ei tietenkään selitä yksin ikä; myös eri ihmisten motivaatiossa on valtavia eroja. 

Nuorissa tulevaisuus

On rohkaisevaa, että yhdistyksemme toiminnassa on mukana eri-ikäisiä ihmisiä. Se avaa yhtäältä monipuolisen näkemyksen asioihin ja toisaalta takaa, että jatkuvuus on turvattu.

Hallituksen jäseninä pitkään toimineet ovat mielestäni tehneet upeasti tilaa uusille ajatuksille. Mitään ei ole tyrmätty - ainakaan siksi, että aina ennenkin on tehty jollakin tietyllä tavalla.

• Lapsiperheiden ääni tulee yhdistyksessä parhaiten kuulluksi niin, että kehitysvammaisten lasten vanhemmat tulevat mukaan toimintaan.

Tässä asiassa Erityis-Ellit ovat tehneet Riihimäen Kehitysvammatuessa hienoa työtä.

Kehitysvammaisissa resursseja

Yhdistyksemme hallituksessa on myös kehitysvammaisten edustus. Tiivistä on myös yhteistyö Me Itse -jaoksen kanssa.

Jatkuvasti kannattaa mietti, miten mahdollistaa yhä vilkkaampi Me Itse -toiminta, ja miten toisaalta hyödyntää kehitysvammaisten resursseja Riihimäen Kehitysvammatuen toiminnassa.

• Mitä paremmin me läheiset huomaamme kehitysvammaisten voimavarat, sitä varmemmin ne tulevat myös ympäröivän yhteiskunnan tietoon.

Sisaruus kestää ihmisiän

Tukiliitossa näyttävät vastuunkantajat olevan yhtäältä palkattua henkilöstöä, toisaalta kehitysvammaisten  vanhempia. Sisarukset tuntuvat puuttuvan. Toivottavasti mielikuva on väärä.

Sisaruuden sanotaan olevan pisin ihmissuhde. Helppo se ei aina ole - ei myöskään silloin, kun sisaruksissa on kehitysvammainen henkilö.

• Me sisarukset jos ketkä voimme saada kehitysvammaisesta läheisestä rikkautta elämäämme.

Meillä ei ole yhtä pitkäaikaista vastuuta kuin vanhemmilla. Kun tulee aika ottaa vahvempi rooli kehitysvammaisen sisaruksen arjessa, takana on yleensä jo monta vuosikymmentä omaa elämää. Suhde on jotenkin vapaampi ja tasavertaisempi kuin vanhemmilla.

Onneksi Riihimäen Kehitysvammatuen toiminnassa on mukana myös sisaruksia. Olisikohan siinä yksi suunta, josta voisimme ammentaa uusia voimia vapaaehtoistyöhön?

Ystäviksi yhdistyksessä

Maanantai 28.10.2013 - Anja Alasilta

Yhdistyksemme Facebook-sivu on rikkonut kahtena viikonloppuna peräkkäin aiemmat ennätykset. Koskaan ennen päivityksiämme ei ole klikkailtu eikä peukutettu yhtä ahkerasti. 

Viime viikolla päivityksiämme klikattiin, peukutettiin, kommentoitiin tai jaettiin noin 1 700 kertaa. Tuo määrä kertyi yli 170 eri henkilön panoksesta. Kiitos kaikille!

Täällä kotisivuillamme on sama meininki. Pelkästään eilen sunnuntaina kertyi yli tuhat yksittäistä sivulatausta.

Tuntuu kaiken kaikkiaan, kuin yhdistyksemme ympärillä olisi nyt paljon positiivista hyörinää. Voisiko se olla samaa ystävyyden henkeä, josta Titi-Nallet näytelmässään kertoivat?

Luonnollisia selityksiä

Pessimisti ehkä ajatelee, että kyllä into siitä hiipuu, kunhan tapahtumia pursuavat lokakuun viikonloput menevät ohi. Voi hiipuakin, mutta yhtä hyvin tämä voi olla jonkin uuden ja upean alkua.

Tilastojen kaunistumiselle ei tarvitse etsiä yliluonnollisia syitä. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Facebookiin ja kotisivuille on ollut niin paljon kiinnostavaa päivitettävää.

Tärkeää on, että myös kehitysvammaisten lasten vanhemmille ja muille läheisille on nyt ollut luettavaa ja katsottavaa. Siitä kuuluu suurin kunnia hurmaavalle Titi-Nallet-ryhmälle.

Verkkosivut kasvattavat suosiotaan vain, jos niillä on ihmisille jotakin annettavaa. Yhteys virtuaali- ja reaalimaailman välillä on aivan olennainen.

Miten yhdessä eteenpäin?

Yhdistyksellämme on nyt näytön paikka:

• Miten osoitamme kehitysvammaisten lasten ja nuorten vanhemmille, että toimintaamme kannattaa tulla mukaan - edes vähän?

Mietinnän paikka on myös niillä, jotka ovat viime päivinä ensimmäistä kertaa antaneet Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivuilla elonmerkkiä itsestään:

• Jos Riihimäellä asuva kehitysvammainen lapsi, nuori tai aikuinen on sinulle rakas, paikkasi on yhdistyksessämme - vaikka tukijäsenä.

Riihimäen Kehitysvammatuen tavoitteenamme on hyvä elämä kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen. Sen, miten tuota tavoitetta edistämme, ratkaisevat toiminnassa mukana olevat jäsenet.

Yhdistykseemme voi jokainen sitoutua juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Ja hyvältähän sitoutuminen tuntuu.

Vai mitä mieltä olette te, jotka olitte mukana yhdessä tai useammassa viime tai sitä edellisen viikonlopun hienossa tapahtumassa?

Miksei koulutus kiinnosta?

Tiistai 15.10.2013 klo 16:14 - Anja Alasilta

Tuntui hienolta, kun Riihimäelle oli luvassa Tukiliiton koulutus erityisesti lapsiperheitä kiinnostavista aiheista.

Iloa ei valitettavasti kestänyt pitkään. Tänään tuli tieto, että koulutus on peruutettu. Osallistujia ei ilmoittautumisajan umpeutuessa ollut koossa riittävästi.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että sain kutsun Tukiliiton aluekoulutuspäiville Ideaparkiin. Tarkoitus oli kertoa yhdistyksen verkkoviestinnästä ja erityisesti sosiaalisen median käytöstä. Seuraavassa kirjoituksessa kerroin, että tilaisuus peruutettiin osallistujapulan vuoksi.

Sittemmin sain uuden kutsun vastaaville aluepäiville Turkuun. Nyt nekin ovat peruuntuneet.

Hämärästi muistelen, että samanlaisen kohtalon ovat kokeneet monet muutkin Tukiliiton järjestämät kurssit.

Missä siis vika, kun koulutus ei kiinnosta?

Aika ja voimat vähissä

Vikaa ei ehkä kannattaisi etsiä kenestäkään - kaikkein vähiten niistä kehitysvammaisten omaisista, jotka eivät ehdi tai jaksa osallistua järjestötoimintaan.

Etenkin työelämässä oleville aikapula on todellista. Erityislasten vanhempia ja myös monia aikuisten kehitysvammaisten omaisia työllistävät lisäksi asiat, joista niin sanotuissa normaaleissa perheissä ei ole aavistustakaan.

Monet omaiset paikkaavat julkisten palvelujen aukkoja. Tilapäishoidon puute on tästä yksi esimerkki.

Vaikka monet ulkoiset asiat ovat nykyisin paremmin kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, henkisesti elämä tuskin on käynyt keveämmäksi. Siitä on päinvastoin tullut hyvin mutkikasta ja hyvin vaativaa.

Ei yhdistystoimintaan tai -koulutukseen kannata osallistua oman jaksamisensa kustannuksella. 

Mikä myisi paremmin?

Rehellisyyden nimessä on uskallettava arvioida paitsi kysyntää, myös tarjontaa. 

• Onko Tukiliiton koulutustarjonnassa tai tukiyhdistysten toiminnassa jotakin vikaa, kun ne eivät kovin monia houkuttele?

Muutaman vuosikymmenen kokemuksella tekee mieli antaa Tukiliiton koulutussuunnittelijoilla pari vinkkiä:

1. Suosituin koulutus on aina yltiöpäisen käytännönläheistä. Esimerkiksi otsikoissa on turha hienostella ja temppuilla. En oikein vieläkään ymmärrä, mitä lapsiperheille tarkoitetun koulutuksen nimellä oli tarkoitus sanoa: "Asiat kuntoon meilläpäin".
   
   
2. Suosittu koulutus lupaa ennalta enemmän kuin vaatii. Ei markkinoinnissa kannata toistaa Raha-automaattiyhdistykselle kirjoitettuja koukeroita vaan kertoa selkeästi, mitä osallistuja saa.

Lisäksi tarvittaisiin tietysti koordinointia. Tukiliitto oli nyt järjestämässä Riihimäelle koulutusta lokakuussa, joka sattuu tulvimaan yhdistyksemme ja yhteistyökumppaneittemme ohjelmaa. Jopa samalle päivälle Tukiliiton koulutuksen kanssa osui Titinallet-lapsiryhmän teatteriesitys.

Tuotteiksi ilo ja voima

Vapaaehtoistoiminta vetää ihmisiä mukaansa vain, jos se palkitsee henkisesti. Vaikuttamisen tunne on joillekin tärkeä palkinto, mutta ei kaikille.

Riihimäen Kehitysvammatuki voisi pistää pystyyn tuotteistusprojektin, jonka tavoitteena on tarjota yhdistysaktiiveille iloa ja voimaa. Mistä ne kumpuavat? Miten niitä voi vaalia?

Olisi uskallettava myös miettiä, mikä saattaa tuhota hyvää fiilistä.

Asiantuntijoiksi projektiin sopisivat monet yhdistyksemme kehitysvammaisista jäsenistä. Mistä he ammentavat voimaa osallistua ja harrastaa melkein joka ilta, vaikka takana on heilläkin työpäivä? Mikä on sen ilon salaisuus, jota harrastusryhmistä tuntuu aina riittävän kotiinkin tuotavaksi?

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestön Tehyn pitkäaikainen aluesihteeri Onerva Ollikainen tapasi muistuttaa:

• "Innostus tarttuu kuten myös sen puute."

Tilaisuus peruutettu, toiminta jatkuu

Sunnuntai 15.9.2013 - Anja Alasilta

Värväsin edellisessä kirjoituksessa apuvoimia valmistelemaan esitystä Tukiliiton tllaisuuteen. Tarkoitus oli kertoa sosiaalisen median ja netin käytöstä paikallisessa toiminnassa.

Hukkaan meni sekin värväys! Tilaisuus on nimittäin peruutettu, koska osallistujia ei ilmoittautunut riittävästi. Niin näyttää käyvän varsin usein Tukiliiton tilaisuuksille. Onneksi paikallistasolla toiminta jatkuu.

Vai menikö sittenkään hukkaan?

Tuomisen Sirkka kertoi blogikommentissa näkemyksiään sosiaalisen median ja kotisivujen merkityksestä yhdistyksemme toiminnassa. Yhtä kannustavaa luettavaa oli Levon Annan sähköpostiviesti.

Jos olisin turhan tarkka, voisin huomauttaa, että runsas sata Riihimäen Kehitysvammatuen jäsentä ei ole vielä sanonut asiasta yhtään mitään. Saman tien voisin lätkäistä passiivisen leiman koko porukan otsaan. Vielä onneksi ymmärrän, ettei minulla ole kanttia moiseen.

Kuka passiivinen,
kuka aktiivinen?

Jäsenten passiivisuutta on kai valiteltu niin kauan kuin yhdistystoimintaa on ollut. Temppu jos toinenkin on keksitty väen aktivoimiseksi.

Valitettavasti nuo temput on tuomittu epäonnistumaan. Niitä nimittäin kehittelevät aina ihmiset, jotka ovat itse aktiivisia. Me emme tiedä yhtään mitään tai ainakaan riittävästi siitä, mitä passiivisten mielessä liikkuu.

• Osallistumisen esteitä pitää kysyä niiltä, jotka eivät osallistu. 

Suomalaisessa yhdistystoiminnassa olisi korkea aika tuulettaa tunkkaisia käsityksiä aktiivisuudesta ja passiivisuudesta.

Hallituksen jäsenyys tai viralliset kokoukset eivät todellakaan ole ainoa tapa osallistua ja vaikuttaa. Pelkästään tänä syksynä Riihimäen Kehitysvammatuen toimintaan pääsee - ja myös tullaan - mukaan kymmenillä eri tavoilla. Aktiviteetteja löytää kotisivujen kalenterista.

Nykyiset tavat eivät tosin riitä. Aina pitää kehitellä uutta, ja niin on meidän yhdistyksessämme tehtykin. Viimeksi torstaisessa hallituksen kokouksessa käytiin keskustelua juuri näistä teemoista.

Ehdimmekö sitä
mitä tahdomme?

Vanhan viisauden mukaan ihminen kyllä ehtii tehdä sitä mitä todella tahtoo.

Joskus olen inhonnut koko hokemaa. Se on kuulostanut syyttelyltä. Joskus taas olen huomannut, että väitteessä on vinha perä.

Oletteko esimerkiksi huomanneet, ketkä kuuluvat yhdistyksemme Facebook-sivun ahkerimpiin peukuttajiin? Kaupunginvaltuutetut Pirjo Snellman-Tenhunen ja Ismo Portin näyttävät seuraavaan päivityksiämme todella ahkerasti. Varmaan heillä on yhtä jos toista muutakin tekemistä.

• On hienoa, että niin monet ihmiset ovat ottaneet Riihimäen Kehitysvammatuen pienemmäksi tai isommaksi osaksi elämänsisältöään.

Aktiivisten peukuttajien joukossa on myös muita, jotka eivät kuulu yhdistyksemme hallitukseen. Arvokasta ja sitä paitsi näkyvää aktiivisuutta!

Nyt puheenvuoroja
yhdistystoiminnasta!

Ihmisen on terveellistä tehdä ainakin vapaa-, mieluiten myös työaikanaan sitä, mitä todella tahtoo.

• Miten voisimme kehittää yhdistystoimintaa niin, että mahdollisimmat monet käyttävät sen parissa mielihyvin aikaansa - tavalla tai toisella?

Haastan Riihimäen Kehitysvammatuen hallituksen, toimihenkilöt, jäsenistön, yhteistyökumppanit ja ystävät keskustelemaan tällä palstalla yhdistyksen tavoitteista, toiminnasta ja kehittämisestä!

Ojennan viestikapulan ensimmäiseksi henkilölle, jonka tiedän siihen varmasti tarttuvan:

• Otathan, puheenjohtajamme Päivi, seuraavan kirjoitusvuoron ja siirrät sen sitten taas eteenpäin!

Voimaannummeko verkossa?

Lauantai 24.8.2013 klo 10:40 - Anja Alasilta

Tukiliitto pyysi kertomaan Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivusta aluepäivään, jonka otsikkona on Voimaannu, verkostoidu ja viihdy. Lupa on puhua laajemminkin sosiaalisesta mediasta ja verkkoviestinnästä.

Tukiliitto tituleeraa minua nettisivuillaan sosiaalisen median asiantuntijaksi. En kuitenkaan ajatellut esiintyä ammattiroolissani verkkoviestinnän konsulttina vaan yhdistysaktiivina.

Riihimäen Kehitysvammatuen näkyminen sosiaalisessa mediassa rajoittuu toistaiseksi Facebook-sivuun ja tähän blogiin. Blogi on ilman muuta osa netin toista aaltoa eli sosiaalista mediaa. Voi olla, että vien yhdistyksen lähipäivinä kokeeksi myös Twitteriin, vaikka itsekin olen siellä mukana aika laiskasti.

Tilaisuuteen on aikaa vielä kuukauden päivät.

• Mitä jos valmistelisimme puheenvuoron yhteistuumin?

Avuksi on lupautunut jo sisareni Leena, joka Facebookissa tunnetaan Värivitamiinina. Olisiko muita halukkaita lähdössä mukaan Ideaparkiin lauantaina 21. syyskuuta?

Ne, jotka eivät tule mukaan, ovat suorastaan velvollisia auttamaan puheenvuoron valmistelussa.

Mitä oli ennen?

Tulin mukaan Riihimäen Kehitysvammatuen toimintaan nimenomaan verkkoviestinnän kautta. Siksi en pysty arvioimaan, millaisen muutoksen Facebook-sivu ja kotisivut toivat tullessaan - vai toivatko mitään.

• Kertokaa, muuttivatko verkkosivut jotenkin kuvaanne tai suhdettanne yhdistykseemme.

En ole oppinut seuraamaan Aamupostin yhdistyspalstaa - tuskin opinkaan. Mistä te toiset luette yhdistyksemme tulossa olevat tapahtumat ja tilaisuudet? Onko tilanne muuttunut sen jälkeen, kun yhdistys meni verkkoon?

Mitä virkaa?

Joskus viestintävastaava tuntee itsensä hieman yksinäiseksi kotisivuja tai Facebook-sivuja päivittäessään. Ymmärrettävistä syistä kaikki yhdistyksemme jäsenet eivät ole mukana verkossa.

• Onko ideoita, joilla voisimme auttaa halukkaita mukaan nettiin?

Noina yksinäisinä hetkinä olen aina ajatellut, että ehkä netistä tulee Riihimäen Kehitysvammatuen näyteikkuna ulospäin. Jo nyt Facebook-sivumme tykkääjissä on runsaasti muita kuin yhdistyksen omaa väkeä - ihmisiä ympäri Suomea. Miten saisimme levitettyä tietoa verkkosivuistamme vielä useammille yhdistyksen ulkopuolisille?

Tärkein kysymys viimeiseksi:

• Onko ideoita siitä, miten voisimme parantaa sivujamme ja tehdä niistä entistä enemmän koko yhdistyksen yhteiset?

Odotan vastauksia

Olisi hienoa kertoa Tukiliiton aluepäivässä, että koko puheenvuoro on valmisteltu verkossa yhteisvoimin. Kommentoikaa siis

• tässä blogissa
• Facebook-sivulla
• sähköpostitse: alasiltaanja@me.com.

Hyvää Uutta Vuotta!

Lauantai 29.12.2012 klo 12:32 - Sirkka Tuominen

Puhtaan valkoisen lumimaiseman keskeltä on ilo toivottaa Onnellista Uutta Vuotta kaikille jäsenillemme, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmillemme!

Yhdistyksellä on takanaan valtavan aktiivinen vuosi.  Valmiiksi emme kuitenkaan maailmaa saaneet vaan puuhaa riittää tulevillekin vuosille!

Asumisasioissa haastetta

Varsinkin kehitysvammaisten asumispalveluissa on edelleen haasteita. Mahdollinen kilpailutus teettää runsaasti edunvalvontatyötä. Yhdistyksemme Hyvän asumisen työryhmä onkin lähtenyt tarmokkaasti selvittämään kokemuksia kilpailuttamisesta esim. kaikille tukiyhdistyksille lähetetyn kyselyn avulla.

Lokakuiseen Olenko minäkin itse? –yleisötilaisuuteen onnistuimme saamaan esiintyjiksi  Sirpa Pietikäisen, Kirsti Tolvasen ja Tommi Rädyn. Yleisöä oli runsaasti, ilahduttavasti myös kaupungin päättäjiä.

Keväällä meillä oli ilo irti

Kevään korvalla tapahtui lukuisia mainioita asioita: upea Ilo irti –tapahtuma houkutteli  Kansalaisopiston juhlasalin täyteen väkeä, Tukiliitto palkitsi yhdistyksemme parhaasta varainkeruuideasta, ja  Arttu Nyman sai apurahan OK-opintokeskuksen  historian ensimmäisenä kehitysvammaisena palkittuna.  Uljas futisjoukkueemme pelasi jälleen kultaa.

Keväällä yhdistyksemme sai myös uudet hienot nettisivut. Näymme nyt paljon entistä paremmin ja vaikuttavammin. Tapahtumat on helppo tarkistaa netistä. On myös kiva tapahtuman jälkeen katsoa  tuoretta kuvasatoa. Monelle onkin avautunut ihan uusi tietokoneen ja netin maailma. Toiminnan näkyminen innostaa sitä paitsi ihan itsestään toimimaan lisää.

Hyvää mieltä pihapolulta

Kesällä puuhasimme Ilona-kahvion ja retkien ohella hakemusta Suomen Kulttuurirahaston ja Designpääkaupunkivuoden Muotoillut ratkaisut  –ohjelmaan.Mahtavaa, että Hyvän mielen pihapolkumme oli yksi viidestä ohjelmaan hyväksytyistä.

Ensi maaliskuussa meillä pitäisi olla valmis suunnitelma käsissämme.  Joulutaukoa lukuun ottamatta suunnittelutyössä onkin nyt täysi tohina päällä. Työhön  osallistuvat Inkilänhovin ja Kotokartanon asukkaat, henkilökunta, omaiset  ja tietysti valitsemamme suunnittelutoimisto iamdesign.

Retkiä ja rummutusta

Reissuja yhdistyksemme on tehnyt  vuoden mittaan useita: on nähty Tallinnaa, Lappeenrantaa, Saimaata. Forssan kisoista palattiin niskat väärällään mitaleita.

Kulttuurikeikat ovat antaneet hienoja elämyksiä. On käyty kahdesti Riihimäen teatterissa, kesällä vielä Napialan koululla. Elokuva Kovasikajuttu jäi lähtemättömästi mieleen. On oltu Ylisfestareilla, on käyty Tampere-talossa kuuntelemassa Anna Puuta ja Pertti Kurikan nimipäiviä ja nautittu Musiikkitalossa Rajattoman joulukonsertista.

Tunnelmaltaan huikein oli sittenkin ehkä Rumpurähinä. Seuraavan kerran tapaammekin Tom Tomin Finlandiatalon esiintymislavalla.

Talkootyöllä tuloksiin

Tämä kaikki on vaatinut monen ihmisen valtavan työpanoksen - ja myös rahaa.

Onneksi meillä on lukuisa joukko jäseniä ja ystäviä, jotka jaksavat osallistua esimerkiksi paperinkeruuseen  ja talkoisiin. Joulumyyjäiset vaativat satoja työtunteja. Iloksemme myös kouluikäisten vanhempien ryhmä Erityis-Ellit oli tänä vuonna mukana.

Vuosi 2012 jää mieliin kunniapuheenjohtajamme Annikki Siirolan kuolinvuotena. Hänen tekemäänsä työtä yhdistys muistaa kiitollisena. 

Hieno ja merkittävä yhteisö

Yhdistys voi katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.  Uudeksi puheenjohtajaksi on saatu Päivi Sinivuori, jonka taidot ja tiedot tulevat tuottamaan yhdistykselle menestystä ja hyviä vuosia.

Minä puolestani kiitän sydämellisesti  jäseniämme ja ystäviämme. Kiitokset tuesta ja luottamuksesta. Kiitokset tekemästänne valtavasta työmäärästä. Kiitokset lukuisista  yhteisistä hetkistä, joissa olen saanut onnellisena tuntea olevani osa hienoa ja merkittävää  yhteisöä.

Onnellista Uutta Vuotta!

 

 

Yhdistys yllättää yhä uudelleen

Lauantai 22.12.2012 - Anja Alasilta

Kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen kerran viime huhtikuussa. Otsikkona oli "Yhdistys yllätti uuden jäsenen".

Kerroin silloin useastakin yllätyksestä:

1. Yleiskuvani Kehitysvammaisten Tukiliitosta ja sen paikallisesta toiminnasta oli ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Aika nopeasti havahduin kuitenkin huomaamaan, ettei Riihimäen Kehitysvammatuki olekaan pöllömpi yhdistys.
2. Taivastelin, miten muuten niin aktiivinen yhdistys oli voinut pärjätä ilman nettisivuja.
3. Suorastaan hölmistyin, kun tajusin tarjoutuneeni tekemään nuo sivut.
4. Nymanin Pena kysyi vuosi sitten syksyllä, olisinko käytettävissä Riihimäen Kehitysvammatuen hallitukseen. Ihmettelin suuresti, miten rääväsuinen nettikirjoittelija noin vain kelpuutetaan mukaan. Kaiken huipuksi suostuin oikopäätä.

Huhtikuussa en ymmärtänyt, että tuo kaikki oli vasta alkua. Samainen yhdistys on sittemmin järkyttänyt vanhoja käsityksiä tämän tästä.

Jokaiseen järkytykseen on sisältynyt runsain mitoin riemua. 

Viestittävää riittää - paljon!

Onhan kolikolla kieltämättä kääntöpuoli. En olisi mitenkään osannut kuvitella, että pienehkön yhdistyksen viestintä työllistää niin runsaasti.

Ensin ajattelin päivittää Facebook-sivua kerran, korkeintaan kaksi viikossa. Nyt on jo täysin luonnollista, että päivityksiä tulee lähes joka päivä. Tärkeää kerrottavaa on joka viikko paljon useammin kuin kerran pari.

Vielä hämmästyneempi olen kotisivuista. Niitä koen työkiireitten keskellä ajoittain jopa laiminlyöneeni. Tietämättömyyttäni kuvittelin etukäteen, että niistä tulisi tapahtumakalenteria lukuunottamatta aika staattiset.

Olen leipätyössäni nähnyt, että monella suurellakin yrityksellä tai yhteisöllä on välillä vaikeuksia löytää ajankohtaista kerrottavaa verkkopalveluunsa. Meidän yhdistyksessämme uutisia sitä vastoin virtaa vuolaasti.

Läheskään kaikkea kertomisen arvoista ei ole edes kerrottu. Esimerkiksi urheiluharrastuksista voisi raportoida paljon tiheämmin.

Tärkeitä aiheita näköpiirissä

Alkavana vuonna yhdistyksemme viestintä tuskin muuttuu ainakaan verkkaisemmaksi. Meneillään tai tulossa on ainakin neljä todella merkittävää projektia:

• Hyvän asumisen projekti pyrkii vaikuttamaan vahvasti kriteereihin, joilla kaupunki kilpailuttaa asumispalvelut.
• Hyvän mielen pihapolku valmistuu suunnitelman tasolla maaliskuussa.
• Tom Tom -rumpuryhmä kiipeää jo tammikuussa Finlandia-talon lavalle.
• Oivanäyttämö arvattavasti juhlii koko vuoden 10-vuotista taivaltaan.

Pyydän varmuuden vuoksi jo nyt anteeksi sitä, että varmaan unohdin  listalta jotakin olennaisen tärkeää.

Porukalla kaikki onnistuu

En valita tippaakaan, että yhdistys työllistää viestintävastaavaansa niin paljon. Homma on ollut ammatillisestikin erittäin antoisa.

Kaksi viestintätehtävää on vuoden aikana ollut ylitse muiden. Toista en kerro. Paljastan vain sen verran, että kotisivujen hakukonelöydettävyydessä oli alkuvuodessa pientä pulmaa. Nyt asia on kunnossa. Sivuillemme on kymmenessä kuukaudessa kertynyt yli 10 000 käyntiä.

Toinen kohokohta liittyy blogiin, joka sattuu verkkoviestinnän monista muodoista olemaan oma suosikkini. Katsokaa, hyvät ihmiset, blogimme kirjoitusten listaa! Minkä muun organisaation, etenkään pienen yhdistyksen, blogi on kerännyt yhtä ison kirjoittajajoukon? Myös aiheiden kirjo on hämmentävän monipuolinen.

Blogi kuvastaa hyvin Riihimäen Kehitysvammatuen menestyksen salaisuutta. Valttimme on hyvä yhteispeli:

• Tiimityö tarkoittaa, että tehtävät jaetaan, mutta vastuu on yhteinen.

Näkyvämmin uutismediaan

Yhdistys on vuoden mittaan päässyt oman seudun medioissa mukavasti esiin. Mukavasti vaan ei riittävästi.

Toiminnasta ja ennen kaikkea kehitysvammaistemme aktiivisuudesta on paljon enemmän kerrottavaa - ja paljon laajemmalle kuin vain omaan maakuntaan. Esimerkiksi Me Itse ry Riihimäki pitää nostaa paremmin esiin.

Olemmeko siis julkisuudenkipeitä? Emme suinkaan. Avoin viestintä vain on parhaita keinoja toteuttaa sitä missiota, jonka Riihimäen Kehitysvammatuki on itselleen ottanut:

• Hyvä elämä kehitysvammaisille ja heidän omaisilleen!