Oivanäyttämö osaa mitä vaan

keikalle.jpgKehitysvammaisten teatteriryhmä on toiminut jo kymmenen vuotta Riihimäen kansalaisopistossa. Ryhmää ohjaa Mirja Piranta, joka kertoo tässä kirjoituksessa Oivanäyttämön tähänastisen tarinan.

elamansolmuja.jpgAloitimme syyskuussa 2003 Myllyojan asuntolan kerhotilassa. Alkuun oli vaikeaa, saada syntymään ryhmästä lähtevää, omannäköistä teatteria. Mutta parin kuukauden tyhjäkäynnin jälkeen alkoi tapahtua ja saimme jouluksi esityskuntoon ensimmäisen yhteisen, itse synnytetyn näytelmämme "Joulupukki ratkaisee”.

Oli aika siirtyä eteenpäin, tulla näkyviin. Kevään 2004 näytelmä esitettiin kansalaisopistolla ja syksyllä koko toiminta siirtyi sinne. Kesällä 2004 pillahdin iloitkuun tekstiviestistä:

”Mirja, me ollaan Lauran ja Susannan kanssa mietitty ideoita syksyn näytelmään… Terveisin Tomi”

Ihanaa, ryhmästä alkaa tulla mielipiteitä ja ideoita. En ole turhaan kannustanut omatoimisuuteen ja omaan ajatteluun, ilakoin itsekseni.

Ideasta improvisoiden näytelmä

lemmenpaattia.jpgOivanäyttämön näyttelijöiden ajatukset ovat kullanarvoisia, niistä helmistä alamme yhdessä, improvisaatioiden avulla rakentaa näytelmiä. Niitä on syntynyt monta:

  • Joulupukki ratkaisee
  • Nätit ja uljaat
  • Kivat jouluelämät
  • Hymysuu tuulettaa
  • Missä joulu on?
  • Hei, me reissataan!
  • Jouluhuijaus
  • Lemmenpaatti
  • Sydämellä näkee
  • Ilon kannalla
  • Elämänsolmuja
  • Tsempataan!
  • Kolme joulua
  • Elämä on ihanaa
  • Oivallista joulua
  • Rypyttääkö?
  • Hymysuusankarit(10-vuotiskooste)
  • Sydämellisesti teidän.

Yhteishenkeä ja aitoja tunteita

pukuharjoitus.jpgEsitykset ovat Oivanäyttämön toiminnan jäävuoren huippu. Tärkeintä on kannustava yhteishenki ja yhteinen tekeminen. Petri on monesti sanonut:

”Oivassa on niin ihanaa, kun saa välillä tuulettaa tunteita."

Oivanäyttämöllä onkin itsestään selvää, että saa tuulettaa, saa purkaa ikäviä asioita mielestään. Välillä itketään, enemmän nauretaan.

Olemme tehneet yhdessä Oivanäyttämölle myös säännöt, jotka jokainen on allekirjoittanut. Ryhmä toteuttaa kiitettävästi yhdessä tekemiämme sääntöjä, joihin jokainen sai ilmaista mielipiteensä. Sääntökohdat hyväksyttiin äänestyksellä.

Oivassa osataan mitä vaan

Paitsi näytellään, Oivassa myös kirjoitetaan silloin tällöin. Historian ensimmäisessä Oivalehdessä (ilmestyi 29.10.2006) julkaisin sadutuksissa syntyneitä oivalaisten runoja. Seuraavassa Oivalehdessä on tarkoitus julkaista pidempiä tarinoita.

Näytelmän valmistaminen alkaa Oivanäyttämöllä yhteisestä ideoinnista. Ensin parityönä, sitten kahden ryhmän työnä. Ryhmätöiden tuloksista sitten katselen, mitä ryhmällä on mielen päällä juuri silloin. Esiin nousseista aiheista aletaan improvisoida ja kokeilla. Kun jokin alkaa kantaa, kirjaan muistiin.

Siinä vaiheessa, kun näyttelijät oivaltavat pienen pätkän kokonaisuutta syntyneen, kajahtaa ensimmäisen kerran:

”Hyvä me, hyvä me, Oivanäyttämö!”

Tähän kuuluu myös voimauttava ryhmähali. Sekä loppuhuipennus:

”Me osataan mitä vaan!”

Huippuhetkiä 10 vuoden taipaleelta

savel_vari_rl.jpgKymmenessä vuodessa kerkiää paljon.

Opetushallituksen myöntämä kaksivuotinen kokeiluhankeraha nosti Oivanäyttämön, ja koko kehitysvammaisten opetuksen, lentoon Riihimäen kansalaisopistossa. Ideoimani ja koordinoimani ”Rajoja nurin – luovaa toimintaa kehitysvammaisille” –hanke toimi Opetushallituksen rahoilla vuosina 2005 - 2006.

Hämeen Taidetoimikunnan kautta Oivanäyttämölle tuli julkisuutta loppuvuodesta 2006. Sain Vuoden kulttuuriteko –palkinnon erityisryhmän kanssa toimimisesta.

Taidetoimikunnan apurahalla saimme keväällä 2008 valmistaa näytelmän oikeaan teatteriin, Teatteripohjaan, jossa oli käytettävissämme teatteritekniikka ammattilaisineen.

Oivanäyttämö kävi esityksellään avaamassa myös Järvenpään seurakuntaopiston uuden teatteritilan. Mustialan maatalousopistolla Oivanäyttämö esiintyi suurelle opettajajoukolle, joka esityksen jälkeen haastatteli pitkään ryhmäämme.

Huippuhetkiä ovat olleet myös vierailut Keravalla, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä kehitysvammaisten päiväkeskuksissa. Toimintakeskus Rivakkaa Oivanäyttämö kävi esityksellään onnittelemassa syksyllä 2011.

Kansalaisopistolla ei ole teatteritekniikkaa, näyttämövalaistusta puuttuu, eikä salia saa pimennettyä riittävästi, mutta siellä toimii Oivanäyttämö, ja sydänlämpö henkii näyttämöltä saliin.

20.10.2013