Voimaannummeko verkossa?

Lauantai 24.8.2013 klo 10:40 - Anja Alasilta

facebook-sivu.jpgTukiliitto pyysi kertomaan Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivusta aluepäivään, jonka otsikkona on Voimaannu, verkostoidu ja viihdy. Lupa on puhua laajemminkin sosiaalisesta mediasta ja verkkoviestinnästä.

Tukiliitto tituleeraa minua nettisivuillaan sosiaalisen median asiantuntijaksi. En kuitenkaan ajatellut esiintyä ammattiroolissani verkkoviestinnän konsulttina vaan yhdistysaktiivina.

Riihimäen Kehitysvammatuen näkyminen sosiaalisessa mediassa rajoittuu toistaiseksi Facebook-sivuun ja tähän blogiin. Blogi on ilman muuta osa netin toista aaltoa eli sosiaalista mediaa. Voi olla, että vien yhdistyksen lähipäivinä kokeeksi myös Twitteriin, vaikka itsekin olen siellä mukana aika laiskasti.

Tilaisuuteen on aikaa vielä kuukauden päivät.

  • Mitä jos valmistelisimme puheenvuoron yhteistuumin?

Avuksi on lupautunut jo sisareni Leena, joka Facebookissa tunnetaan Värivitamiinina. Olisiko muita halukkaita lähdössä mukaan Ideaparkiin lauantaina 21. syyskuuta?

Ne, jotka eivät tule mukaan, ovat suorastaan velvollisia auttamaan puheenvuoron valmistelussa.

Mitä oli ennen?

Tulin mukaan Riihimäen Kehitysvammatuen toimintaan nimenomaan verkkoviestinnän kautta. Siksi en pysty arvioimaan, millaisen muutoksen Facebook-sivu ja kotisivut toivat tullessaan - vai toivatko mitään.

  • Kertokaa, muuttivatko verkkosivut jotenkin kuvaanne tai suhdettanne yhdistykseemme.

En ole oppinut seuraamaan Aamupostin yhdistyspalstaa - tuskin opinkaan. Mistä te toiset luette yhdistyksemme tulossa olevat tapahtumat ja tilaisuudet? Onko tilanne muuttunut sen jälkeen, kun yhdistys meni verkkoon?

Mitä virkaa?

Joskus viestintävastaava tuntee itsensä hieman yksinäiseksi kotisivuja tai Facebook-sivuja päivittäessään. Ymmärrettävistä syistä kaikki yhdistyksemme jäsenet eivät ole mukana verkossa.

  • Onko ideoita, joilla voisimme auttaa halukkaita mukaan nettiin?

Noina yksinäisinä hetkinä olen aina ajatellut, että ehkä netistä tulee Riihimäen Kehitysvammatuen näyteikkuna ulospäin. Jo nyt Facebook-sivumme tykkääjissä on runsaasti muita kuin yhdistyksen omaa väkeä - ihmisiä ympäri Suomea. Miten saisimme levitettyä tietoa verkkosivuistamme vielä useammille yhdistyksen ulkopuolisille?

Tärkein kysymys viimeiseksi:

  • Onko ideoita siitä, miten voisimme parantaa sivujamme ja tehdä niistä entistä enemmän koko yhdistyksen yhteiset?

Odotan vastauksia

Olisi hienoa kertoa Tukiliiton aluepäivässä, että koko puheenvuoro on valmisteltu verkossa yhteisvoimin. Kommentoikaa siis

vvv.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Kotisivut, Facebook, Yhdistystoiminta

Aina soi...

Lauantai 10.8.2013 - Anja Alasilta

spotify_kopio.jpgPakko tunnustaa, etten ole ennen tätä kesää juuri tutustunut Spotify-palveluun. Perinteiset laitteet ja elävät konserttitilaisuudet ovat tyydyttäneet musiikinnälkäni.

Spotify on ruotsalainen keksintö, joka kasvaa suosiotaan huimasti, joskaan ei toistaiseksi kovin kannattavasti. Nettipalvelun kautta voi kuunnella ja ladata musiikkia - ja mikä tärkeää: laillisesti.

suomalaisen_kopio.jpgKotimaista maksutta

Sisareni Leena rakastaa musiikkia. Aiempina vuosikymmeninä käytössä ovat kuluneet niin vinyylit ja c-kasetit kuin cd-levyt.

Viime vuosina musiikkia Leenan monipuoliseen makuun on tallennettu  mp-soittimille. Myös autossa on mukana vaihtuva soittovalikoima.

Keväällä satuin kuulemaan radiosta, että valtava määrä Suomessa julkaistua musiikkia on nyt tarjolla verkossa. Sitä saa kunnella rajattomasti ilmaiseksi. Jotta Suomalaisen musiikin historia -palvelua voi käyttää, pitää käytössä olla myös tuo edellä mainittu Spotify.

Kymppi kuukaudessa

Pari kuukautta on nyt opeteltu, miten musiikin saa soimaan aina ja joka paikalla, kaikilla mahdollisilla päätelaitteilla pöytätietokoneesta kännykkään. Osaan tehdä jopa soittolistoja. Jokin uusi vimpainkin taisi tulla taas hankittua.

Sekä Spotifyn että Suomalaisen musiikin historian perustoiminnot ovat helppoja. Paras versio Spotifysta maksaa alle kympin kuukaudessa. Sillä ei kovin paljon musiikkia osteta.

Täysin ilmaiseksikin Spotifyta voi käyttää, mutta silloin saa kestää mainoksia.

Ovatkohan nämä teknologian ihmeet tuttuja Riihimäen kehitysvammaisille musiikinystäville ja heidän läheisilleen? Voisimme varmaan järjestää alkavana syksynä yhden illan perehdytyksen.

Mutta pieni varoitus läheisille: varautukaa siihen, että aina soi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Musiikin kuuntelu, Spotify, Suomalaisen musiikin historia

Kesä - vaikuttamisen aikaa

Perjantai 19.7.2013 klo 18:39 - Anja Alasilta

istock_000016299825xsmall_kopio.jpgKansalaisilta kysytään kantaa maan tai kotikunnan asioihin tavallisesti vain vaaleissa.

Osallistaminen on kuitenkin päivän sana. Nyt meiltä kysellään mielipidettä jopa parhaana lomakautena - tai ainakin silloin. Jos olisi vainoharhainen, voisi epäillä, että keskikesään ajoitettuihin kyselyihin ei todellisuudessa toivotakaan vastauksia.

Silmiin on osunut kaksi tärkeää asiaa, joista mahdollisimman monien kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä pitäisi lausua painava sanansa:

  1. Sosiaali- ja terveysministeriö toivoo kannanottoja vammaislainsäädännön uudistamiseen.

  2. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama virkakielityöryhmä pyytää kannanottoja viranomaiskielen kehittämiseen.

Vammaislait yhdistettävä

Kehitysvammaisten ihmisten palvelut perustuvat nykyisin yhtäältä kehitysvammalakiin ja toisaalta vammaispalvelulakiin.

Lakien yhdistämisestä on puhuttu jo pitkään. Kaikki kehitysvammaisten läheisetkään eivät tosin ole asialle lämmenneet, koska epäilevät yhdistämisen vaarantavan saavutettuja etuja.

Pelko tuntuu turhalta. Ilman nykyistä vammaispalvelulakia kehitysvammaisilla ei esimerkiksi olisi henkilökohtaista apua läheskään siinä laajuudessa kuin nykyään. Vieläkin sitä tosin rajoittaa niin sanottu voimavaraedellytys:

  • Vaikeavammaisella henkilöllä on oltava voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältö ja toteutustapa.

Ei ole vaikea kuvitella, miten osa kunnista on tuota vaatimusta kehitysvammaisten kohdalla tulkinnut. Kehitysvammaiset joutuvat usein muita vammaisia heikompaan asemaan.

Pakkokeinoille tiukat rajat

Vammaislakien yhdistäminen takaisi ainakin sen, että kehitysvammalain pakkokeinopykälästä päästäisiin vihdoin eroon:

"Erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii."

Muut vammaisryhmät eivät taatusti hyväksyisi omalle kohdalleen vastaavaa pykälää.

Ongalmallista on, että erityishuollon järjestäminen vaatii ammatti-ihmisten mielestä yhä murheellisen usein pakkokeinoja. Niihin kuuluu myös kemiallinen sitominen eli ylilääkitys, jolla monin paikoin korvataan henkilöstön tai osaamisen vajeita.

Nykyisen pakkokeinopykälän pitää jäädä historiaan jo siitäkin syystä, että se on räikeässä ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa. Lähes kaikki sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat myös ratifioineet sen, mutta Suomi ei. Tilanteesta kertova kartta YK:n sivuillaon suomalaiselle murheellista katsottavaa.

Vielä vajaa vuosi sitten sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä osoitti olevansa halukas ennemminkin lisäämään kuin vähentämään pakkokeinoja, joita sosiaali- ja terveydenhuollossa on lupa soveltaa kehitysvammaisiin ja muistisairaisiin. Nyttemmin on onneksi kuulunut hieman lupaavampia kaikuja.

Ihmisille ihmisten kielellä

Virkakielityöryhmän työn pitäisi kiinnostaa oikeastaan jokaista kansalaista. Vai väitätkö, lukija hyvä, aina ymmärtäneesi, mitä viranomainen on sinulle puhunut tai kirjoittanut?

Virkakielen selkiinnyttäminen kirjattiin aikanaan hallitusohjelmaan, joten jotain piti ruveta tekemään. Valtionhallinnon tapaan asetettiin tietenkin työryhmä. Se koostuu lähinnä julkisen sektorin ihmisistä. Toivon kipinänä joukossa on sentään selkokielen arvostettu asiantuntija Hannu Virtanen Selkokeskuksesta.

Yksi työryhmä ei virkanomaisten suosiman kapulakielen ongelmia ratkaise. Silti olisi tärkeää, että epäselvään ilmaisuun kiinnitettäisiin huomiota myös erityisryhmien näkökulmasta.

Lainvastaista ilmaisua

Suomessa on jo pitkään ollut voimassa hallintolaki, jonka 9. pykälä sisältää hyvän kielenkäytön vaatimuksen.

Kirjoitin kolme ja puoli vuotta sitten ammattiblogiini tuosta pykälästä näin:

"Mikä on Suomen eniten rikottu lakipykälä?

Vastaus on päivänselvä. Edes autohurjastelijat eivät ehdi rikkoa nopeusrajoituksia yhtä ahkerasti kuin viranomaiset hallintolain yhdeksättä pykälää. Sen mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Onneksi rangaistukseksi ei ole säädetty vankeutta. Muutenhan meillä olisi tuskin yhtään virkamiestä vapaalla jalalla."

En ole nähnyt aihetta vielä muuttaa käsitystäni. Siksi aion lähettää virkakielityöryhmälle tulikivenkatkuista sähköpostia.

Tehkää te muut samoin. Näinä keskikesän viikkoina näyttää olevan mitä parhain aika vaikuttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vammaislainsäädännön uudistus, Virkakielityöryhmä,

Lautakuntaa tapaamassa

Keskiviikko 5.6.2013 klo 20:10 - Päivi Sinivuori

riihimaki_kotikau_kopio.jpgYksi kevään tavoitteistamme toteutui 28.5. ,kun saimme yhdistyksellemme puheenvuoron uuden perusturvalautakunnan toukokuun kokouksessa. 

Lautakunta kokoontui Inkilänhovissa, jossa Sirkka, Pena ja minä olimme vastassa toivottamassa kaikki tervetulleiksi. Omien ryhmäkokousten jälkeen kokouksen ensimmäisenä pykälänä oli meidän puheenvuoromme.

Alkutervehdyksen jälkeen Sirkka sai pienessä ajassa kerrottua osan siitä valtavasta työmäärästä jonka yhdistyksen aktiiviset toimijat tekevät. Varmasti jokainen kuulija jäi ihmettelemään, millä ajalla ja rahalla kaikki oikein tapahtuu.

Kysymyksiä herättikin yhdistyksemme ”liikevaihto.” Monessa kohtaa korostui myös toimintamme aikaansaama säästö kaupungille.  Raha oli tälläkin kertaa keskustelua ja kysymyksiä herättävä aihe.

Asuntoasiat esillä
monesta kulmasta

Kehitysvammaisten palveluasuntojen puute ja toimenpiteet vuosien varrella tuotiin esille monesta näkökulmasta.

Lautakunnan jäsenet saivat pikakertauksen, missä asuntotilanteessa mennään.  Lautakunnan jäsenen toimesta myös Marja –Liisa Lindforsilta tiedusteltiin, mikä on kaupungin suunnitelma tilanteen ratkaisemiseksi.  Suunnitelmia ei tullut keskustelussa esille.

Yritimme vastata lyhyesti kysymykseen, jossa pyydettiin kuvaamaan asunnontarvitsijoiden erilaisia tarpeita. Kovin helppoa ei kattavan vastauksen antaminen tietenkään ollut, koska kaikki ovat erilaisia.

Tinja käytti asunnontarvitsijan puheenvuoron. Hän luki  kirjoittamansa puheen hienosti ja sai ansaitsemansa aplodit.

Yhdistys valmis
yhteistyöhön

Jälkeenpäin mietitytti että tuliko kehitysvammaisten elämää ja tarpeita kuvattua kuitenkaan tarpeeksi. 

Osalla lautakunnan jäsenistä ei ehkä ollut ennestään paljonkaan tietoa kehitysvammaisten tilanteista. Eräässä puheenvuorossa lakisääteisen palveluasumisen suunnittelun sijaan vaihtoehdoksi tarjottiin myös perheiden tai yhdistyksen oma-aloitteista asumisyksikön rakennuttamista.

Lopuksi lautakunnan puheenjohtaja halusi vielä tietää mielipiteemme perusturvan kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Totesimme että yhdistys on aina pyrkinyt tekemään aktiivista ja avointa yhteistyötä; yhteistyön tulokset vain ovat kovin hitaasti näkyvissä.

Nykyisen perusturvajohtajan jäädessä eläkkeelle koko perusturvan organisaatio muuttuu ja vaikuttaa myös meidän asioidemme kulkuun. Toivottavasti  hyvällä tavalla. Jos tulkitsin oikein, niin puuttuminen asuntotilanteeseen koettiin erittäin tärkeäksi, joten tästä vaan täysillä eteenpäin!

Päivi

 

1 kommentti . Avainsanat: Asuminen, Riihimäen Kehitysvammatuki, Perusturvalautakunta

Marja Kuparinen on poissa

Sunnuntai 12.5.2013 - Sirkka Tuominen

marja_kuparinen.jpgErityisopettaja Marja Kuparinen menehtyi 26.4.2013 vaikean sairauden murtamana.

Marja Kuparinen, o.s. Salmi, syntyi 1937 Tyrvään pitäjässä. Hän oli viisilapsisen perheen ainut tytär. Heti sodan jälkeen perhe muutti Riihimäelle, kun isästä tuli Pohjoisen koulun johtaja.

Viisikymmentäluvulla Marja valmistui askarteluohjaajaksi ja seuraavalla vuosikymmenellä ensin kehitysvammahoitajaksi ja sitten opettajaksi. Opettajauransa hän aloitti Porissa. Työtä kehitysvammaisten parissa riittikin sitten yli neljäkymmentä vuotta.

Vuonna 1965 Riihimäellä aloitti toimintansa Marja Salmen johtamana kehitysvammaisten päiväkoti, Herajoen päiväkoti.  Se oli Suomen ensimmäisiä ja yhteinen Hyvinkään kanssa. Johtaja hoiti myös kouluikäisten kehitysvammaisten opetuksen.

Uranuurtaja koko maassa

Marja Kuparinen oli alansa uranuurtajia paitsi Riihimäellä myös koko Suomessa. Kehitysvammaisten opetus otti 6o-luvulla vasta ensiaskeleitaan, ja hän oli mukana tekemässä valtakunnallisiakin opetussuunnitelmia.

Kaikki aineisto oli kehitettävä itse ja varsin niukin varoin. Tämä koitui toisaalta myös oppilaiden onneksi, koska luova ja taiteellisesti lahjakas opettaja valmisti todella upeaa uniikkia materiaalia oppilaidensa käyttöön.

Uransa alusta asti Marja Kuparinen korosti tasa-arvon tärkeyttä ja sitä, että kehitysvammaisellakin pitäisi olla oppivelvollisuus - eli oppioikeus, kuten hän asian ilmaisi. Toive toteutui vasta vuoden 1985 perusopetuslaissa.

Riihimäellä ennakoitiin uutta lakia esimerkiksi siten, että kehitysvammaiset muuttivat Herajoelta Peltosaaren koulun tiloihin jo kolme vuotta aikaisemmin. Integrointi sujuikin Marjan mielestä yllättävän hyvin.

Marja Kuparisella oli siis valtakunnallisestikin vaikutusta. Oppilaiden ja omaisten mielestä tärkein vaikutus tuntuu kuitenkin kunkin oppilaan kehityksen rakennusaineena.

Edistysaskeleista kiitosta

Marja-opettaja oli mahtava pedagogi. Hän onnistui luomaan iloisen ja kannustavan ilmapiirin. Jokaisesta edistysaskeleesta tuli runsaasti kiitosta, joten oppilaalle syntyi myönteinen kuva itsestään oppijana.

Myös kaikki oppilaat tottuivat kannustamaan ja kiittämään toistensa suorituksia. Kouluun, jossa sai kokea onnistumisen elämyksiä ja jossa sai tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu, oli mukava mennä.

Tällaisessa ilmapiirissä oppilas jopa ylittää omat kykynsä ja itsetunto sekä rohkeus kasvavat. Turvallisuuden tunnetta lisäsi vielä Marja-opettajan välittämä usko rakastavaan Jumalaan, joka huolehtii pienimmästäkin ihmisestä ja johon voi aina turvata.

Jokaiselle riitti tähtirooli

Marja-opettajan järjestämät koulun retket ja juhlat ovat ikimuistoisia. Hän ei todellakaan säästänyt itseään niiden valmisteluissa, ja niin jokaiselle oppilaalle löytyi tähtirooli enkelinä, keijuna, nokikolarina. Näihin legendaarisiin juhliin tulivat vanhempien lisäksi mummit ja kummit pitkienkin matkojen takaa. Nauru raikui – eikä yksikään silmä tainnut pysyä kuivana.

Luonteeltaan Marja oli ihmisläheinen, avoin ja huumorintajuinen ja aina valmis auttamaan.  Hänen kotinsa oli avoin kaikille.

Avioiduttuaan Keijo Kuparisen kanssa Marjalle tulivat tutuiksi myös kaikki maataloustyöt. Tytär Aino syntyi 70-luvulla. Silti Marja ehti harrastuksiin, joista tärkeimpiä olivat kirkkokuoro ja seurakunnan vapaaehtoistyö. Hän toimi ohjaajana myös kehitysvammaisten hengellisessä piirissä.

Viimeisiin vuosiin toivat iloa erityisesti Ainon lapset, joista Marja-mummi oli onnellinen ja kiitollinen.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Marja Kuparinen

Helppo liikkua -tunnuksia myös Riihimäelle?

Perjantai 10.5.2013 klo 19:32 - Anja Alasilta

helppo_liikkua_-sivu.jpgÄitienpäivästä alkaa Helppo liikkua -viikko. Sen järjestäjänä on Invalidiliitto ja tarkoituksena muuttaa rakennettua ympäristöä paremmaksi kaikille ihmisille.

Facebookissa oli tänään haaste bloggareille:

"Bloggaatko? Ota blogihaasteemme vastaan ja tuo esiin blogissasi ympäristön helppoja ja hankalia paikkoja sunnuntaina starttaavan Helppo liikkua -viikon aikana! Voit laittaa pallon pyörimään ja haastaa mukaan myös muut blogosfäärin aktiiviset!"

Otan siis haasteen vastaan ja heitän sen saman tien Riihimäen Kehitysvammatuen väelle - niin tähän blogiin kirjoittaneille kuin kaikille muillekin. Kaupungissamme on varmasti sekä helppoja että hankalia paikkoja, joten listataanpa niitä - esimerkiksi tämän blogikirjoituksen kommenteissa.

Invalidiliiton kampanja on kannustanut jo jonkin aikaa ihmisiä ilmoittamaan paikoista, joihin on joko kiitettävän helppo tai surkean vaikea päästä. Tähän asti bongatut paikat voi katsoa kartalta. Ei niitä kauhean paljon vielä ole, mutta hyvälle aluelle kartoitus on saatu.

Ei mikään kunniamaininta

Riihimäen kohdalla näkyy yksi vihreä pallo. Valitettavasti sen sisältämä kiitos on osunut vikapaikkaan. Eihän meidän kaupungissamme toimi Sokos Hotel Tapiola Garden....

Punainen pallo tarkoittaa liikkumisen kannalta hankalaa paikkaa. Sellainenkin Riihimäen kohdalla on - eikä kysymys liene virheestä. Näin nimimerkki Puoli-invalidi on luonnehtinut kaupunkimme suojateitä:

"Riihimäellä uusittiin joitakin vuosia sitten keskustan suojatiet sellaisiksi, että huonosti liikkuva ei voi kaatumisen pelossa niitä ruuhka-aikana käyttää. Suojatiet on päällystetty neliskulmaisilla kivillä ja kivien välissä on rako eivätkä kivet tietenkään tasaisia ole. Koska jalka ei paljoa nouse, niin silloin kompastuu helposti. Siis suojatiet eivät ole suojaavia, vaan ovat vaarallisia."

Riihimäen suojateistä raportoinut henkilö on antanut sapiskaa myös järjestöille:

"Sen paremmin vammais- kuin vanhusjärjestötkään eivät toimineet lainkaan. Onneksi on Prisman alue, missä voi kulkea jalan ja pyörällä. Toivottavasti kaupunki ei mene muuttamaan näitä alueita."

Minne Helppo liikkua -merkki?

helppo_liikkua.jpgJos joku katsoo liikkeensä tai palvelunsa olevan kaikkien saavutettavissa, Invalidiliitolta voi hakea Helppo liikkua -tunnusta.

Pystyisimmekö me Kehitysvammatuen väki vinkkaamaan muutamalle kohteelle, että merkkiä kannattaisi anoa? Mitä helppokulkuisia paikkoja tulee mieleenne Riihimäeltä?

Kannattaa muistaa, mitä Invalidiliiton toimitusjohtaja Marja Pihnala muutama viikko sitten kirjoitti Sitkeä seilori -blogissaan:

"Käytännössä liikkumisesteisiä ihmisiä ovat pienet lapset, jalkansa tai selkänsä väliaikaisesti loukanneet henkilöt, lastenvaunujen, matkalaukkujen ja ostoskassien kanssa liikkuvat, raskaana olevat naiset, ylipainoiset ihmiset, ikääntyneet kansalaiset sekä ihmiset, joilla on jokin liikkumista haittaava tai rajoittava vamma tai sairaus."

Kaikille on tärkeää, että mahdollisimman monessa paikassa olisi helppo liikkua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Esteettömyys, Helppo liikkua, Riihimäki

Tullaan tutummiksi

Torstai 18.4.2013 klo 16:34 - Janne Yrjölä

janne_yrjola.jpgHei

Nimeni on Janne Yrjölä ja monen muun roolin lisäksi olen tänä vuonna valitun uuden perusturvalautakunnan puheenjohtaja.

Kiitän onnittelusta, jonka sain valinnan jälkeen. Päivi Sinivuori pyysi minua sitten kirjoittamaan jonkinlaisen uuden petulan puheenjohtajan tervehdyksen sivuillenne. Ajatuksiani siitä, mitä nyt ajattelin lautakunnan johtajana tehdä. Menin ihan lukkoon. Nyt olen useamman viikon kiertänyt tätä tehtävää istahtataen aina toisinaan tyhjän paperin eteen saamatta mitään aikaan.

Olen todennut, että tämä johtuu siitä, etten tosiasiassa tiedä juuri mitään niistä maailmasta, jossa kehitysvammaiset ja heidän läheisensä elävät. Toki tunnen tämän meidän yhteisen maailmamme, mutta se voi näyttäytyä meille kovin erilaisena.

Täyttä iloa ja surua

Ne vähäiset kokemukset kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten kanssa, jotka olen aikaisemmassa seurakuntatyössäni saanut, näyttävät minulle maailman, jossa iloitaan täydellä sydämellä rakkautta säästelemättä ja toisaalta surraan maailman suurinta surua, jos sen aika on. Siinä on mallia meille jokaiselle.

Myös asemamme Suomen kansalaisina voi näyttäytyä erilaisina. Itse olen aina yrittänyt olla ”pienen puolella”, vaikka se kulunut ilmaisu onkin. Tällä tarkoitan sitä, että poliittisen päätöksenteon pitäisi ensisijaisesti ottaa huomioon he yhteiskunnassamme, jotka heikoiten pystyvät omia oikeuksiaan vaatimaan. Siksi halusinkin petulaan.

Tahdosta ei siis ole kiinni, minun pitäisi nyt vaan olla paremmin perillä kehitysvammaisten yhteiskunnallisesta asemasta. Riihimäellä.

Miten kaupunki voisi tukea?

Olenkin teidän varassanne hyvät yhdistysläiset. Toivoisin, että kertoisitte minulle siitä minkälaisessa yhteiskunnassa me kehitysvammaisten näkökulmasta elämme ja ideoistanne sen suhteen, miten siitä saataisiin parempi.

Laki turvaa tiettyjä oikeuksia, toteutuvatko ne Riihimäen kaupungissa?

On myös olemassa paljon mitä voitaisiin tehdä ilman lain velvoitteita. Sellaista todella tärkeää työtä tekee mm. teidän yhdistyksenne.

Millä tavalla kaupunki voisi tukea ja rohkaista siinä työssä? Mitä muuta voitaisiin ottaa huomioon? Toivon myös, että jossain mutkassa voisimme kohdata aivan kasvokkain ja tulla tutummiksi.

Siihen mennessä, iloitaan alkavasta keväästä täydellä sydämellä.

Janne Yrjölä
044-3028881
janne.yrjola(at)saunalahti.fi

1 kommentti . Avainsanat: Perusturvalautakunta

Vuosi verkkoaikaa

Perjantai 29.3.2013 - Anja Alasilta

kappyra_kopio.jpg

Lähipäivinä tulee vuosi siitä, kun Riihimäen Kehitysvammatuki avasi omat kotisivut. Facebook-sivu yhdistyksellämme on ollut muutaman viikon kauemmin. Sivua sitä paitsi edelsi jo Facebook-ryhmä.

Taas kerran näyttää käyvän toteen vahva uskomukseni: kun vuoden verran jaksaa ahertaa netissä, lukijamäärä lähtee ripeään nousuun. Maaliskuussa erityisesti Facebook-sivumme tilastossa on suorastaan huima hyppy ylöspäin kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.

Aiemminkin on ollut tilastohuippuja - esimerkiksi yhdistyksen matkojen ja tapahtumien aikoihin. Nyt nousu on jatkunut jo kaksi viikkoa. Tykkääjien ja kommentoijien joukossa on myös aiempaa enemmän muita kuin riihimäkeläisiä.

fb-paivitys_13.3.13.jpgPihapolun menestys
aloitti nousukauden

Suotuisan käänteen syy on helppo lukea tilastoista.

Kun kerroimme Facebookissa, että Hyvän mielen pihapolku on valittu finalistiksi kansainväliseen kilpailuun, päivityksen näki ennätysmäärä ihmisiä - yli 600.

Lähes samaan ylsi kilpailun voitosta kertova päivitys.

fb-paivitys_23.3.13.jpgPuskaradio toimii tehokkaasti myös Facebookissa. Se levitti selvästi tietoa siitä, mitä riihimäkeläiset taas ovat tehneet...

Sama efekti nähtiin viikko sitten, jolloin pyysimme tykkääjiä jakamaan Facebook-sivuamme omille kavereilleen. Tämä päivitys toi uuden ennätyksen: sen näki yli 700 ihmistä. Uusia tykkääjiäkin olemme saaneet kymmenkunta.

Tilastotiedot tuovat paineita päivittäjälle. Siksi kippaankin osan teidän muiden niskoille:

  • Jos todella tykkäät Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivusta, jaa aina silloin tällöin päivityksiämme eteenpäin.

Kotisivujen käytöstä
tarvitaan lisätietoa

Yhdistyksemme nettisivut on tehty Kotisivukoneen ohjelmistolla. Sen tilastoinnissa sattui viime syksynä harmillinen häiriö: sivuillemme näytti yhdessä ainoassa päivässä pölähtäneen yli 6 000 kävijää.

Kyseessä oli tekninen virhe, jonka jälkeen koko tilastoon ei oikein ole osannut luottaa.

Vaikka tuon tilastoharhan jättää laskuista pois, luvut ovat komeat: sivuillamme on käyty vajaassa vuodessa yli 15 000 kertaa ja sivulatauksia on kertynyt lähes 40 000.

Eniten sivuillemme tullaan Facebookin kautta; Google on jäänyt kauas taakse.

Suosituimpia sisältöjä ovat

  • uutisosiomme Ajankohtaista
  • kalenteri
  • valokuva-albumi
  • blogi.

Kotisivujen jatkokehittäminen vaatii tarkempaa tilastotietoa. Sitä olisi tarjolla ihan ilmaiseksi, kunhan saamme jonkun ystävällisen nörtin asentamaan pienen koodinpätkän.

Kaikenlainen palaute olisi enemmän kuin tervetullutta. Sitä varten on sivuillamme helppokäyttöinen lomake.

Nyt tykkäämään
Pihapolun sivusta

pihapolun_fb.jpgHyvän mielen pihapolku -projektille avautui viime viikolla oma Facebook-sivu. Se kaipaa kipeästi lisää tykkääjiä. Nyt on nimittäin menossa projektin vaativin vaihe: rahankeruu.

Käy peukuttamassa itse. Levitä sanaa myös kaikille muille, joiden mielestä ihan tavallisiin palvelukoteihin pitäisi saada esteettömät ja elämykselliset ulkoalueet:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kotisivut, Facebook, Riihimäen Kehitysvammatuki

Kuka olisi heinäkuussa uskonut

Maanantai 25.3.2013 - Sirkka Tuominen

sirkka_ja_isko_2.jpgOnpa mahtava tunne: Hyvän mielen pihapolkumme on saanut merkittävän kansainvälisen palkinnon.

Ihan tällainen ei tullut mieleen, kun viime heinäkuussa yhdistyksessä arkaillen mietimme, tohdimmeko  edes yrittää mukaan  Designvuoden Muotoillut ratkaisut –ohjelmaan.

Olin todella ylpeä, kun pääsimme syksyllä esittelemään pihapolkuideaa arvovaltaiselle yleisölle Muotoillut ratkaisut –hankkeen avajaisseminaariin Helsinkiin. Vielä hienommalta tuntui, kun esittelimme valmista suunnitelmaa  päätösseminaarissa maaliskuussa.

Kansainvälisen
kilpailun finaaliin

Muutama päivä ennen seminaaria tuli tieto siitä, että pihapolkumme on yksi Design for All  –kilpailun neljästä finalistista. Niinpä  seminaarissa oli päivän ohjelman lisäksi jaossa koko sivun lehdistötiedote pihapolkumme menestyksestä. – Teki kyllä mieli tuulettaa ihan täysillä, mutta tyydyin vain hymyilemään hillitysti.

Olin ihan maireana, kun mm. yliasiamies Antti Arjava Suomen Kulttuurirahastosta ja johtaja Pekka Timonen WDC Helsingistä ja muu yleisö seurasivat ilmeisen kiinnostuneina pihapolkumme esittelyä.

Onnistuneinta osaa
muotoiluvuodessa

Seuraavalla viikolla  Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa (21.3.)  oli koko sivun kritiikki muotoiluvuodesta. Siinä esitettiin Muotoillut ratkaisut –hanke esimerkkinä onnistumisista.  Hankkeessahan on viisi kohdetta, joista pihapolku on yksi.

Kaikilla viidellä on nyt hieno suunnitelma, mutta en millään malta olla mainitsematta, että kansainvälistä näkyvyyttä on saavuttanut vain pihapolku, joka finalisteista sitten selvisikin voittajaksi Ranskassa.

Olemme kiitollisia siitä, että pääsimme hankkeeseen mukaan, mutta on myös hienoa, että Kulttuurirahasto ja Designpääkaupunki Helsinki puolestaan arvostavat menestystämme.

Tulosta hyvällä
yhteistyöllä

Tällaista näkyvyyttä eivät kehitysvammaiset eivätkä  muut toimintarajoitteiset ihan joka päivä saa. Hankkeessahan olivat aktiivisesti mukana sekä Inkilänhovin että Kotokartanon asukkaat. Tärkeä osuus oli myös henkilökunnalla ja omaisilla.

Pihapolkuryhmällämme on ollut onni matkassaan: meillä  on aivan loistavia kumppaneita. Suunnitelmahan on iam designin Isko Lappalaisen ja Elise Rehulan käsialaa. Suurenmoista työtä ovat tehneet monet muutkin.

Kerron lähipäivinä  lisää siitä, miten tähän päästy.

(Kuvassa Sirkka ja Isko esittelevät pihapolkusuunnitelmaa Muotoillut hankkeet -päätösseminaarissa.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvän mielen pihapolku, Designpääkaupunkivuosi, Muotoillut ratkaisut

Ystävyyttä yli rajojen

Perjantai 1.3.2013 - Anja Alasilta

img_1066_2.jpgLopettelemme sisareni Leenan kanssa lomaamme. Kaksi viikkoa olemme saaneet nauttia auringosta ja leppoisasta elämänmenosta.

Ainoa varsinainen harmi tällä matkalla on ollut se, ettei tietokoneeni ole kaikin ajoin suostunut yhteistyöhön Leenan kameran muistikortin kanssa. Osaa lomakuvista ei ole saatu reaaliajassa nettiin.

Pieniä ovat siis lomalaisten murheet.

Naapurinpoika
moikkasi heti

Hotellissamme ei ole kovin paljon suomalaisia, skandinaaveja enemmän.

Toisena lomapäivänä nautimme Leenan kanssa allasalueella kylmää juomaa, kun baarin toiselta laidalta näkyi iloinen vilkutus. Nuori mies tunnisti heti Leenan 'sukulaisekseen'. Hänen seurassaan ollut varttuneempi herrasmies tyytyi vain nyökkäämään hillitysti.

Samana iltana menimme satamassa ravintolaan, mutta emme huomanneet, että siellä oli tuttuja. Silloin uusi ystävämme ponkaisi heti pystyyn ja tuli tervehtimään Leenaa. Minä ja nuoren miehen isä yritimme toimia tulkkeina - ihan turhaan. Kommunkaatio näytti sujuvan suurenmoisesti.

Olimme tutustuneet mukavaan ruotsalaiseen Down-kaveriin ja hänen isäänsä. Syvällisiin keskusteluihin emme antautuneet, mutta tapasimme viikon mittaan useaan otteeseen - milloin hotellin uima-altaalla, milloin taas kaupungilla. Ja aina vaihdettiin muutama sana, hymy vähintään.

Sitten ystäviemme oli aika palata Tukholmaan. Meillä Leenan kanssa oli vielä viikko aikaa.

Hymyileviä
hollantilaisia

Kävelimme toisen lomaviikon alkupuolella eräänä iltana taas satamassa. Leena alkoi kovasti naurattaa jokin tai joku, joka oli edessämme.

Lopulta minäkin huomasin, että eräs palmikkopäinen tyttö näytti leikkivän innokkaasti ilmeisesti juuri ostetulla keltaisella autolla. Pärinä ja vauhti oli kova.

Tytön seurana ollut nainen tuli halaamaan ensin Leenaa ja sitten minua. Samaan iloon yhtyi kohta tyttökin. Vasta silloin minä ymmärsin, että taas oli tavattu 'sukulainen'.

Kartoitimme tytön äidin kanssa muutamassa minuutissa Suomen ja Alankomaiden vammaispolitiikan erot ja yhtäläisyydet. Kyllä hävetti, kun keskustelukumppani tiesi jo valmiiksi, ettei Suomi ole ratifioinut YK:n vammaissopimusta.

Eilen saimme toisenkin näytteen hollantilaisten kuulusta suvaitsevaisuudesta ja välittömyydestä. Olimme reilun puoli päivää merellä, ja aluksen isäntänä, seremoniamestarina, vesiurheiluohjaajana ynnä muuta, ynnä muuta toimi Alankomaissa syntynyt mies.

Hän oli kaiken kaikkiaan hauska veikko, mutta erityiskiitoksen ansaitsee se, miten huomaavaisesti hän kohteli Leenaa: saatteli henkilökohtaisesti laivaan ja laivasta pois, kävi kyselemässä useaan otteeseen kuulumisia ja heitteli vauhdilla vitsejä, joita minä raukka sitten yritin suomentaa.

Toisenlaista
näkökulmaa

Olen reissannut maailmalla monenlaisessa seurassa ja yksinkin, aika paljon myös Leenan kanssa.

Leenan ansiosta olen saanut kurkistaa moneen kulttuuriin sellaisesta näkövinkkelistä, joka ilman häntä olisi jäänyt kokematta. Tästäkin kylästä on löytänyt muutama esimerkki siitä, miten hienoa on, kun asiakasta kuin asiakasta kohdellaan ihmisenä - arvostaen ja ystävällisesti.

Uusien 'sukulaisten' lisäksi mieleen jää pari erityisen lämmintä muistoa:

Paahteisella allasalueella kylmiä juomia juoksuttava nuori tarjoilija ehti kerran toisensa poiketa ihastelemaan Leenan luonnoskirjan uusimpia kuvia.

Mainion ruoan ansiosta suosikkipaikaksemme nousi italialainen ravintola. Epäilen isännän olevan lähtöisin Pohjois-Italiasta, koska palvelu on muuttunut vähä vähätä, ilta illalta sydämellisemmäksi. Ei hän ainakaan sisilialainen ole.

Sinne ihanien italialaisten makujen äärelle me loman viimeisenäkin iltana suuntaamme.

1 kommentti . Avainsanat: Ystävyys, Ihminen, Kehitysvammainen ihminen, Hollantilaiset, Loma

Enkelipiiri on tärkeä

Sunnuntai 24.2.2013 - Tomi Tuominen

enkeli2.jpgEnkelipiiri on niin erittäin suosittu kerho. Meitä oli koolla ainakin 30 henkilöä viime sunnuntaina.

Minä olen sitä mieltä, että Enkelipiiri on tärkeä meille kehitysvammaisille ja myös inkilänhovin asukkaille. Se on myös mukavaa yhdessäoloa.

(Kuvassa enkelipiirin maskotti.)

Lue myös aiemmat jututu Enkelipiiristä:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelipiiri, Riihimäen Kehitysvammatuki, Inkilänhovi

Me Itse Riihimäki järjestää mukavia asioita

Lauantai 9.2.2013 klo 10:40 - Tomi Tuominen

tomppa.jpgMe Itse Riihimäellä on erittäin hyvä porukka ja menee mukavasti kuten tähänkin asti.

Me Itse Riihimäki järjstää myös mukavia asoita vaikkapa ystäväpäiväntansseja ystäväpäivänä 14.2.2013.

Meillä on paljon ohjelmaa vaikkapa yhteislauluja. Aila Harju säestää. Tanssitaan mankan musiikin tahdissa.

Hyvää ystäväpäivää Riihimäen Kehitysvammatuelle!

Tomi Tuominen
Me Itse Riihimäen puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Me Itse Riihimäki, Ystävänpäivä

Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida

Torstai 31.1.2013 klo 20:24 - Raili Tavela

pihapolkukuva_matala_kopio.jpgLuin tässä yhtenä päivänä lahjaksi saamaani Paulo Coelhon kirjaa ”Elämä. Kauneimmat mietelauseet”. Siinä yksi ajatus sai minut pysähtymään. Se kuuluu näin:

Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida
ja jotka uskaltavat elää unelmaansa.
Jokainen omien kykyjensä mukaan.

Tämä ajatus kuvaa mielestäni osuvalla tavalla yhdistyksemme alkuunpanemaa Hyvän mielen pihapolku -projektia.  Viime kesänä, kun yhdistys päätti osallistua Muotoillut ratkaisut -kilpailuun, ei ollut mitään konkreettista, oli vain unelma.

Yhdistys kuitenkin uskalsi elää unelmaansa, ja siihen uskoivat myös Suomen Kulttuurirahasto ja WDC Helsinki 2012, jotka myönsivät 20 000 euroa projektin suunnitteluun.

Projekti on edennyt hienosti. Kohta on konkreettinen suunnitelma meidän kaikkien nähtävänä.

Yhdessä ovat hankkeen parissa uurastaneet Isko Lappalaisen suunnittelutoimisto ja Inkilänhovin, Kotokartanon ja yhdistyksemme porukat. Jokainen on osallistunut omien mahdollisuuksiensa mukaan suunnitteluun ja työpajoihin. Ja tulosta on tullut.

Maailma on meidän. Me olemme uskaltaneet elää unelmaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvän mielen pihapolku, Riihimäen Kehitysvammatuki, Unelmat

Kuka istuu mun paikalla?

Sunnuntai 27.1.2013 klo 9:10 - Päivi Sinivuori

paivi1.jpgTukiyhdistyksemme  hallituksen vuoden ensimmäinen kokous on nyt pidetty. Uusi hallitus kokoontui sovittuna aikana täysilukuisena ja jokseenkin totuttuun tapaan ja tutuin kasvoin kuten viime vuonnakin.

Ilman hämmennystä ei kokousta silti päästy alkamaan, koska joku istui ”mun” paikalla!

Monessa asiassa rutiinit ja totutut tavat ovat oppimisen luovat turvallisuutta ja ovat siten oppimisen edellytyksiä.  Toisaalta taas uusien asioiden löytäminen kehittäminen vaatii kykyä muuttaa tuttua tapaa tai ainakin sopeutua uuteen tilanteeseen joustavasti. Nuo molemmat näkökulmat yhdistyivät hauskalla tavalla käytännössä hallituksen kokouksessa.

Kun katselin tyhjää pöytää ennen kokouksen alkua, päädyin valitsemaan eri paikan kuin aiempi puheenjohtaja.

Valintaani seurasi melkoinen ketjureaktio joka olisi ollut  melkein kuvaamisen arvoista. Kukin vuorollaan hallituksen jäsenet tulivat sisään ja etsivät omaa paikkaansa, jossa kuitenkin jo istui joku.

  • "Höh!"
  • "Emmä nyt tänne päähän voi istua."
  •  "Kyllä mä ainakin tälle puolelle menen."
  • ”Mä taidan istua nyt sitte tähän."
Vilpittömiä hämmentyneitä kommentteja oli lähes jokaisella tullessaan. Toisaalta kävi niinkin, että oma paikka ei vaihtunut mutta vieruskaverit kuitenkin, olihan siinäkin jo.

 Istuin uutukaisena puheenjohtajana hymynsekaisessa jännityksessä hallituksen yhdellä tuolilla ja seurasin istumaseikkailua. Onneksi on olemassa nämä rutiinit. Tutut ihmiset, jotka tietävät, mitä pitää tehdä ja mistä kannattaa pitää kiinni. Uusilta tuoleiltaan he puolestaan hymyillen ja ymmärtäen katselivat, kun itse hain uutta paikkaani pöydän päässä. Kuvaamisen arvoista olisi kai sekin ollut..

Jokainen vuosi tuo jotakin erilaista ja uutta tullessaan. Tänä vuonna nyt ainakin tuolit vaihtuivat.

Olen varma että uudelta paikalta me kaikki näemme taas tänäkin vuonna, mikä on yhdistyksellemme ja sen jäsenille parasta.

Kiitos Teille,

Päivi

2 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Uusi näkökulma, Muutos

Taiteilijoille maalia ja mahdollisuuksia

Sunnuntai 20.1.2013 klo 13:35 - Anja Alasilta

varitaiteilijat_tyossaan.jpgMinua jännittää Tom Tomin ensi lauantain esiintyminen varmasti enemmän kuin taiteilijoita itseään. Syykin on selvä: heillä on kokemusta, minulla ei.

On hyvä, että meitä omaisia kiinnostavat vähän erilaiset asiat. Esimerkiksi Erityis-Ellit on tärkeä pienten lasten vanhemmille - samoin tietysti lapsille tarkoitetut harrastuspiirit.

Luovuuden riemua

Itse tahtoisin tehdä vähän enemmän aikuisten kehitysvammaisten luovan toiminnan hyväksi. Kansalaisopiston siipien suojassa toimii kolme hienoa piiriä:

  • Oivanäyttämö
  • Tom Tom -rumpuryhmä
  • Väritaiteilijat.

Yhdistyksemme tukee kaikkien kolmen toimintaa merkittävästi. Monet omaiset ovat tarvittaessa apuna käytännön asioissa.

Aivan korvaamaton on tietysti ohjaajien panos. He eivät ole leipäpappeja vaan toimivat ilmeisen kutsumuksellisesti.

Näen joka viikko omasta sisarestani, millaista luovuuden iloa Väritaiteilijat ja Tom Tom hänelle tarjoavat. Samaa näyttää antavan Oivanäyttämö omille jäsenilleen.

Mitä voisimme tehdä, jotta harrastuspiirien toimintamahdollisuudet olisivat aina vain paremmat?

Pooli kuin urheilijoilla

Omaa sydäntäni on lähinnä Väritaiteilijat-ryhmä, koska Leena-sisareni kokee juuri monipuolisen kuvataideharrastuksen omaksi elämäntehtäväkseen. Siksi olen miettinyt, mitä voisin tehdä Väritaiteilijoiden hyväksi.

Urheilu- ja yritysmaailmassa puhutaan pooleista. Ne ovat varantoja, jotka ovat tietyn ryhmän yhteiskäytössä. Poolit jakavat myös vastuun.

Voisiko Väritaiteilijoille perustaa oman poolin? Tehtäviä sille ainakin on helppo löytää:

  • huolehtia siitä, että ryhmällä riittää maalia ja materiaalia
  • auttaa taiteilijoita saamaan teoksiaan entistä paremmin esille
  • tarjota ryhmälle tai yksittäisille taiteilijoille mahdollisuuksia opintomatkoihin ja esimerkiksi kesäkurssien muodossa toteutuviin jatko-opintoihin
  • julkaista ryhmän teoksia - netissä, postikortti- tai julistesarjoina, taidekirjoina...

Ei Luoja ole kieltänyt suuria luulemasta, sanoi edesmennyt äitini. Mikäpä estäisi tavoittelemasta muutaman vuoden sihdillä Väritaiteilijoille ikiomaa työhuonetta!

Mitä tahoja pooliin sitten voisi saada mukaan? Hatusta heitän pari:

  • taidetarvikeliike
  • taiteilijaseura
  • taidemuseo
  • kirjasto
  • matkatoimisto, matkanjärjestäjä, bussiyhtiö
  • yritykset, joilla on tapana ripustaa toimitiloihinsa esille kuvataidetta
  • muuten vain fiksut yritykset
  • rotarit, leijonat, zontat
  • Taidekeskus Kettuki (jonka totisesti olisi aika antaakin itsestään elonmerkkiä myös Riihimäellä)
  • Hämeen taidetoimikunta (jos sitä organisaatiouudistusten jäljiltä on enää olemassa)
  • Hämeen rahasto.

Saatan ottaa pooliajatuksen esille Riihimäen Kehitysvammatuen hallituksen kokouksessa. Tavallisesti kyllä noudatan hyväksi osoittautunutta viisautta: on helpompi saada anteeksi kuin lupa.

1 kommentti . Avainsanat: Harrastustoiminta, Kehitysvammaiset, Sponsorointi, Luovan toiminnan piirit

Hyvää Uutta Vuotta!

Lauantai 29.12.2012 klo 12:32 - Sirkka Tuominen

vuosi_vaihtuu.jpgPuhtaan valkoisen lumimaiseman keskeltä on ilo toivottaa Onnellista Uutta Vuotta kaikille jäsenillemme, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmillemme!

Yhdistyksellä on takanaan valtavan aktiivinen vuosi.  Valmiiksi emme kuitenkaan maailmaa saaneet vaan puuhaa riittää tulevillekin vuosille!

Asumisasioissa haastetta

Varsinkin kehitysvammaisten asumispalveluissa on edelleen haasteita. Mahdollinen kilpailutus teettää runsaasti edunvalvontatyötä. Yhdistyksemme Hyvän asumisen työryhmä onkin lähtenyt tarmokkaasti selvittämään kokemuksia kilpailuttamisesta esim. kaikille tukiyhdistyksille lähetetyn kyselyn avulla.

Lokakuiseen Olenko minäkin itse? –yleisötilaisuuteen onnistuimme saamaan esiintyjiksi  Sirpa Pietikäisen, Kirsti Tolvasen ja Tommi Rädyn. Yleisöä oli runsaasti, ilahduttavasti myös kaupungin päättäjiä.

Keväällä meillä oli ilo irti

Kevään korvalla tapahtui lukuisia mainioita asioita: upea Ilo irti –tapahtuma houkutteli  Kansalaisopiston juhlasalin täyteen väkeä, Tukiliitto palkitsi yhdistyksemme parhaasta varainkeruuideasta, ja  Arttu Nyman sai apurahan OK-opintokeskuksen  historian ensimmäisenä kehitysvammaisena palkittuna.  Uljas futisjoukkueemme pelasi jälleen kultaa.

Keväällä yhdistyksemme sai myös uudet hienot nettisivut. Näymme nyt paljon entistä paremmin ja vaikuttavammin. Tapahtumat on helppo tarkistaa netistä. On myös kiva tapahtuman jälkeen katsoa  tuoretta kuvasatoa. Monelle onkin avautunut ihan uusi tietokoneen ja netin maailma. Toiminnan näkyminen innostaa sitä paitsi ihan itsestään toimimaan lisää.

Hyvää mieltä pihapolulta

Kesällä puuhasimme Ilona-kahvion ja retkien ohella hakemusta Suomen Kulttuurirahaston ja Designpääkaupunkivuoden Muotoillut ratkaisut  –ohjelmaan.Mahtavaa, että Hyvän mielen pihapolkumme oli yksi viidestä ohjelmaan hyväksytyistä.

Ensi maaliskuussa meillä pitäisi olla valmis suunnitelma käsissämme.  Joulutaukoa lukuun ottamatta suunnittelutyössä onkin nyt täysi tohina päällä. Työhön  osallistuvat Inkilänhovin ja Kotokartanon asukkaat, henkilökunta, omaiset  ja tietysti valitsemamme suunnittelutoimisto iamdesign.

Retkiä ja rummutusta

Reissuja yhdistyksemme on tehnyt  vuoden mittaan useita: on nähty Tallinnaa, Lappeenrantaa, Saimaata. Forssan kisoista palattiin niskat väärällään mitaleita.

Kulttuurikeikat ovat antaneet hienoja elämyksiä. On käyty kahdesti Riihimäen teatterissa, kesällä vielä Napialan koululla. Elokuva Kovasikajuttu jäi lähtemättömästi mieleen. On oltu Ylisfestareilla, on käyty Tampere-talossa kuuntelemassa Anna Puuta ja Pertti Kurikan nimipäiviä ja nautittu Musiikkitalossa Rajattoman joulukonsertista.

Tunnelmaltaan huikein oli sittenkin ehkä Rumpurähinä. Seuraavan kerran tapaammekin Tom Tomin Finlandiatalon esiintymislavalla.

Talkootyöllä tuloksiin

Tämä kaikki on vaatinut monen ihmisen valtavan työpanoksen - ja myös rahaa.

Onneksi meillä on lukuisa joukko jäseniä ja ystäviä, jotka jaksavat osallistua esimerkiksi paperinkeruuseen  ja talkoisiin. Joulumyyjäiset vaativat satoja työtunteja. Iloksemme myös kouluikäisten vanhempien ryhmä Erityis-Ellit oli tänä vuonna mukana.

Vuosi 2012 jää mieliin kunniapuheenjohtajamme Annikki Siirolan kuolinvuotena. Hänen tekemäänsä työtä yhdistys muistaa kiitollisena. 

Hieno ja merkittävä yhteisö

Yhdistys voi katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.  Uudeksi puheenjohtajaksi on saatu Päivi Sinivuori, jonka taidot ja tiedot tulevat tuottamaan yhdistykselle menestystä ja hyviä vuosia.

Minä puolestani kiitän sydämellisesti  jäseniämme ja ystäviämme. Kiitokset tuesta ja luottamuksesta. Kiitokset tekemästänne valtavasta työmäärästä. Kiitokset lukuisista  yhteisistä hetkistä, joissa olen saanut onnellisena tuntea olevani osa hienoa ja merkittävää  yhteisöä.

Onnellista Uutta Vuotta!

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Yhdistystoiminta

Yhdistys yllättää yhä uudelleen

Lauantai 22.12.2012 - Anja Alasilta

fb_kopio.jpgKirjoitin tähän blogiin ensimmäisen kerran viime huhtikuussa. Otsikkona oli "Yhdistys yllätti uuden jäsenen".

Kerroin silloin useastakin yllätyksestä:

  1. Yleiskuvani Kehitysvammaisten Tukiliitosta ja sen paikallisesta toiminnasta oli ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Aika nopeasti havahduin kuitenkin huomaamaan, ettei Riihimäen Kehitysvammatuki olekaan pöllömpi yhdistys.
  2. Taivastelin, miten muuten niin aktiivinen yhdistys oli voinut pärjätä ilman nettisivuja.
  3. Suorastaan hölmistyin, kun tajusin tarjoutuneeni tekemään nuo sivut.
  4. Nymanin Pena kysyi vuosi sitten syksyllä, olisinko käytettävissä Riihimäen Kehitysvammatuen hallitukseen. Ihmettelin suuresti, miten rääväsuinen nettikirjoittelija noin vain kelpuutetaan mukaan. Kaiken huipuksi suostuin oikopäätä.

Huhtikuussa en ymmärtänyt, että tuo kaikki oli vasta alkua. Samainen yhdistys on sittemmin järkyttänyt vanhoja käsityksiä tämän tästä.

Jokaiseen järkytykseen on sisältynyt runsain mitoin riemua. 

Viestittävää riittää - paljon!

Onhan kolikolla kieltämättä kääntöpuoli. En olisi mitenkään osannut kuvitella, että pienehkön yhdistyksen viestintä työllistää niin runsaasti.

Ensin ajattelin päivittää Facebook-sivua kerran, korkeintaan kaksi viikossa. Nyt on jo täysin luonnollista, että päivityksiä tulee lähes joka päivä. Tärkeää kerrottavaa on joka viikko paljon useammin kuin kerran pari.

Vielä hämmästyneempi olen kotisivuista. Niitä koen työkiireitten keskellä ajoittain jopa laiminlyöneeni. Tietämättömyyttäni kuvittelin etukäteen, että niistä tulisi tapahtumakalenteria lukuunottamatta aika staattiset.

Olen leipätyössäni nähnyt, että monella suurellakin yrityksellä tai yhteisöllä on välillä vaikeuksia löytää ajankohtaista kerrottavaa verkkopalveluunsa. Meidän yhdistyksessämme uutisia sitä vastoin virtaa vuolaasti.

Läheskään kaikkea kertomisen arvoista ei ole edes kerrottu. Esimerkiksi urheiluharrastuksista voisi raportoida paljon tiheämmin.

Tärkeitä aiheita näköpiirissä

Alkavana vuonna yhdistyksemme viestintä tuskin muuttuu ainakaan verkkaisemmaksi. Meneillään tai tulossa on ainakin neljä todella merkittävää projektia:

  • Hyvän asumisen projekti pyrkii vaikuttamaan vahvasti kriteereihin, joilla kaupunki kilpailuttaa asumispalvelut.
  • Hyvän mielen pihapolku valmistuu suunnitelman tasolla maaliskuussa.
  • Tom Tom -rumpuryhmä kiipeää jo tammikuussa Finlandia-talon lavalle.
  • Oivanäyttämö arvattavasti juhlii koko vuoden 10-vuotista taivaltaan.

Pyydän varmuuden vuoksi jo nyt anteeksi sitä, että varmaan unohdin  listalta jotakin olennaisen tärkeää.

Porukalla kaikki onnistuu

En valita tippaakaan, että yhdistys työllistää viestintävastaavaansa niin paljon. Homma on ollut ammatillisestikin erittäin antoisa.

Kaksi viestintätehtävää on vuoden aikana ollut ylitse muiden. Toista en kerro. Paljastan vain sen verran, että kotisivujen hakukonelöydettävyydessä oli alkuvuodessa pientä pulmaa. Nyt asia on kunnossa. Sivuillemme on kymmenessä kuukaudessa kertynyt yli 10 000 käyntiä.

Toinen kohokohta liittyy blogiin, joka sattuu verkkoviestinnän monista muodoista olemaan oma suosikkini. Katsokaa, hyvät ihmiset, blogimme kirjoitusten listaa! Minkä muun organisaation, etenkään pienen yhdistyksen, blogi on kerännyt yhtä ison kirjoittajajoukon? Myös aiheiden kirjo on hämmentävän monipuolinen.

Blogi kuvastaa hyvin Riihimäen Kehitysvammatuen menestyksen salaisuutta. Valttimme on hyvä yhteispeli:

  • Tiimityö tarkoittaa, että tehtävät jaetaan, mutta vastuu on yhteinen.

Näkyvämmin uutismediaan

Yhdistys on vuoden mittaan päässyt oman seudun medioissa mukavasti esiin. Mukavasti vaan ei riittävästi.

Toiminnasta ja ennen kaikkea kehitysvammaistemme aktiivisuudesta on paljon enemmän kerrottavaa - ja paljon laajemmalle kuin vain omaan maakuntaan. Esimerkiksi Me Itse ry Riihimäki pitää nostaa paremmin esiin.

Olemmeko siis julkisuudenkipeitä? Emme suinkaan. Avoin viestintä vain on parhaita keinoja toteuttaa sitä missiota, jonka Riihimäen Kehitysvammatuki on itselleen ottanut:

  • Hyvä elämä kehitysvammaisille ja heidän omaisilleen!

2 kommenttia . Avainsanat: Riihimäen Kehitysvammatuki, Yhdistystoiminta, Vaikuttaminen, Järjestöviestintä

Joulumyyjäiset vaikuttivat vahvasti

Sunnuntai 2.12.2012 klo 16:21 - Anja Alasilta

img_1414.jpgParhaillaan vietetään kehitysvammaisten viikkoa teemalle Aina on oikea ikä. Ensi tiistaina on valtakunnallinen  vapaaehtoisten päivä.

Kumpaankin  sopivat erinomaisesti lauantaina pidetyt Rivakan joulumyyjäiset.

Upeinta toimintakeskuksen myyjäisissä on vuodenaikaan katsomatta se, miten hienoa työtä kehitysvammaiset ohjaajineen tekevät. Jukka Hokkilan sopii olla ylpeä 'firmastaan'.

Talkooväkeä löytyy,
kun sitä tarvitaan

Riihimäen Kehitysvammatuen varainhankinnassa joulumyyjäiset ovat vuoden kohokohta -  ja talkootyön ruuhkahuippu.

Itse laistoin työvelvollisuudesta - ja poden siitä ihan aiheellisesti huonoa omaatuntoa. Pieni syyllisyys antaa tosin ihmiselle energiaa. En ole aikoihin hoitanut viestintävastaavan hommaani samalla antaumuksella kuin tänään.

Ensi vuonna aion varata työkalenteriini vapaata joulumyyjäisten vaatimia talkootöitä varten. Vaikka talkooväki sai hyvän yleisömenestyksen ansiosta  huhkia lauantaina hiki hatussa, hymy ei näyttänyt häipyvän hetkeksikään. Kaikki tiesivät tekevänsä tärkeää työtä, ja jokaisella näytti olevan hauskaa.

Riihimäen Kehitysvammatuen hallitukseen on yhtä vähän tarjokkaita kuin minkä tahansa tavallisen suomalaisen yhdistyksen. Mutta annas olla, kun tarvitaan väkeä paperinkeräykseen tai myyjäisvalmisteluihin, niin vapaaehtoisia tuntuu löytyvän vaikka minkä verran.

Kannattaisikohan ensi vuonna laskea, miten moni ihminen osallistuu toimintaamme? Luku on varmasti vaikuttavan suuri.

Kaikki yhdessä
tärkeällä asialla

Rivakan ja oman yhdistyksemme lisäksi myyntipöydät oli jo perinteiseen tapaan mielenterveyskuntoutujille ja Hausjärven tukiyhdistyksellä.

Hieno uutuus oli, että mukaan olivat lähteneet Erityis-Ellit. Kyseessähän on yhdistyksessämme toimiva, pienten lasten vanhemmille tarkoitettu ryhmä.

Jos Erityis-Ellit olivat mukana ensimmäistä kertaa, niin esimerkiksi arpamyyjällämme Hilja Pitkäselle kokemusta on kertynyt sitäkin pitemmältä ajalta.

Jokaisella oli myyjäisissä varmasti mielessään kehitysvammaisten etu: myyjillä ja ostajilla, rivakkalaisilla ja yhdistysväellä, ensikertaisilla ja ties miten monetta kertaa myyjäisiin osallistuneilla.

Joulumyyjäiset taitavat olla yhdistyksellemme paitsi  varainhankinnan, myös vaikuttamistoiminnan tärkein tapahtuma. Milloin muulloin tavoitamme yhtä suuren joukon ihmisiä?

Loistavaa mielikuvamarkkinointia myyjäiset ovat myös Rivakalle.

Niin se joulukausi alkoi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rivakan joulumyyjäiset, Varainhankinta, Vaikuttaminen, Rivakka

Noidat ja kummitukset valtasivat Rivakan

Torstai 15.11.2012 klo 8:05 - Meira Jokinen

halloween12_031.jpgTähän aikaan vuodesta Toimintakeskus Rivakan osastot muistuttavat suorastaan joulupukin pajaa. Työntekijät ahkeroivat uusien tuotteiden parissa, joita tehdään mahdollisimman paljon valmiiksi perinteisiin joulumyyjäisiin.

Pyhäinpäivän aattona aherrus kuitenkin taukosi ja Toimintakeskuksen valtasivat noidat, kummitukset ja muut hirviöt halloween-tunnelmissa.

Erilainen työpäivä

Asiaan kuuluvaa tavaraa ja asuja löytyi työntekijöiltä kotoa sekä Rivakan omasta ”kauhupuvustamosta”. Hienoilla naamiaisasuilla ja kasvomaaleilla loihdittiin halloween12_019.jpgtoinen toistaan komeampia
halloween-hahmoja, joihin törmäsi
tämän erilaisen työpäivän aikana.

Kauhukammiossa kaikki pääsivät aistimaan noitatunnelmia kaikilla aisteillaan. Noidat ja muumio johdattelivat luolassaan vieraansa tunnustelemaan erikoisia keitoksiaan aavemaisen musiikin saattelemana. Joku saattoi tavata myös kalisevan Luukkaan =)

Halloween-aatto huipentui rytmikkäisiin tansseihin, jolloin levyjä pyörittivät Me itse -yhdistyksen tiskijukat. Tanssin lomassa päästiin maistelemaan makeita hämähäkkejä ja tekohammas-leivoksia.

Joulumyyjäiset lähestyvät

Noitien ja kummitusten palattua tämän erikoisen työpäivän jälkeen taas omiin luoliinsa, Rivakan työntekijät jatkavat ahkerointiaan joulumyyjäiset mielessään. 

Myyjäisiä vietetään Rivakassa lauantaina 1.12. klo 10-14, osoitteessa Käpälämäenkatu 14. Mukana ovat luonnollisesti Riihimäen kehitysvammatuki, Psykiatrian työtoiminta ja Hausjärven kehitysvammaisten tuki ry. Tervetuloa!

Rivakan myymälässä voi käydä ostoksilla arkipäivisin klo 8-15. Tänä vuonna pidämme myymälää auki myös 14.12. perjantaina klo 8-18 ja 15.12. lauantaina klo 9-14, jolloin voi poiketa jouluostoksille =)

1 kommentti . Avainsanat: Rivakka, Halloween, Toimintakeskus

Taidot esiin!

Lauantai 10.11.2012 klo 11:45 - Anja Alasilta

oivan.jpgJuuri nyt näyttää siltä kuin kehitysvammaisten arkielämään olisi luvassa parannuksia.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan jokaisella kehitysvammaisella on oikeus yksilölliseen asumiseen ja palveluihin.

rivakka_kopio.jpgIhan selvää ei ole, mitä uutta päätös tuo aiempiin samansuuntaisiin linjauksiin. Arvokasta silti on, että nykyinenkin hallitus on ilmaissut kantansa.

Julkisuudessa on ollut esillä myös uusi konsepti, jolla on tarkoitus helpottaa osatyökykyisten työllistymistä.

Osatyökykyinen on byrokraattinen, suorastaan kamala sana. Kysymys on kuitenkin tärkeästä asiasta: esimerkiksi kehitysvammaisten mahdollisuudesta päästä oikeisiin töihin, joista maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Autettavista arvokkaiksi

Useimmat kehitysvammaiset tarvitsevat apua käytännön asioista. Niin tarvitsevat monet muutkin, oikeastaan kaikki.

  • Olisiko aika korostaa avuntarpeen lisäksi sitä, mitä kehitysvammaisilla on meille muille ja koko yhteiskunnalle antaa?

Jokaisella on luovuttamaton oikeus ihmisarvoon. Kehitysvammainen läheinen on yhtä rakas ellei rakkaampi kuin vammaton.

Liian vähän puhutaan siitä, miten monenlaista hyötyä ja iloa kehitysvammaisista voi olla koko yhteisölle.

Tunnollisia työntekijöitä

Kehitysvammainen ihminen arvostaa usein työtään enemmän kuin me muut. Hän on ahkera ja luotettava työntekijä.

Olen usein miettinyt, miten hyvin hieman verkkaisempi palveluote sopisi aikaan, jolloin monet harkitusti ja vakain päätöksin siirtyvät hitaampaan elämään.

Tänä syksynä melko paljon julkisuutta sai messutapahtumassa toteutettu kehitysvammaisten pop up -ravintola. Pitäisiköhän jotain vastaavaa kokeilla myös Riihimäellä?

Uudenlaista viihdettä

Näinä viikkoina monella työpaikalla on puhuttu pikkujoulun ohjelmasta. Lehtitietojen mukaan suuryritykset ovat peruuttaneet koko juhlat tai jättäneet ainakin viihdemaailman kirkkaimmat ja kalleimmat tähdet pois ohjelmasta.

Kehitysvammaisilla esiintyjillä voisi taloudellisesti synkkinä aikoina olla markkinarako. Heidän palkkionsa eivät päätä huimaa. Usein riittäisi pelkkä esiintymisen ilo, mutta mielellään tilaaja saisi tietysti kartuttaa pienellä summalla harrastusryhmän kassaa.

Esimerkiksi Tom Tom tai Oivanäyttämö pystyy tarjoamaan ikimuistoisen shown pikkujoulu- tai muulle juhlaväelle.

Upeita tuotteita Rivakassa

Rivakan joulumyyjäiset lähestyvät. Niissä on tarjolla paitsi Riihimäen Kehitysvammatuen mainioita jouluruokia ja voittoisia arpoja, myös ja ennen muuta toimintakeskuksen hienoa tuotantoa.

Useimmat meistä voisivat tehdä suunnilleen kaikki lahjaostoksensa Rivakassa. Omaa osuuttaan kehitysvammaisten osaamisen markkinoinnissa voi hoitaa myös mainostamalla joulumyyjäisiä ja Rivakan puotia. Se käy helposti vaikkapa Facebookissa.

Yllätä ystävät ja tutut

Sisareni Leena ahkeroi arkipäivät Rivakassa ja tekee vapaa-aikanaan taidetta. Hän on niin tuottelias, että meillä on jatkuvasti pientä ylituotanto-ongelmaa. Kaikki teokset eivät meinaa mahtua minnekään.

Viime viikolla - ja edellisen kerran kaksi vuotta sitten - järjestimme työpaikallani Taulujuhlat. Kutsun sai joukko sellaisia henkilöitä, jotka ovat netissä ihailleet Leenan taidetta. Joukossa oli aika monta asiakastani.

Taulujuhlissa oli taas hauskaa. Vieraat pääsivät valitsemaan itselleen taidetta ja esittivät Leenalle kiitokseksi runoja ja lauluja. Jos valinta oli jollekin ylivoimaisen vaikea, taiteilija auttoi.

Jo perinteeksi on tullut sekin, että juhlista yli jääneet maalaukset, mosaiikkitaulut ja ovikoristeet jäävät toimistollemme. Sieltä ne sitten häviävät jouluun mennessä. Jo loppuviikolla erään koulutuksen osallistujat olivat olleet riemuissaan, kun päivän väri-iloa ihasteltuaan saivat poimia mukaansa mieleisensä taulun. Ne teokset lähtivät muuten Ouluun.

Leena on onnellinen. Juhlat olivat ihanat ja mikä tärkeintä, hän saa taas tuottaa taidetta sydämensä halusta ilman, että 'varastopäällikkö' niuhottaa.

Helpon operaation kautta myös tieto kehitysvammaisten kuvataiteesta leviää aika monille tutuille ja tuntemattomille!

Ensi syksynä Taulujuhliin saattaa saada kutsun Leenan lisäksi joku muukin Väritaiteilija.

1 kommentti . Avainsanat: Lahjakkuus, Luovuus, Työllistyminen, Kehitysvammaisuus, Riihimäen Kehitysvammatuki

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »