Raili Tavela 20.3.1941 - 3.1.2014Perjantai 17.1.2014 - Anna Levo
Raili syntyi 20.3.1941 Perttelissä toisena maanviljelijäperheen neljästä lapsesta. Hän kouluttautui ekonomiksi ja toimi vientisihteerinä muun muassa Vaisalassa ja Tervakoski Oy.llä, sitten vientipäällikkönä MK-tuotteessa, Kalevala Korussa ja Grünsteinilla. Raili avioitui vuonna 1973 Olli Tavelan kanssa. Avioliiton myötä perheeseen tulivat myös Ollin tyttäret Nina ja Hanna. Raili ja hänen aviopuolisonsa asuivat useiden vuosien ajan talvikaudet Portugalissa. Niinä vuosina Raili toimi päätoimittajana Algarven Aviisissa ja oli aktiivisesti mukana paikallisessa Suomi-seurassa. Raili oli Riihimäen Kehitysvammatuen jäsen vuosikymmeniä asuinpaikasta riippumatta. Hän myös osallistui toimintaamme monin tavoin, muun muassa lahjoituksin ja hankkimalla arpajaisvoittoja. Railin ja hänen puolisonsa palattua Suomeen pysyvästi joitakin vuosia sitten yhdistyksemme sai Railista - niin tuntuu – korvaamattoman, aina palvelukseen valmiin aktiivijäsenen, joka antoi tietonsa, taitonsa ja aikaansa yhteiseen käyttöön. Hän teki yhdistystyötä lämmöllä. Autotallinsakin Raili antoi yhdistyksen tavaravarastoksi. ![]() Hän sanoi kerran haluavansa tehdä kunnolla sen, mitä ottaa tehtäväkseen. Sen näimme todella toteutuvan.
Railin yhdisti Kehitysvammatukeen Sirkka-sisaren perhe. Sisarenpoika Tomi ja tämän puoliso Susanna olivat Railille hyvin läheisiä ja rakkaita.
Raili toimi Riihimäen Kehitysvammatuki ry:n hallituksessa vuodesta 2011 ja sen sihteerinä maaliskuusta 2012 sairastumiseensa saakka. Hän osallistui innolla myös Hyvän mielen pihapolku -hankkeeseen. Raili toimi Riihimäellä myös Kansallisten Senioreiden hallituksen jäsenenä ja tiedottajana sekä yhdistyksen edustajana Kansallisessa Sivistysliitossa. Riihimäen Kehitysvammatuen väki muistaa Railia kiitollisena ja kaivaten. - - - - - - - Kuvan mosaiikkityö on nimeltään Muuttolintu. Leena Alasilta teki sen suru-uutisen kuultuaan ja omistin työn Railille.
|
Henkilökohtaisesta avusta taisteltavaMaanantai 2.12.2013 klo 20:28 - Anja Alasilta
Laissa subjektiiviseksi oikeudeksi säädetty palvelu on tiettävästi myönnetty ainakin aikuisille melko mukisematta. Monilla muilla paikkakunnilla on jouduttu pitkiin ja raskaisiin valitusprosesseihin. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kehitysvammaiset eivät pysty ylittämään valitusteiden esteitä. Heillä ei ole ketään, joka valittaisi heidän puolestaan. Mikä olisi muuttunut?Tänään tihkuivat ensimmäiset tiedot siitä, että Riihimäen perusturva on vaatinut joiltakin kehitysvammaisilta uuden selvityksen henkilökohtaisen avun tarpeesta ja myös uuden lääkärintodistuksen. Kaupungin tarkoituksena on kaikesta päätellen harkita uudelleen suhtautumistaan asiaan. Kenenkään ei kannata huokaista helpotuksesta, vaikka onkin jäänyt pois perusturvan postituslistalta. Sama selvitys on kuulemma edessä lopuillakin. Lisäselvittelyt tuntuvat lähinnä naurettavilta. Jokainen hiemankin kehitysvammaisia tunteva tietää, ettei heidän vammansa asteella ole tapana sanottavasti muuttua vuosien mittaan. Oudoimmalta tuntuu jumalaton hoppu. Lääkärintodistuksia on vaadittu niin nopeasti, ettei terveyskeskuksesta järjesty riittävän pian aikoja. Onko ehkä tarkoituskin, ettei dokumentteja saataisi riittävän nopeasti kasaan? Laissa selvää tekstiäVammaispalvelulain 8 c pykälän mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
Ja edelleen:
Samaisen pykälän mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen edellä luetelluissa toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Teksti tuntuu harvinaisen selkeältä - vai mitä? Ei kai edes kaupungin edustajilla ole kanttia väittää, että kehitysvammaisten mahdollisuus omiin valintoihin olisi mennyt jotenkin överiksi. Riittävätkö voimavarat?Keplotteleville kunnille on kuitenkin tarjonnut porsaanreiän pykälään sisältyvä voimavaramääräys:
Juuri tähän kunnissa on vedottu. Ongelmallisin tilanne on ollut puhevammaisten kohdalla. Heidän voimavaransa on helppo leimata riittämättömiksi, vaikka tosiasiassa pahimmat puutteet ovat usein viranhaltijoiden kommunikaatiotaidoissa. Vammaisjärjestöjen piirissä on käyty ajoittain tulikivenkatkuista keskustelua siitä, miten moinen syrjivä pykälä yleensä on päässyt lakiin. Aiheellisesti on epäilty, ovatko kaikkien intressissä olleet kehitysvammaisten oikeudet.
Ikävintä on, että kunnan 'kannattaa' tehdä tieten tahtoen lainvastaisia päätöksiä. Valitusprosessi on pitkä, eikä kunta joudu jälkikäteen korvaamaan tai hyvittämään sitä, että on väärin perustein kieltänyt esimerkiksi henkilökohtaisen avun. 'Säästöä' siis syntyy. Kokonaan toinen asia on, että jälkilasku voi käydä todella kalliiksi. Kannattaisi ehkä siellä perusturvassa tarkistaa, mikä on esimerkiksi Etevan tukikeskuksen vuorokausihinta. Yksin vai yhdessä?Riihimäen perusturvassa taitavat puhaltaa hyytävän kylmät muutoksen tuulet. Pitkä ja asiallinen yhteistyö Riihimäen Kehitysvammatuen kanssa ei ilmeisesti enää merkitse mitään. Asumispalvelujen kilpailutussuunnitelmista yhdistyksemme vielä sai etukäteen kaupungilta tiedon. Nyt tieto henkilökohtaisen avun uusista mutkista tuli Tampereen kautta. Kaupungin organisaatiossa tuskin kukaan kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, että henkilöstöä edustavat etenkin tiukan paikan tullen ammattijärjestöt ja niiden luottamusmiehet. Kehitysvammaiset läheisineen sitä vastoin halutaan neuvottelupöytään yksitellen. Entä mitä me tahdomme? Tahdommeko taistella jokainen oman sotamme yksin vai koota voimamme? Nopea ja kainostelematon hyökkäys voisi nyt olla kaikkein paras puolustus. PS. Kirjoitus edustaa kirjoittajan henkilökohtaista mielipidettä. |
3 kommenttia . Avainsanat: Henkilökohtainen apu, Riihimäki, |
Liput salkoon, haasteet matkaanLauantai 16.11.2013 klo 9:53 - Anja Alasilta
Sisäministeriö on määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan 20. marraskuuta ja suosittelee samaa muillekin. Päivän merkitsemistä kalenteriin vakiintuneeksi liputuspäiväksi kuulemma harkitaan. Pakko sanoa, että vähäpätöisemmistäkin syistä siniristilippu vedetään salkoon. Jokaisella lapsella on
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapsen oikeudet, Vammaiset lapset, Unicef, Sisupartio |
Halloween vai pyhäinpäivä?Lauantai 2.11.2013 klo 11:08 - Anja Alasilta
En ole tätä ennen viettänyt halloweenia. Olen pitänyt sitä amerikkalaisena hömpötyksenä, joka ruokkii turhanpäiväistä krääsäkauppaa. Sisareni Leena on aiemmin ehdottomasti kieltäytynyt osallistumasta mihinkään kauhujuhliin. Naamiaiset eivät ole olleet hänen juttunsa - niin juhamielisestä henkilöstä kuin muuten onkin kysymys. Halloweenista tuli
|
3 kommenttia . Avainsanat: Pyhäinpäivä, Halloween |
Ystäviksi yhdistyksessäMaanantai 28.10.2013 - Anja Alasilta
Viime viikolla päivityksiämme klikattiin, peukutettiin, kommentoitiin tai jaettiin noin 1 700 kertaa. Tuo määrä kertyi yli 170 eri henkilön panoksesta. Kiitos kaikille! Täällä kotisivuillamme on sama meininki. Pelkästään eilen sunnuntaina kertyi yli tuhat yksittäistä sivulatausta. Tuntuu kaiken kaikkiaan, kuin yhdistyksemme ympärillä olisi nyt paljon positiivista hyörinää. Voisiko se olla samaa ystävyyden henkeä, josta Titi-Nallet näytelmässään kertoivat? Luonnollisia selityksiäPessimisti ehkä ajatelee, että kyllä into siitä hiipuu, kunhan tapahtumia pursuavat lokakuun viikonloput menevät ohi. Voi hiipuakin, mutta yhtä hyvin tämä voi olla jonkin uuden ja upean alkua. Tilastojen kaunistumiselle ei tarvitse etsiä yliluonnollisia syitä. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Facebookiin ja kotisivuille on ollut niin paljon kiinnostavaa päivitettävää. Tärkeää on, että myös kehitysvammaisten lasten vanhemmille ja muille läheisille on nyt ollut luettavaa ja katsottavaa. Siitä kuuluu suurin kunnia hurmaavalle Titi-Nallet-ryhmälle. Verkkosivut kasvattavat suosiotaan vain, jos niillä on ihmisille jotakin annettavaa. Yhteys virtuaali- ja reaalimaailman välillä on aivan olennainen. Miten yhdessä eteenpäin?Yhdistyksellämme on nyt näytön paikka:
Mietinnän paikka on myös niillä, jotka ovat viime päivinä ensimmäistä kertaa antaneet Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivuilla elonmerkkiä itsestään:
Riihimäen Kehitysvammatuen tavoitteenamme on hyvä elämä kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen. Sen, miten tuota tavoitetta edistämme, ratkaisevat toiminnassa mukana olevat jäsenet. Yhdistykseemme voi jokainen sitoutua juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Ja hyvältähän sitoutuminen tuntuu. Vai mitä mieltä olette te, jotka olitte mukana yhdessä tai useammassa viime tai sitä edellisen viikonlopun hienossa tapahtumassa? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Verkkoviestintä, Yhdistystoiminta, Sitoutuminen |
Miksei koulutus kiinnosta?Tiistai 15.10.2013 klo 16:14 - Anja Alasilta
Iloa ei valitettavasti kestänyt pitkään. Tänään tuli tieto, että koulutus on peruutettu. Osallistujia ei ilmoittautumisajan umpeutuessa ollut koossa riittävästi. Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että sain kutsun Tukiliiton aluekoulutuspäiville Ideaparkiin. Tarkoitus oli kertoa yhdistyksen verkkoviestinnästä ja erityisesti sosiaalisen median käytöstä. Seuraavassa kirjoituksessa kerroin, että tilaisuus peruutettiin osallistujapulan vuoksi. Sittemmin sain uuden kutsun vastaaville aluepäiville Turkuun. Nyt nekin ovat peruuntuneet. Hämärästi muistelen, että samanlaisen kohtalon ovat kokeneet monet muutkin Tukiliiton järjestämät kurssit. Missä siis vika, kun koulutus ei kiinnosta? Aika ja voimat vähissäVikaa ei ehkä kannattaisi etsiä kenestäkään - kaikkein vähiten niistä kehitysvammaisten omaisista, jotka eivät ehdi tai jaksa osallistua järjestötoimintaan. Etenkin työelämässä oleville aikapula on todellista. Erityislasten vanhempia ja myös monia aikuisten kehitysvammaisten omaisia työllistävät lisäksi asiat, joista niin sanotuissa normaaleissa perheissä ei ole aavistustakaan. Monet omaiset paikkaavat julkisten palvelujen aukkoja. Tilapäishoidon puute on tästä yksi esimerkki. Vaikka monet ulkoiset asiat ovat nykyisin paremmin kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, henkisesti elämä tuskin on käynyt keveämmäksi. Siitä on päinvastoin tullut hyvin mutkikasta ja hyvin vaativaa. Ei yhdistystoimintaan tai -koulutukseen kannata osallistua oman jaksamisensa kustannuksella. Mikä myisi paremmin?Rehellisyyden nimessä on uskallettava arvioida paitsi kysyntää, myös tarjontaa.
Muutaman vuosikymmenen kokemuksella tekee mieli antaa Tukiliiton koulutussuunnittelijoilla pari vinkkiä:
Lisäksi tarvittaisiin tietysti koordinointia. Tukiliitto oli nyt järjestämässä Riihimäelle koulutusta lokakuussa, joka sattuu tulvimaan yhdistyksemme ja yhteistyökumppaneittemme ohjelmaa. Jopa samalle päivälle Tukiliiton koulutuksen kanssa osui Titinallet-lapsiryhmän teatteriesitys. Tuotteiksi ilo ja voimaVapaaehtoistoiminta vetää ihmisiä mukaansa vain, jos se palkitsee henkisesti. Vaikuttamisen tunne on joillekin tärkeä palkinto, mutta ei kaikille. Riihimäen Kehitysvammatuki voisi pistää pystyyn tuotteistusprojektin, jonka tavoitteena on tarjota yhdistysaktiiveille iloa ja voimaa. Mistä ne kumpuavat? Miten niitä voi vaalia? Olisi uskallettava myös miettiä, mikä saattaa tuhota hyvää fiilistä. Asiantuntijoiksi projektiin sopisivat monet yhdistyksemme kehitysvammaisista jäsenistä. Mistä he ammentavat voimaa osallistua ja harrastaa melkein joka ilta, vaikka takana on heilläkin työpäivä? Mikä on sen ilon salaisuus, jota harrastusryhmistä tuntuu aina riittävän kotiinkin tuotavaksi? Terveydenhuoltoalan ammattijärjestön Tehyn pitkäaikainen aluesihteeri Onerva Ollikainen tapasi muistuttaa:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhdistystoiminta, Tukiliitto, Järjestökoulutus |
Vapaaehtoistyö pistää arvot paikoilleenSunnuntai 29.9.2013 klo 12:05 - Anja Alasilta
Jutun on kirjoittanut Hesarin taloustoimituksen esimies Marko Junkkari - vahva vaikuttaja itsekin. Haastattelu poikkeaa teemaltaan ja sävyltään tavanomaisesta talousjournalismista. Ei siinä silti ole vivahteita sosiaalipornosta, jota mediassa aika paljon näkee. Arvojen pettäessä
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vapaaehtoistyö, Arvot, Yritysyhteistyö |
Tilaisuus peruutettu, toiminta jatkuuSunnuntai 15.9.2013 - Anja Alasilta
Hukkaan meni sekin värväys! Tilaisuus on nimittäin peruutettu, koska osallistujia ei ilmoittautunut riittävästi. Niin näyttää käyvän varsin usein Tukiliiton tilaisuuksille. Onneksi paikallistasolla toiminta jatkuu. Vai menikö sittenkään hukkaan? Tuomisen Sirkka kertoi blogikommentissa näkemyksiään sosiaalisen median ja kotisivujen merkityksestä yhdistyksemme toiminnassa. Yhtä kannustavaa luettavaa oli Levon Annan sähköpostiviesti. Jos olisin turhan tarkka, voisin huomauttaa, että runsas sata Riihimäen Kehitysvammatuen jäsentä ei ole vielä sanonut asiasta yhtään mitään. Saman tien voisin lätkäistä passiivisen leiman koko porukan otsaan. Vielä onneksi ymmärrän, ettei minulla ole kanttia moiseen. Kuka passiivinen,
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhdistystoiminta, Aktiivisuus, Passiivisuus |
Voimaannummeko verkossa?Lauantai 24.8.2013 klo 10:40 - Anja Alasilta
Tukiliitto tituleeraa minua nettisivuillaan sosiaalisen median asiantuntijaksi. En kuitenkaan ajatellut esiintyä ammattiroolissani verkkoviestinnän konsulttina vaan yhdistysaktiivina. Riihimäen Kehitysvammatuen näkyminen sosiaalisessa mediassa rajoittuu toistaiseksi Facebook-sivuun ja tähän blogiin. Blogi on ilman muuta osa netin toista aaltoa eli sosiaalista mediaa. Voi olla, että vien yhdistyksen lähipäivinä kokeeksi myös Twitteriin, vaikka itsekin olen siellä mukana aika laiskasti. Tilaisuuteen on aikaa vielä kuukauden päivät.
Avuksi on lupautunut jo sisareni Leena, joka Facebookissa tunnetaan Värivitamiinina. Olisiko muita halukkaita lähdössä mukaan Ideaparkiin lauantaina 21. syyskuuta? Mitä oli ennen?Tulin mukaan Riihimäen Kehitysvammatuen toimintaan nimenomaan verkkoviestinnän kautta. Siksi en pysty arvioimaan, millaisen muutoksen Facebook-sivu ja kotisivut toivat tullessaan - vai toivatko mitään.
En ole oppinut seuraamaan Aamupostin yhdistyspalstaa - tuskin opinkaan. Mistä te toiset luette yhdistyksemme tulossa olevat tapahtumat ja tilaisuudet? Onko tilanne muuttunut sen jälkeen, kun yhdistys meni verkkoon? Mitä virkaa?Joskus viestintävastaava tuntee itsensä hieman yksinäiseksi kotisivuja tai Facebook-sivuja päivittäessään. Ymmärrettävistä syistä kaikki yhdistyksemme jäsenet eivät ole mukana verkossa.
Noina yksinäisinä hetkinä olen aina ajatellut, että ehkä netistä tulee Riihimäen Kehitysvammatuen näyteikkuna ulospäin. Jo nyt Facebook-sivumme tykkääjissä on runsaasti muita kuin yhdistyksen omaa väkeä - ihmisiä ympäri Suomea. Miten saisimme levitettyä tietoa verkkosivuistamme vielä useammille yhdistyksen ulkopuolisille? Tärkein kysymys viimeiseksi:
Odotan vastauksiaOlisi hienoa kertoa Tukiliiton aluepäivässä, että koko puheenvuoro on valmisteltu verkossa yhteisvoimin. Kommentoikaa siis
|
1 kommentti . Avainsanat: Kotisivut, Facebook, Yhdistystoiminta |
Aina soi...Lauantai 10.8.2013 - Anja Alasilta
Spotify on ruotsalainen keksintö, joka kasvaa suosiotaan huimasti, joskaan ei toistaiseksi kovin kannattavasti. Nettipalvelun kautta voi kuunnella ja ladata musiikkia - ja mikä tärkeää: laillisesti.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Musiikin kuuntelu, Spotify, Suomalaisen musiikin historia |
Kesä - vaikuttamisen aikaaPerjantai 19.7.2013 klo 18:39 - Anja Alasilta
Osallistaminen on kuitenkin päivän sana. Nyt meiltä kysellään mielipidettä jopa parhaana lomakautena - tai ainakin silloin. Jos olisi vainoharhainen, voisi epäillä, että keskikesään ajoitettuihin kyselyihin ei todellisuudessa toivotakaan vastauksia. Silmiin on osunut kaksi tärkeää asiaa, joista mahdollisimman monien kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä pitäisi lausua painava sanansa:
Vammaislait yhdistettäväKehitysvammaisten ihmisten palvelut perustuvat nykyisin yhtäältä kehitysvammalakiin ja toisaalta vammaispalvelulakiin. Lakien yhdistämisestä on puhuttu jo pitkään. Kaikki kehitysvammaisten läheisetkään eivät tosin ole asialle lämmenneet, koska epäilevät yhdistämisen vaarantavan saavutettuja etuja. Pelko tuntuu turhalta. Ilman nykyistä vammaispalvelulakia kehitysvammaisilla ei esimerkiksi olisi henkilökohtaista apua läheskään siinä laajuudessa kuin nykyään. Vieläkin sitä tosin rajoittaa niin sanottu voimavaraedellytys:
Ei ole vaikea kuvitella, miten osa kunnista on tuota vaatimusta kehitysvammaisten kohdalla tulkinnut. Kehitysvammaiset joutuvat usein muita vammaisia heikompaan asemaan. Pakkokeinoille tiukat rajatVammaislakien yhdistäminen takaisi ainakin sen, että kehitysvammalain pakkokeinopykälästä päästäisiin vihdoin eroon: "Erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii." Muut vammaisryhmät eivät taatusti hyväksyisi omalle kohdalleen vastaavaa pykälää. Ongalmallista on, että erityishuollon järjestäminen vaatii ammatti-ihmisten mielestä yhä murheellisen usein pakkokeinoja. Niihin kuuluu myös kemiallinen sitominen eli ylilääkitys, jolla monin paikoin korvataan henkilöstön tai osaamisen vajeita. Nykyisen pakkokeinopykälän pitää jäädä historiaan jo siitäkin syystä, että se on räikeässä ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa. Lähes kaikki sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat myös ratifioineet sen, mutta Suomi ei. Tilanteesta kertova kartta YK:n sivuillaon suomalaiselle murheellista katsottavaa.Vielä vajaa vuosi sitten sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä osoitti olevansa halukas ennemminkin lisäämään kuin vähentämään pakkokeinoja, joita sosiaali- ja terveydenhuollossa on lupa soveltaa kehitysvammaisiin ja muistisairaisiin. Nyttemmin on onneksi kuulunut hieman lupaavampia kaikuja. Ihmisille ihmisten kielelläVirkakielityöryhmän työn pitäisi kiinnostaa oikeastaan jokaista kansalaista. Vai väitätkö, lukija hyvä, aina ymmärtäneesi, mitä viranomainen on sinulle puhunut tai kirjoittanut? Virkakielen selkiinnyttäminen kirjattiin aikanaan hallitusohjelmaan, joten jotain piti ruveta tekemään. Valtionhallinnon tapaan asetettiin tietenkin työryhmä. Se koostuu lähinnä julkisen sektorin ihmisistä. Toivon kipinänä joukossa on sentään selkokielen arvostettu asiantuntija Hannu Virtanen Selkokeskuksesta. Yksi työryhmä ei virkanomaisten suosiman kapulakielen ongelmia ratkaise. Silti olisi tärkeää, että epäselvään ilmaisuun kiinnitettäisiin huomiota myös erityisryhmien näkökulmasta. Lainvastaista ilmaisuaSuomessa on jo pitkään ollut voimassa hallintolaki, jonka 9. pykälä sisältää hyvän kielenkäytön vaatimuksen. Kirjoitin kolme ja puoli vuotta sitten ammattiblogiini tuosta pykälästä näin: "Mikä on Suomen eniten rikottu lakipykälä? Vastaus on päivänselvä. Edes autohurjastelijat eivät ehdi rikkoa nopeusrajoituksia yhtä ahkerasti kuin viranomaiset hallintolain yhdeksättä pykälää. Sen mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Onneksi rangaistukseksi ei ole säädetty vankeutta. Muutenhan meillä olisi tuskin yhtään virkamiestä vapaalla jalalla." En ole nähnyt aihetta vielä muuttaa käsitystäni. Siksi aion lähettää virkakielityöryhmälle tulikivenkatkuista sähköpostia. Tehkää te muut samoin. Näinä keskikesän viikkoina näyttää olevan mitä parhain aika vaikuttaa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vammaislainsäädännön uudistus, Virkakielityöryhmä, |
Lautakuntaa tapaamassaKeskiviikko 5.6.2013 klo 20:10 - Päivi Sinivuori
Lautakunta kokoontui Inkilänhovissa, jossa Sirkka, Pena ja minä olimme vastassa toivottamassa kaikki tervetulleiksi. Omien ryhmäkokousten jälkeen kokouksen ensimmäisenä pykälänä oli meidän puheenvuoromme. Alkutervehdyksen jälkeen Sirkka sai pienessä ajassa kerrottua osan siitä valtavasta työmäärästä jonka yhdistyksen aktiiviset toimijat tekevät. Varmasti jokainen kuulija jäi ihmettelemään, millä ajalla ja rahalla kaikki oikein tapahtuu. Kysymyksiä herättikin yhdistyksemme ”liikevaihto.” Monessa kohtaa korostui myös toimintamme aikaansaama säästö kaupungille. Raha oli tälläkin kertaa keskustelua ja kysymyksiä herättävä aihe. Asuntoasiat esillä
|
1 kommentti . Avainsanat: Asuminen, Riihimäen Kehitysvammatuki, Perusturvalautakunta |
Marja Kuparinen on poissaSunnuntai 12.5.2013 - Sirkka Tuominen
Marja Kuparinen, o.s. Salmi, syntyi 1937 Tyrvään pitäjässä. Hän oli viisilapsisen perheen ainut tytär. Heti sodan jälkeen perhe muutti Riihimäelle, kun isästä tuli Pohjoisen koulun johtaja. Viisikymmentäluvulla Marja valmistui askarteluohjaajaksi ja seuraavalla vuosikymmenellä ensin kehitysvammahoitajaksi ja sitten opettajaksi. Opettajauransa hän aloitti Porissa. Työtä kehitysvammaisten parissa riittikin sitten yli neljäkymmentä vuotta. Vuonna 1965 Riihimäellä aloitti toimintansa Marja Salmen johtamana kehitysvammaisten päiväkoti, Herajoen päiväkoti. Se oli Suomen ensimmäisiä ja yhteinen Hyvinkään kanssa. Johtaja hoiti myös kouluikäisten kehitysvammaisten opetuksen. Uranuurtaja koko maassa Marja Kuparinen oli alansa uranuurtajia paitsi Riihimäellä myös koko Suomessa. Kehitysvammaisten opetus otti 6o-luvulla vasta ensiaskeleitaan, ja hän oli mukana tekemässä valtakunnallisiakin opetussuunnitelmia. Kaikki aineisto oli kehitettävä itse ja varsin niukin varoin. Tämä koitui toisaalta myös oppilaiden onneksi, koska luova ja taiteellisesti lahjakas opettaja valmisti todella upeaa uniikkia materiaalia oppilaidensa käyttöön. Uransa alusta asti Marja Kuparinen korosti tasa-arvon tärkeyttä ja sitä, että kehitysvammaisellakin pitäisi olla oppivelvollisuus - eli oppioikeus, kuten hän asian ilmaisi. Toive toteutui vasta vuoden 1985 perusopetuslaissa. Riihimäellä ennakoitiin uutta lakia esimerkiksi siten, että kehitysvammaiset muuttivat Herajoelta Peltosaaren koulun tiloihin jo kolme vuotta aikaisemmin. Integrointi sujuikin Marjan mielestä yllättävän hyvin. Marja Kuparisella oli siis valtakunnallisestikin vaikutusta. Oppilaiden ja omaisten mielestä tärkein vaikutus tuntuu kuitenkin kunkin oppilaan kehityksen rakennusaineena. Edistysaskeleista kiitosta Marja-opettaja oli mahtava pedagogi. Hän onnistui luomaan iloisen ja kannustavan ilmapiirin. Jokaisesta edistysaskeleesta tuli runsaasti kiitosta, joten oppilaalle syntyi myönteinen kuva itsestään oppijana. Myös kaikki oppilaat tottuivat kannustamaan ja kiittämään toistensa suorituksia. Kouluun, jossa sai kokea onnistumisen elämyksiä ja jossa sai tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu, oli mukava mennä. Tällaisessa ilmapiirissä oppilas jopa ylittää omat kykynsä ja itsetunto sekä rohkeus kasvavat. Turvallisuuden tunnetta lisäsi vielä Marja-opettajan välittämä usko rakastavaan Jumalaan, joka huolehtii pienimmästäkin ihmisestä ja johon voi aina turvata. Jokaiselle riitti tähtirooli Marja-opettajan järjestämät koulun retket ja juhlat ovat ikimuistoisia. Hän ei todellakaan säästänyt itseään niiden valmisteluissa, ja niin jokaiselle oppilaalle löytyi tähtirooli enkelinä, keijuna, nokikolarina. Näihin legendaarisiin juhliin tulivat vanhempien lisäksi mummit ja kummit pitkienkin matkojen takaa. Nauru raikui – eikä yksikään silmä tainnut pysyä kuivana. Luonteeltaan Marja oli ihmisläheinen, avoin ja huumorintajuinen ja aina valmis auttamaan. Hänen kotinsa oli avoin kaikille. Avioiduttuaan Keijo Kuparisen kanssa Marjalle tulivat tutuiksi myös kaikki maataloustyöt. Tytär Aino syntyi 70-luvulla. Silti Marja ehti harrastuksiin, joista tärkeimpiä olivat kirkkokuoro ja seurakunnan vapaaehtoistyö. Hän toimi ohjaajana myös kehitysvammaisten hengellisessä piirissä. Viimeisiin vuosiin toivat iloa erityisesti Ainon lapset, joista Marja-mummi oli onnellinen ja kiitollinen.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Marja Kuparinen |
Helppo liikkua -tunnuksia myös Riihimäelle?Perjantai 10.5.2013 klo 19:32 - Anja Alasilta
Facebookissa oli tänään haaste bloggareille: "Bloggaatko? Ota blogihaasteemme vastaan ja tuo esiin blogissasi ympäristön helppoja ja hankalia paikkoja sunnuntaina starttaavan Helppo liikkua -viikon aikana! Voit laittaa pallon pyörimään ja haastaa mukaan myös muut blogosfäärin aktiiviset!" Otan siis haasteen vastaan ja heitän sen saman tien Riihimäen Kehitysvammatuen väelle - niin tähän blogiin kirjoittaneille kuin kaikille muillekin. Kaupungissamme on varmasti sekä helppoja että hankalia paikkoja, joten listataanpa niitä - esimerkiksi tämän blogikirjoituksen kommenteissa. Invalidiliiton kampanja on kannustanut jo jonkin aikaa ihmisiä ilmoittamaan paikoista, joihin on joko kiitettävän helppo tai surkean vaikea päästä. Tähän asti bongatut paikat voi katsoa kartalta. Ei niitä kauhean paljon vielä ole, mutta hyvälle aluelle kartoitus on saatu. Ei mikään kunniamainintaRiihimäen kohdalla näkyy yksi vihreä pallo. Valitettavasti sen sisältämä kiitos on osunut vikapaikkaan. Eihän meidän kaupungissamme toimi Sokos Hotel Tapiola Garden.... Punainen pallo tarkoittaa liikkumisen kannalta hankalaa paikkaa. Sellainenkin Riihimäen kohdalla on - eikä kysymys liene virheestä. Näin nimimerkki Puoli-invalidi on luonnehtinut kaupunkimme suojateitä: "Riihimäellä uusittiin joitakin vuosia sitten keskustan suojatiet sellaisiksi, että huonosti liikkuva ei voi kaatumisen pelossa niitä ruuhka-aikana käyttää. Suojatiet on päällystetty neliskulmaisilla kivillä ja kivien välissä on rako eivätkä kivet tietenkään tasaisia ole. Koska jalka ei paljoa nouse, niin silloin kompastuu helposti. Siis suojatiet eivät ole suojaavia, vaan ovat vaarallisia." Riihimäen suojateistä raportoinut henkilö on antanut sapiskaa myös järjestöille: "Sen paremmin vammais- kuin vanhusjärjestötkään eivät toimineet lainkaan. Onneksi on Prisman alue, missä voi kulkea jalan ja pyörällä. Toivottavasti kaupunki ei mene muuttamaan näitä alueita." Minne Helppo liikkua -merkki?
Pystyisimmekö me Kehitysvammatuen väki vinkkaamaan muutamalle kohteelle, että merkkiä kannattaisi anoa? Mitä helppokulkuisia paikkoja tulee mieleenne Riihimäeltä? Kannattaa muistaa, mitä Invalidiliiton toimitusjohtaja Marja Pihnala muutama viikko sitten kirjoitti Sitkeä seilori -blogissaan: "Käytännössä liikkumisesteisiä ihmisiä ovat pienet lapset, jalkansa tai selkänsä väliaikaisesti loukanneet henkilöt, lastenvaunujen, matkalaukkujen ja ostoskassien kanssa liikkuvat, raskaana olevat naiset, ylipainoiset ihmiset, ikääntyneet kansalaiset sekä ihmiset, joilla on jokin liikkumista haittaava tai rajoittava vamma tai sairaus." Kaikille on tärkeää, että mahdollisimman monessa paikassa olisi helppo liikkua. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Esteettömyys, Helppo liikkua, Riihimäki |
Tullaan tutummiksiTorstai 18.4.2013 klo 16:34 - Janne Yrjölä
Nimeni on Janne Yrjölä ja monen muun roolin lisäksi olen tänä vuonna valitun uuden perusturvalautakunnan puheenjohtaja. Kiitän onnittelusta, jonka sain valinnan jälkeen. Päivi Sinivuori pyysi minua sitten kirjoittamaan jonkinlaisen uuden petulan puheenjohtajan tervehdyksen sivuillenne. Ajatuksiani siitä, mitä nyt ajattelin lautakunnan johtajana tehdä. Menin ihan lukkoon. Nyt olen useamman viikon kiertänyt tätä tehtävää istahtataen aina toisinaan tyhjän paperin eteen saamatta mitään aikaan. Olen todennut, että tämä johtuu siitä, etten tosiasiassa tiedä juuri mitään niistä maailmasta, jossa kehitysvammaiset ja heidän läheisensä elävät. Toki tunnen tämän meidän yhteisen maailmamme, mutta se voi näyttäytyä meille kovin erilaisena. Täyttä iloa ja surua Ne vähäiset kokemukset kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten kanssa, jotka olen aikaisemmassa seurakuntatyössäni saanut, näyttävät minulle maailman, jossa iloitaan täydellä sydämellä rakkautta säästelemättä ja toisaalta surraan maailman suurinta surua, jos sen aika on. Siinä on mallia meille jokaiselle. Myös asemamme Suomen kansalaisina voi näyttäytyä erilaisina. Itse olen aina yrittänyt olla ”pienen puolella”, vaikka se kulunut ilmaisu onkin. Tällä tarkoitan sitä, että poliittisen päätöksenteon pitäisi ensisijaisesti ottaa huomioon he yhteiskunnassamme, jotka heikoiten pystyvät omia oikeuksiaan vaatimaan. Siksi halusinkin petulaan. Tahdosta ei siis ole kiinni, minun pitäisi nyt vaan olla paremmin perillä kehitysvammaisten yhteiskunnallisesta asemasta. Riihimäellä. Miten kaupunki voisi tukea? Olenkin teidän varassanne hyvät yhdistysläiset. Toivoisin, että kertoisitte minulle siitä minkälaisessa yhteiskunnassa me kehitysvammaisten näkökulmasta elämme ja ideoistanne sen suhteen, miten siitä saataisiin parempi. Laki turvaa tiettyjä oikeuksia, toteutuvatko ne Riihimäen kaupungissa? On myös olemassa paljon mitä voitaisiin tehdä ilman lain velvoitteita. Sellaista todella tärkeää työtä tekee mm. teidän yhdistyksenne. Millä tavalla kaupunki voisi tukea ja rohkaista siinä työssä? Mitä muuta voitaisiin ottaa huomioon? Toivon myös, että jossain mutkassa voisimme kohdata aivan kasvokkain ja tulla tutummiksi. Siihen mennessä, iloitaan alkavasta keväästä täydellä sydämellä. Janne Yrjölä |
1 kommentti . Avainsanat: Perusturvalautakunta |
Vuosi verkkoaikaaPerjantai 29.3.2013 - Anja Alasilta Lähipäivinä tulee vuosi siitä, kun Riihimäen Kehitysvammatuki avasi omat kotisivut. Facebook-sivu yhdistyksellämme on ollut muutaman viikon kauemmin. Sivua sitä paitsi edelsi jo Facebook-ryhmä. Taas kerran näyttää käyvän toteen vahva uskomukseni: kun vuoden verran jaksaa ahertaa netissä, lukijamäärä lähtee ripeään nousuun. Maaliskuussa erityisesti Facebook-sivumme tilastossa on suorastaan huima hyppy ylöspäin kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Aiemminkin on ollut tilastohuippuja - esimerkiksi yhdistyksen matkojen ja tapahtumien aikoihin. Nyt nousu on jatkunut jo kaksi viikkoa. Tykkääjien ja kommentoijien joukossa on myös aiempaa enemmän muita kuin riihimäkeläisiä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kotisivut, Facebook, Riihimäen Kehitysvammatuki |
Kuka olisi heinäkuussa uskonutMaanantai 25.3.2013 - Sirkka Tuominen
Ihan tällainen ei tullut mieleen, kun viime heinäkuussa yhdistyksessä arkaillen mietimme, tohdimmeko edes yrittää mukaan Designvuoden Muotoillut ratkaisut –ohjelmaan. Olin todella ylpeä, kun pääsimme syksyllä esittelemään pihapolkuideaa arvovaltaiselle yleisölle Muotoillut ratkaisut –hankkeen avajaisseminaariin Helsinkiin. Vielä hienommalta tuntui, kun esittelimme valmista suunnitelmaa päätösseminaarissa maaliskuussa. Kansainvälisen
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvän mielen pihapolku, Designpääkaupunkivuosi, Muotoillut ratkaisut |
Ystävyyttä yli rajojenPerjantai 1.3.2013 - Anja Alasilta
Ainoa varsinainen harmi tällä matkalla on ollut se, ettei tietokoneeni ole kaikin ajoin suostunut yhteistyöhön Leenan kameran muistikortin kanssa. Osaa lomakuvista ei ole saatu reaaliajassa nettiin. Pieniä ovat siis lomalaisten murheet. Naapurinpoika
|
1 kommentti . Avainsanat: Ystävyys, Ihminen, Kehitysvammainen ihminen, Hollantilaiset, Loma |
Enkelipiiri on tärkeäSunnuntai 24.2.2013 - Tomi Tuominen
Lue myös aiemmat jututu Enkelipiiristä: |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelipiiri, Riihimäen Kehitysvammatuki, Inkilänhovi |
Me Itse Riihimäki järjestää mukavia asioitaLauantai 9.2.2013 klo 10:40 - Tomi Tuominen
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Me Itse Riihimäki, Ystävänpäivä |