Kevätkokous Reiman tahdissa

Keskiviikko 4.3.2015 - Päivi Sinivuori

Riihimäen Kehitysvammatuki piti yhdistyksen kevätkokousta Inkilänhovissa 26.2.

Kokousväkeä odotti ihana marjaisa piirakka, jonka Päivi Juvonen oli leiponut. Kahvin ja teen voimalla aloitettiin jälleen kerran ilahduttavan suurella joukolla.

Kevätkokousasiat oli saatu hallituksessa valmisteltua hyvin. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin tuore hallituksen jäsen Reima Ojanen. Reimalta oli vähällä mennä piirakat väärään kurkkuun äkillisen suosion seurauksena.

Kokousväki ei tainnut tietää, miten vauhdikkaaseen kyytiin päästiin, kun puheenjohtaja pääsi vauhtiin. Kevätkokous oli kunniakkaasti ohi noin parissakymmenessä minuutissa!

Liittokokouksen edustajiksi valittiin Reima Ojanen ja Teuvo Taipale ja varalla kaksi Päivit Sinivuori ja Juvonen.

Kukkaset ojennettiin kokouksen lomassa upeasti taloudenhoitajan tehtäviä hoitaneelle RaijaTuomistolle.

Tästä on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin. Kiitokset kokousväelle ja koko yhdistykselle työntäyteisestä ja mukavasta vuodesta!

PäiviS.

Asumiskeskustelu veti salin täyteen väkeä

Lauantai 28.2.2015 klo 13:01 - Sirkka Tuominen

Oli hienoa nähdä Hyrian auditorion täyttyvän äärimmilleen Koti on ihmisen oikeus! -keskustelutilaisuuden alkaessa helmikuisena maanantaina. Olin tilaisuuden järjestäneen työryhmän jäsen.

Tilaisuus oli avoin kaikille. Kutsua olivat noudattaneet kiitettävän monet kaupunginhallituksen ja -valtuuston ja sote-lautakunnan jäsenet, viranhaltijat sekä kutsujayhdistysten jäsenet. Olipa mukana lähikuntienkin päättäjiä.

Asukasta kuultava,
EI pakkomuutoille

Lähetettyjen kutsujen saatteessa kerroimme tilaisuuden päämääränä olevan, että asumispalveluja kilpailutettaessa

1. asukkaiden edustajia kuullaan kriteerejä laadittaessa
2. kilpailutus ei saa johtaa pakkomuuttoihin.

Asiantuntijoina kuultiin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä ja kansanedustaja Tarja Filatovia. He olivat yhtä mieltä siitä, että kilpailutuksen lähtökohtana pitää olla asukkaiden tarpeet. He siis pitivät ilman muuta välttämättöminä keskustelutilaisuuden päämäärien toteutumista.

Laatua ja hyvinvointia
vai sutta ja sekundaa?

Kumpikin alustaja myönsi, että kilpailutusta vasta opetellaan kunnissa. Pietikäisen sanoin kilpailutuksella voidaan saada joko laatua ja hyvinvointia tai sutta ja sekundaa. Hän ohjasikin kysymään neuvoa niiltä, joille palvelua tarjotaan.

Samoilla linjoilla oli Tarja Filatov, joka oli joutunut mm. pohtimaan, miten tilataan lämmin syli.

Alustuksia seurasi vilkas keskustelu, joka osoitti, että Pietikäisen ja Filatovin näkemykset olivat vakuuttaneet yleisön. Senkin aisti, että monelle näkemykset olivat uusia.

Ykköspäättäjillä huoli
asukkaista ja yrittäjistä

Monet puheenvuoroista ilahduttivat. Oli hienoa huomata, että esimerkiksi Riihimäen ykköspäättäjiin kuuluvat Pertti Mäkelä, Kai Heimonen ja Erja Hirviniemi kantoivat huolta niin asumispalveluja tarvitsevista vanhuksista ja vammaisista kuin paikallisista palveluyrittäjistäkin.

Tervetullein puheenvuoro taisi olla sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajan lupaus siitä, että pelättyjä pakkomuuttoja ei tule.  Se vapautti monen vanhuksen ja vammaisen sekä omaisen siitä valtavasta huolesta, jonka syksyinen sote-lautakunnan suunnitelma oli aiheuttanut.

Nykyiset palvelutalojen asukkaat saavat siis pitää kotinsa. Kuukausien pelko ja ahdistus on tältä osin ohi.

Yhdistysten yhteisvoimin
torjuttiin pahin uhka

Kovan työn takana päätöksen saaminen oli. Ilman 20 riihimäkeläisen seniori-, vammais-, potilas- ja omaisjärjestön yhteistyötä se ei olisi onnistunut.

Jo joulukuussa yhdistykset lähettivät päättäjille yhteisen vetoomuksen, jossa vaadittiin käyttäjäkunnan kuulemista kilpailutuskriteerejä laadittaessa. Sitä ennen olimme saaneet Kehitysvammatuen kyseiseen vaatimukseen jyrkän vastauksen: Kaupunki tilaa, tilaaja päättää.

Vetoomuksen tuloksena saimme sote-johdolta lupauksen, että vanhus- ja vammaisneuvostoja kuullaan kriteerejä laadittaessa. Nyt neuvoston jäsenet ovatkin vaativan tehtävän edessä: kriteerien asettelu ei onnistu ilman työlästä asiaan perehtymistä.

Neuvostojen kuuleminen ei sitä paitsi riitä. Ne eivät tunne riittävästi koko käyttäjäkuntaa.

Olemme kuitenkin päässeet yhdistysten yhteistyöllä aimo askeleen eteenpäin. Tiedotusvälineiden tuki on myös ollut merkittävä. Ilman julkisuutta asiamme ei olisi edennyt. Kiitokset siis paikallislehdille ja Yle Hämeelle.

Tunkua tv-ruutuun

Perjantai 9.1.2015 klo 18:08 - Anja Alasilta

Huomasin netistä, että Yle kutsui yleisöä osallistumaan kehitysvammaisille omistetun A2-illan ideointiin.

Joku varmaan muistaa muita samassa sarjassa aiemmin nähtyjä ohjelmia - esimerkiksi homo-, viha-, yrittäjä- tai kannabisillan. Nyt vastaavanlainen ohjelma on siis luvassa kehitysvammaisten elämästä ja oikeuksista. Se on hienoa!

Päätin työpäivän lomassa heittäytyä hetkeksi nettikeskustelun pyörteisiin. Yle pyysi ehdottamaan tulevaan ohjelmaan esiintyjiä tai aiheita.

Olipa varsinainen keskustelu! Sitä pystyy silmäilemään Ylen nettisivuilla.

Täyttä kuvaa kommenttien räiskeestä ei valitettavasti enää saa. Olisi pitänyt olla linjoilla ja kokea, millaisena sarjatulena ideoita heitettiin.

Organisaatioväki äänessä

Oli tietysti erinomaista, että niin monet tahtoivat antaa panoksensa tärkeän tv-ohjelman valmisteluun. Erityisen ilahduttavaa oli, että keskusteluun osallistui myös muutama kehitysvammainen henkilö.

Ikävältä sitä vastoin tuntui se vimma, jolla erilaiset projektit ja järjestöt tunkivat itseään tai toisiaan tv-ruutuun. Kilpalaulanta oli hurjaa.

Olisin totta puhuen suonut, että ammattilaiset olisivat malttaneet pysyä kuulolla, kun huomasivat, että väkeä on linjoilla vaikka minkä verran. Organisaatioihmiset pääsevät esille jos jonkinlaisissa seminaareissa sun muissa symposiumeissa. Toivottavasti toimittajat eivät anna heidän kansoittaa kehitysvammaisten iltaa.

Kaikki omaisetkaan eivät olleet kovin valmiita siihen, että ohjelma rakentuisi kehitysvammaisten ihmisten itsensä varaan.

Tavallaan ymmärrän tuon suhtautumistavan. Kehitysvammaisissa ja autismin kirjon henkilöissä on esimerkiksi puhevammaisia, samoin niitä, joilla ei muuten vain ole edellytyksiä saada asiaansa kerrottua tv-ohjelmassa.

Toisaalta en ymmärrä kehitysvammaisten sivuuttamista ollenkaan. Kun heidän omassa joukossaan on esiintymiskykyisiä henkilöitä, miksi ihmeessä muiden pitää ryhtyä kilpailemaan samasta tv-ajasta?

Kuuntelua ja kunnioitusta

Loppujen lopuksi huomaan olevani kiitollinen niille, jotka kyynärpäätaktiikkaakaan kaihtamatta yrittivät raivata tiensä tv-ohjelmaan. Se oli rumaa mutta terveellistä katsottavaa.

Kun kiukku hieman laatui, tulin nimittäin miettineeksi, suonko itsekään kehitysvammaiselle läheiselleni tai monille kehitysvammaisille ystävilleni aina suunvuoroa?

Maltanko kuunnella?

Kunnioitanko toisen näkemystä?

Luotanko siihen, että kehitysvammaisilla on resursseja ajaa myös itse omia oikeuksiaan?

On tärkeää kulkea rinnalla ja tukea, mutta ei ole erityisen ylevää puhua päälle tai sivuuttaa keskustelukumppanin näkemyksiä. Kaikkein pahinta on kuvitella tietävänsä, mikä toiselle on parasta. 

Onneksi elämä on - aika kivuliaalla tavalla tosin - opettanut, että myös kehitysvammainen ihminen tietää itse, mitkä hänen kohdallaan ovat hyvän elämän edellytykset. Kertauskurssi tuisi silti tarpeeseen.

• Pitäisikö meidän järjestää yhdistyksessämme Kuuntelun ja kunnioituksen ilta?

Tärkeää on se ketä keikkuu vierellä

Maanantai 22.12.2014 klo 15:47 - Päivi Sinivuori

Viime päivinä tahti työssä ja kotona ja harrastuksissa on muuttunut. Vauhti kiihtyy ja viimeisiä töitä tai jouluaskareita yritetään saada tehtyä loppuun ja toisaalta harrastusten ja iltamenojen kiireet ovat jo vähentyneet.

Tasapainoa tai tyhjiä aukkoja kaikenlaisten elämään liittyvien asioiden osalta on kai kuitenkin mahdotonta löytää. Aina tulee jotakin mikä täyttää juuri tyhjäksi jäänen kolon tai horjuttaa tasapainoa.

Kuluneen vuoden aikana on tyhjien kolojen osuus ollut yhdistyksemme toiminnassa  häviävän pieni.  

Kun mietin taaksepäin kaikkea mitä olemme yhdessä tehneet ja ennen kaikkea saaneet aikaa, olen entistä varmempi siitä, että moni meistä on käyttänyt joka ikisen sopivasti liikenevän kolon yhteisten asioidemme hoitoon. Tällainen sitoutuminen ja  lähimmäisistä huolehtiminen tekee ainakin minut nöyräksi ja kiitolliseksi.

Toisaalta taas mitä tasapainoon tulee, niin mahdotontahan se kaiketi onkin säilyttää. Itse myös ajattelenkin että keikkuminen, ylä- ja alamäet ja mutkat tekevät elämisen mielenkiintoiseksi.

Tärkeämpää kuin tasapaino on se ketä keikkuu vierellä. Yhdessä selvitään ja päästään eteenpäin.

Tulevan joulun valmistelussa ja joulumielen etsinnässä toivoisin meidän kaikkien muistavan niitä asioita, jotka omalla kohdallamme ovat hyvin ja joista saamme olla kiitollisia joka päivä.

Sekä omissa arjen asioissa, töissä ja perheissä on jatkuvasti sellaisia asioita, joiden eteen pitää ja saa tehdä koko ajan työtä. Valmista ei ole tarkoitus tullakaan. Niinhän se on yhdistyksen asioidenkin suhteen.

Meidän työmme yhdistyksenä ei todellakaan ole tehty, mutta tärkeää onkin muistaa se mitä meillä jo on, eikä pelkästään sitä mitä meillä ei vielä ole. Itsekin huomaan stressaavani tekemättömistä töistä tai toteutumattomista tavoitteista enkä muista ajatella, mitä olen jo kuitenkin saanut aikaan.

Haluan muistuttaa itseäni ja kaikkia teitä ajattelemaan aina ensin alkuun muutamia sellaisia asioita jotka meillä on jo hienosti hoidettu. Niitä nimittäin on valtavan paljon!  Esimerkiksi harrastustoiminta, yhteiset tapahtumat, ihanat ja aikaansaavat ihmiset, naurua ja rehellistä puhetta, tässä muutamia että pääsette alkuun..

Joulumielen löytämisenkin kannalta tässä ajatuksessa on pieni järjen hiven. En oikein usko, että kun saa tehtyä kaiken sen mitä olen ajatellut niin Pam:  Joulumieli on siinä!

Joulumieltä pitää löytyä monesta paikasta. Niistä koloista joita kuitenkin on jäänyt säästöön joulukiireiltä, kaupan kassajonossa nähdyn tuttavan katseesta, kultaisista muistoista, pesuaineen tuoksusta ja sydämen lämmöstä rakkaille ihmisille.. muutama vaan, että pääsette alkuun..

 Joulumieltä ja suuret kiitokset teille kaikille ahkerille  ja lämminsydämisille mukana keikkujille!

Päivi

Keskustele asumisasioista

Lauantai 8.11.2014 klo 18:25 - Riihimäen Kehitysvammatuki

Olemme koonneet kotisivuillemme tietoa kehitysvammaisten asumisesta viime kuukausina käydystä keskustelusta.

• Tutustu aineistoon!
  
  
• Osallistu keskusteluun kommentoimalla tätä blogimerkintää.

Kysymyksemme roskiksessa?

Lauantai 1.11.2014 klo 17:18 - Anja Alasilta

Riihimäen Kehitysvammatuki on joutunut jo kahdesti kysymään Aamupostissa, aikooko kaupunki kilpailuttaa kehitysvammaisten asumispalvelut. Vastausta ei ole saatu, vaikka kysymys on osoitettu suoraan sosiaali- ja terveyslautakunnalle ja johtaville virkamiehille.

Samaan aikaan Aamupostin palstoilla on väitelty vilkkaasti Riihimäen uimahallin maksuista. Kaupungin virkamiehet lähtivät mukaan lehtikeskusteluun heti alkumetreillä.

Mitä tästä pitää päätellä? Onko uinti kaupungin mielestä ihmiselle olennaisesti tärkeämpi asia kuin asuminen? Vai sattuuko vapaa-aika- ja liikuntapalveluissa vain toimimaan demokraattisempia ja nykyaikaisemmin ajattelevia henkilöitä kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa?

• Kaikkein surullisin vastaus olisi se, etteivät Riihimäen kaupungin edustajat välitä vastata, koska kysymys on kehitysvammaisten ihmisten palveluista. Silloin kysymys olisi räikeästä syrjinnästä.

Toivon yhä, että vammaispalveluita luottamushenkilöinä tai viranhaltijoina johtavat ymmärtävät kaivaa yhdistyksemme kysymykset roskiksesta ja vastata niihin asiallisesti. Kannattaisikohan sieltä samasta paikasta penkoa myös kehitysvammaisten nuoren asuntohakemuksia? Vai mihin ne ovat mahtaneet unohtua?

Olen tehnyt aika pitkään töitä viestinnän parissa. Asiakkainani on tälläkin hetkellä niin valtionhallinnon organisaatioita kuin kaupunkeja ja kuntayhtymiä. Ainakaan kolmeen vuosikymmeneen en muista kohdanneeni missään Suomen julkishallinnossa yhtä yli- ja umpimielistä viestintäajattelua kuin Riihimäen sosiaali- ja terveystoimi nyt osoittaa. 

Täysiä pisteitä ei ansaitse Aamupostikaan. Eikö valppaan toimituksen tehtävä olisi ottaa selvää, mistä tiedonpanttauksessa on kysymys?

Ehkä joku valtakunnallisista medioista kiinnostuu aiheesta ja nostaa Riihimäen esiin siinä valossa, jonka sosiaali- ja terveystoimi on 'Kotikaupungille' ansainnut.

Me Itse Riihimäellä suuria suunnitelmia

Keskiviikko 15.10.2014 klo 9:49 - Tomi Tuominen

Me itse Riihimäki suunnittelee uutta: ensi vuonna uutta toimintaa, uusia vierkistystuntiaiheita tehdään ja muita asoita.

Ajateltiin, että rakennamme pikku hiljaa Me Itse Riihimäen Facebook-ryhmää.

Me ajateltiin myös valtakunnallisesti ryhtyä tekemään kotisivuamme .

Kahden vuoden päästä Me Itse Riihimäki myös valitsee uudet jäsenet työryhmään.

Ketä kiinnostaa hankintalaki?

Maanantai 14.7.2014 - Anja Alasilta

Heinäkuun helteillä on varmasti hauskempaakin tekemistä kuin kamppailla kehitysvammaisten oikeuksien puolesta. Välillä tuntuu vain siltä kuin esimerkiksi Tukiliitto olisi horteessa kesät talvet.

Tuomisen Sirkka vaati tällä palstalla toukokuussa palveluasumista pois kilpailutuksen piiristä. Hän yritti herätellä meitä muitakin:

• "Vielä hankintalakiin voi vaikuttaa, mutta kiire on. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen aika."

Ainakaan minä en silloin tullut syventyneeksi asiaan kunnolla. Loman aikana kiinnostuksen viritti uudelleen kaksikin juttua:

Palvelusäätiökö
taistelujärjestö?

On hienoa, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toiminnanjohtaja ehtii, jaksaa ja tahtoo blogata kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen tärkeistä asioista.

Useasti vain tuntuu, että Markku Virkamäki käyttää julkisuudessa niitä puheenvuoroja, jotka kaiken järjen mukaan Tukiliiton johdon pitäisi esittää. Palvelusäätiö on taustastaan huolimatta yksi palveluntarjoaja muiden joukossa. Vaikuttamistyön kärjessä pitäisi olla Tukiliiton.

Varmaan joku osaisi kertoa, mitä kaikkea Tukiliitto on kulisseissa tehnyt esimerkiksi sen hyväksi, että hankintalain uudistus onnistuisi tällä kerralla hieman paremmin. Kenttäväenkin olisi tärkeää tietää, mitä näkökohtia liitto vaikuttamistyössään milloinkin painottaa.

Kysymys ei ole vain moraalisesta tilivelvollisuudesta jäsenistölle vaan ennen kaikkea siitä, että kentän toimijoissa olisi valtava potentiaali. Esimerkiksi keskikesällä moni meistä törmää leippoisissa tilaisuuksissa vaikkapa oman alueen kansanedustajiin. Kyllä sillä jokin vaikutus olisi, jos jokainen tukiyhdistysaktiivi kertoisi lauseella parilla hankintalakiin liittyvistä asioista - ja lupaisi vaikka lähettää syksymmällä kirjallista materiaalia.

Kunnatkin liemessä
hoivajättien kanssa

Tavalliset kansalaiset tajuavat että suurten kansainvälisten hoivayritysten ainoa tavoite on voiton maksimointi. Ne minimoivat kulut eli pyrkivät palvelun laadussa pujahtamaan siitä, missä aita on matalin.

Yhtenä kuluna hoivajätit näkevät myös Suomen verotuksen. Sitä kierretään niin paljon kuin ilman linnatuomioita pystytään.

Ymmärtävätkö päättäjät tilanteen? Eivätpä taida läheskään kaikki vielä ymmärtää.

Siksi täytyy toivoa, että Mänttä-Vilppulan lisäksi mahdollisimman moni muukin kunta joutuisi lähiaikoina Attendon tai alan muun suuryrityksen kurmotettavaksi. Kun monikansallisten konsernien juristiarmeija iskee, keskiverto kuntapäättäjä kokee varmaan olonsa aika orvoksi.

Kehitysvammaisellakin
oikeus valita kotinsa

Suomen on tarkoitus lähikuukausina viimein ratifioida YK:n vammaissopimus. Sen 19. artikla sanoo näin:

• "Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet.”

Kovin moni muu asia tuskin on Tukiliiton ja sen jäsenyhdistysten vaikuttamistyössä tärkeämpi.

Yhdistys kuin ikiliikkuja

Sunnuntai 29.6.2014 - Anja Alasilta

Viime kevät vaatii Riihimäen Kehitysvammatuen vapaaehtoisilta tavallistakin enemmän. Toiminnanohjaajan tehtävää ei saatu täytettyä niin, että toimisto olisi alkanut taas pyöriä rutiinilla.

Silti kevätkausi oli vilkas - aivan varmasti vilkkaampi kuin useimmilla muilla Tukiliiton paikallisyhdistyksillä. Jos et usko, silmäilepä kotisivujemme uutisarkistoa viimeisten puolen vuoden ajalta.

Merkittävää on, että ohjelmassa oli paitsi yhdessäoloa, myös tiukkaa edunvalvontaa. Paransimme myös valmiuksiamme puolustaa kehitysvammaisten oikeuksia: tartuimme Jukka Kumpuvuoren tarjoamaan Vammaisoikeuden ajokortti -koulutukseen, kun monet muut paikallisyhdistykset nettitiedoista päätellen vasta harkitsivat asiaa.

Miten tämä oikein pyörii?

Olen jo kolmatta vuotta yhdistyksen hallituksessa. Vieläkään en ymmärrä, miten tämä koneisto oikein pyörii.

Rahaa on hyvin rajallisesti. Se ei ainakaan ratkaise.

Ei kaikessa mukana olevia aktiivejaan ole kovin monia. Silti jokaiselle tehtävälle löytyy jollakin mystisellä tavalla tekijä.

• Onko Riihimäen Kehitysvammatuki keksinyt huomaamattaan ikiliikkujan?

Senioreissa on voimaa

Monipuolinen toiminta ei synny itsestään. Se vaatii käsittämättömän tuntimäärän työtä. Käsittämätön tuo määrä on siksi, että se tehdään palkatta ja ilman pakkoa.

Tuntimäärät olisivat suorastaan järkyttäviä, jos ne kirjattaisiin yksittäisten henkilöiden tilille.

Yhdistyksemme työnsankareissa on vireitä ja uutteria eläkeläisiä.

• Jos järjestötoimintaan joskus hyvinkin äänekkäästi vaadittu nuorennusleikkaus toteutuisi täysimääräisesti Riihimäen Kehitysvammatuessa, aktiivisuus romahtaisi.

Työelämässä olevat eivät pysty tekemään vapaaehtoistyötä samanlaisia tuntimääriä kuin muutamat seniorimme - eivät etenkään, jos kehitysvammainen omainen on vielä kotona asuva lapsi.

Eroja ei tietenkään selitä yksin ikä; myös eri ihmisten motivaatiossa on valtavia eroja. 

Nuorissa tulevaisuus

On rohkaisevaa, että yhdistyksemme toiminnassa on mukana eri-ikäisiä ihmisiä. Se avaa yhtäältä monipuolisen näkemyksen asioihin ja toisaalta takaa, että jatkuvuus on turvattu.

Hallituksen jäseninä pitkään toimineet ovat mielestäni tehneet upeasti tilaa uusille ajatuksille. Mitään ei ole tyrmätty - ainakaan siksi, että aina ennenkin on tehty jollakin tietyllä tavalla.

• Lapsiperheiden ääni tulee yhdistyksessä parhaiten kuulluksi niin, että kehitysvammaisten lasten vanhemmat tulevat mukaan toimintaan.

Tässä asiassa Erityis-Ellit ovat tehneet Riihimäen Kehitysvammatuessa hienoa työtä.

Kehitysvammaisissa resursseja

Yhdistyksemme hallituksessa on myös kehitysvammaisten edustus. Tiivistä on myös yhteistyö Me Itse -jaoksen kanssa.

Jatkuvasti kannattaa mietti, miten mahdollistaa yhä vilkkaampi Me Itse -toiminta, ja miten toisaalta hyödyntää kehitysvammaisten resursseja Riihimäen Kehitysvammatuen toiminnassa.

• Mitä paremmin me läheiset huomaamme kehitysvammaisten voimavarat, sitä varmemmin ne tulevat myös ympäröivän yhteiskunnan tietoon.

Sisaruus kestää ihmisiän

Tukiliitossa näyttävät vastuunkantajat olevan yhtäältä palkattua henkilöstöä, toisaalta kehitysvammaisten  vanhempia. Sisarukset tuntuvat puuttuvan. Toivottavasti mielikuva on väärä.

Sisaruuden sanotaan olevan pisin ihmissuhde. Helppo se ei aina ole - ei myöskään silloin, kun sisaruksissa on kehitysvammainen henkilö.

• Me sisarukset jos ketkä voimme saada kehitysvammaisesta läheisestä rikkautta elämäämme.

Meillä ei ole yhtä pitkäaikaista vastuuta kuin vanhemmilla. Kun tulee aika ottaa vahvempi rooli kehitysvammaisen sisaruksen arjessa, takana on yleensä jo monta vuosikymmentä omaa elämää. Suhde on jotenkin vapaampi ja tasavertaisempi kuin vanhemmilla.

Onneksi Riihimäen Kehitysvammatuen toiminnassa on mukana myös sisaruksia. Olisikohan siinä yksi suunta, josta voisimme ammentaa uusia voimia vapaaehtoistyöhön?

Palveluasuminen pois kilpailutuspakon piiristä

Maanantai 12.5.2014 klo 19:59 - Sirkka Tuominen

Osallistuimme Levon  Annan kanssa perjantaina eduskunnan kansalaisinfoon, joka käsitteli hankintalain merkitystä vammaisten palveluissa, erityisesti asumispalveluissa.

Yleisesti luullaan, että EU vaatii asumispalvelujen kilpailuttamisen.

• EU ei vaadi, mutta Suomen oma hankintalaki on Euroopan tiukimpia, joten vammaispalveluja, esimerkiksi palveluasumista, on alettu pakon edessä kilpailuttaa.

Suomen hankintalakia ollaan muuttamassa. Nyt olisi mahdollista jättää jotkut yleishyödylliset hankkeet, esimerkiksi vammaisten asuminen, kilpailutuksen ulkopuolelle. Tämä hieno mahdollisuus saattaa kuitenkin jäädä käyttämättä.

Kilpailutus karsii pois
pienet palveluntarjoajat

Kilpailutus on vasta alussa, mutta jo nyt on näkyvissä se, että yleensä kilpailussa menestyvät jättikokokoiset palveluntuottajat, esimerkiksi Mehiläinen. Sillä ja sen kaltaisilla on kansainvälinen omistuspohja, ja se voi näin ollen suunnitella veronmaksunsa niin, ettei veroeuroja juuri jää Suomeen.

Tuottajan valinnassa painaa kauniista sanoista huolimatta aina ennen kaikkea hinta.

Eräillä paikkakunnilla on jo nyt käynyt niin, että suuryritykset ovat saaneet järjestääkseen kaikki vanhus- ja vammaispalvelut, koska ovat tehneet halvimman tarjouksen. Paikalliset yhdistysten ja yksityisten omistamat pienet yksiköt eivät ole saaneet mitään, joten niiden on pakko lopettaa toimintansa. Mikä määrä työttömiä paikkakuntalaisia!

• Miten mahtaa olla kolmen vuoden päästä, kun kilpailevia paikallisia pienyrityksiä ei enää ole?

Ovatkohan suuryritysten tarjoukset enää yhtä edullisia? Nehän voivat elää kolmisen vuotta vaikka alihinnoittelulla varmoina tulevista voitoista.

Palveluasumisen eurot
vyörynneet jättiyrityksille

Tiedotustilaisuudessa Sosiaalikehityksen Jukka Ohtonen  osoitti tilastoilla, miten mahtava määrä palveluasumista on ihan viimeisten vuosien aikana vyörynyt jättiyritysten käsiin. Jos se kehitys jatkuu, valtava määrä veroeurojamme siirtyy niille, eikä siltä tieltä ole sitten enää ole paluuta.

Kansainvälisillä jäteillä on käytössä juuri tarjousten tekemiseen erikoistuneet oikeusoppineet. Vaikka paikallisen palvelukodin toiminnanjohtaja olisi kuinka terävä ja ahkera, hän ei voi keskittyä pelkästään tarjouksen tekemiseen, koska kädet ovat täynnä muutakin työtä ja muutakin osaamista vaaditaan. Jos tarjouksessa  jokin asia on jäänyt huomaamatta, mitään ei ole enää tehtävissä.

Pienissä kaupungeissa ei myöskään yleensä kukaan virkamiehistä, esimerkiksi oikeusoppineista, voi keskittyä pelkästään tarjouspyyntöjen tekemiseen. Tämäkin sataa helposti jättifirmojen laariin. Tarjouspyynnön jättämisen jälkeen ei voi enää  korjauksia tehdä. Jos taas tarjouspyyntö tehdään yhdessä läheisten suurempien kaupunkien kanssa, on aika selvää, että siinä ei yksittäisen vammaisen tai pienen paikallisen palvelukodin tarjoamat edut paljon paina.

Nykyisen hankintalain mukaan esimerkiksi palveluasunnon tietty sijainti ei saa olla etukäteisvaatimuksena. Tästä seuraa ennen pitkää se, että vanhukset ja vammaiset eivät pääse asumaan kaupunkeihin, ei ainakaan keskustaan, koska on halvempaa sijoittaa asuminen sellaisille paikoille ja paikkakunnille, joihin ei muuten ole tungosta.

• Saksalaiset lähettävät nyt jo vanhuksiaan Puolaan hoidettaviksi, koska siellä hoito tulee halvemmaksi. Tähänkö meilläkin ollaan menossa?

Erottaako virkamies
vammaisen sillasta?

Viime perjantain tiedotustilaisuuden paneelissa oli osallistujia kahdeksasta suurimmasta puolueesta.

Tilaisuuden loppupuolella, kun vaadittiin suoraa vastausta, he kaikki sanoivat kannattavansa sitä, että vammaisten asuminen säädetään uudessa hankintalaissa ns. SGEI-ryhmään kuuluvaksi eli yleishyödylliseksi hankkeeksi, jota ei ole pakko kilpailuttaa. Tämä olisi hyvä muutos. - Osa kyllä antoi vastauksensa aika pitkin hampain, mutta antoi kuitenkin. Lupausta ei saa päästää unohtumaan.

Jonkun puolueen edustaja oli kyllä huolissaan siitä, ehtiikö uudistus enää tähän lakiin, kun yleishyödyllisiä hankkeita ovat esimerkiksi myös sillat ja muut sellaiset. Virkamiehille voi tulla kuulemma vaikeuksia yksilöidä, mitä pitäisi jättää kilpailutuksen ulkopuolelle. Me Annan kanssa vähän ihmettelimme, onko virkamiehillä todella vaikeuksia erottaa vammaisten asuminen silloista ja asvalttiteistä. Meistä se ei ole yhtään vaikeata.

Vielä hankintalakiin voi vaikuttaa, mutta kiire on. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen aika.

- - - - -

Kuvassa oleva tunnus kuului kampanjaan, jonka tarkoituksena oli tukea Kari Aallon ja Sami Helteen kansalaisaloitetta "Ei kilpailutukselle, kyllä ihmisoikeuksille".

Oikeuksia puolustettava yhdessä

Sunnuntai 23.3.2014 - Anja Alasilta

Paikallisia vammais-, potilas- ja omaisjärjestöjä on joskus moitittu pelkiksi huvitoimikunniksi.

Myös Kehitysvammaisten Tukiliiton paikallisyhdistykset taitavat olla keskimäärin parempia järjestämään rattoisaa yhdessäoloa kuin vaikuttamaan rohkeasti kunnan ratkaisuihin.

Riihimäen Kehitysvammatuella on pitkät ja kunniakkaat perinteet edunvalvontatyössä. Yhdistys on myös osoittanut, miten vapaa-ajan toiminta ja vaikuttaminen voivat tukea toisiaan.

Arvot kovenevat

Kun talouden, erityisesti julkistalouden tilanne heikkenee, yhteiskunnan arvot näyttävät kovenevan. Monet suomalaiset maksavat loppuikänsä kohtuutonta hintaa 1990-luvun alun lamasta. Nyt näköpiirissä on uhkia, jotka voivat toteutua kipeimmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten kohdalla.

Myös Riihimäellä on huomattu ilmapiirin muuttuneen. Ensimmäinen konkreettinen osoitus siitä oli henkilökohtaiseen apuun liittynyt jupakka joulun alla.

Kaupungilla oli vakaa aikomus toimittaa kaikki henkilökohtaisen avun piirissä olleet kehitysvammaiset muitta mutkitta uuteen lääkärintarkastukseen. Onneksi yhdistyksemme neuvottelijat pystyivät vaikuttamaan virkamiehiin.

Sittemmin myös sosiaali- ja terveysministeriöstä saatu vastaus vahvisti, että Kehitysvammatuki oli oikealla asialla.

• Jos henkilökohtaista apua olisi vähennetty, lasku olisi langennut myöhemmin moninkertaisena kaupungin maksettavaksi.

Kipeimmin toimintakyvyn heikkeminen olisi tietenkin sattunut kehitysvammaisiin itseensä.

Asuntoja ja heti!

Asuntojen saaminen Riihimäen Kehitysvammaisille ei yhdistyksen sitkeästä työstä huolimatta ole edennyt kaupungilla hiukkaakaan.

Nyt asiaan on pakko ottaa jonkinlainen kanta, kun valtuutettu Ismo Portinin tekemä ja monien muiden valtuutettujen allekirjoittama aloite on käsiteltävä. Ennusmerkit eivät valitettavasti ole olleet kovin hyvät. Sosiaali- ja terveysjohtajan päätösesitys vaikuttaa silkalta vesitykseltä.

Ei liene salaisuus, että yhdistyksemme rohkaisi asuntoa tarvitsevia kehitysvammaisia ja heidän omaisiaan tekemään kaupungille konkreettisen hakemuksen, johon liittyy pyyntö palvelusuunnitelman tarkistuksesta. Kun palvelusuunnitelman tarkistusta on pyydetty, kunnan on vammaispalvelulain mukaan käynnistettävä selvitystyö seitsemän päivän kuluessa. Ratkaisujakaan ei voi viivyttää loputtomiin.

Kehitysvammaisten pitkää asuntojonoa tukee vielä yhdistyksen kannanotto lautakunnalle.

• Kysymys ei ole hurskaista toiveista vaan kunnan lakisääteisistä tehtävistä.

Monet Riihimäen kaupungin päättäjät ymmärtävät ilahduttavan hyvin kehitysvammaisten tarpeet ja tunnustavat heidän oikeutensa.

• Toivottavasti päättäjien voima riittää tekemään lopun virkamiesten vetkuttelusta.

Voimat yhteen

Pienikin yhdistys pystyy vaikuttamaan vahvasti, jos se toimii yhtenä rintamana. Yhdistys ei ole yhtä kuin hallitus. Jokaista jäsentä tarvitaan. Meidän on jaksettava olla kiinnostuneita myös niistä asioista, jotka eivät koske suoraan omaa läheistämme.

Henkilökohtaisen avun ja asuntojonon lisäksi tiukkaa taistelua vaatii esimerkiksi tilapäishoidon saamiseen tolkulliselle tolalle.

Kuin tilauksesta vammaisten oikeuksiin erikoistunut Lakiasiaintoimisto Jukka Kumpuvuori lanseerasi Vammaisoikeuden ajokortti -koulutuksen. Se sopisi mainiosti Riihimäen Kehitysvammatuen tarpeisiin.

• Yhteinen parituntinen asiantuntijan opissa voisi tiivistää entisestään yhteistä rintamaamme.

Täyden kympin juhlistus

Lauantai 15.2.2014 - Mirja Piranta

Oivanäyttämö täytti 10 vuotta syksyllä 2013. Nyt on meneillään 11. toimintavuosi. Syksyllä, ja varsinkin ennen joulua oli niin kiire, ettei ehditty kunnolla juhlia.

Mutta oikeastaan, juhla hyvän ruuan kera sopiikin mainiosti nyt kannustamaan kohti isompinumeroisia juhlavuosia. Oivanäyttämön näyttelijät kävivät syömässä Martinassa lauantaina 15. helmikuuta. Mukana Anu, Arttu, Jukka, Laura, Mirkka, Petri, Susanna, Tomi, Mirja sekä yhdistyksen edustajana Tuomisen Sirkka.

Oivanäyttämön sponsori mahdollisti juhlahetken lahjoittamalla Riihimäen Kehitysvammatuki ry:n tilille summan Oivanäyttämön käyttöön. Olemme kiitollisia.

Aiomme myös jättää näkyvän jäljen kymmenvuotiaasta Oivanäyttämöstä, eli Oivanäyttämö-lehti ilmestyy kevään aikana. Senkin synnyttämisen mahdollistaa sponsoriraha.

Ruokailuiltapäivä Martinassa vaikutti olevan näyttelijöille mieluisa. Kun Oivanäyttämöllä vallitsee lämmin ja läheinen yhteishenki, kaikki yhteinen tekeminen antaa lisää ilovoimaa arkeen. Tomi varasi pitkän pöydän etukäteen, Oivan kymmenvuotislippu otettiin mukaan, puheita pidettiin ja kilisteltiin kuohuvaa. Jukalle laulettiin syntymäpäivälaulu, ja sitten alkoivat navat ritistä.

Valokuvia otettiin, naurettiin ja juteltiin. Huippua!

”Tää on kyllä ihanaa, kun ei aina tartte kotona ruokaa laittaa”, totesi iloinen Laura.

Kuusi vuotta sitten Oivanäyttämö harjoitteli näytelmää ”Sydämellä näkee”. Tänään sydämellä näki Martinassa.

Raili Tavela 20.3.1941 - 3.1.2014

Perjantai 17.1.2014 - Anna Levo

Yhdistyksessämme monin tavoin vaikuttanut  Raili Marjatta Tavela (o.s. Haukkamaa) kuoli vaikean sairauden jälkeen 3.1.2014 Terhokodissa.

Raili syntyi 20.3.1941 Perttelissä toisena maanviljelijäperheen neljästä lapsesta. Hän kouluttautui ekonomiksi ja toimi vientisihteerinä muun muassa Vaisalassa ja Tervakoski Oy.llä, sitten vientipäällikkönä MK-tuotteessa, Kalevala Korussa ja Grünsteinilla.

Raili avioitui vuonna 1973 Olli Tavelan kanssa. Avioliiton myötä perheeseen tulivat myös Ollin tyttäret Nina ja Hanna.

Raili ja hänen aviopuolisonsa asuivat useiden vuosien ajan talvikaudet Portugalissa. Niinä vuosina Raili toimi päätoimittajana Algarven Aviisissa ja oli aktiivisesti mukana paikallisessa Suomi-seurassa.

Raili oli Riihimäen Kehitysvammatuen jäsen vuosikymmeniä asuinpaikasta riippumatta. Hän myös osallistui toimintaamme monin tavoin, muun muassa lahjoituksin ja hankkimalla arpajaisvoittoja.

Railin ja hänen puolisonsa palattua Suomeen pysyvästi joitakin vuosia sitten yhdistyksemme sai Railista - niin tuntuu – korvaamattoman, aina palvelukseen valmiin aktiivijäsenen, joka antoi tietonsa, taitonsa ja aikaansa yhteiseen käyttöön. Hän teki yhdistystyötä lämmöllä. Autotallinsakin Raili antoi yhdistyksen tavaravarastoksi.

Railin valoisa ja myönteinen elämänasenne näkyi yhdistystyössä. Hänen toimi partiolaisten tapaan: aina valmis. Hän oli ihminen, jolta uskallettiin pyytää apua ja myös saatiin sitä - oli sitten kyse kuuntelijasta, saattajasta retkillä, esilaulajasta tilaisuuksissa, tapahtumien tai retkien järjestelystä, paperinkeräyksestä tai korttitalkoista.

Raili toimi Riihimäen Kehitysvammatuki ry:n hallituksessa vuodesta 2011 ja sen sihteerinä maaliskuusta 2012 sairastumiseensa saakka. Hän osallistui innolla myös Hyvän mielen pihapolku -hankkeeseen.

Raili toimi Riihimäellä myös Kansallisten Senioreiden hallituksen jäsenenä ja tiedottajana sekä yhdistyksen edustajana Kansallisessa Sivistysliitossa.

Riihimäen Kehitysvammatuen väki muistaa Railia kiitollisena ja kaivaten.

- - - - - - -

Kuvan mosaiikkityö on nimeltään Muuttolintu. Leena Alasilta teki sen suru-uutisen kuultuaan ja omistin työn Railille.

Henkilökohtaisesta avusta taisteltava

Maanantai 2.12.2013 klo 20:28 - Anja Alasilta

Riihimäen kaupunki on tähän asti kunnioittanut kohtalaisen hyvin kehitysvammaisten oikeutta henkilökohtaiseen apuun.

Laissa subjektiiviseksi oikeudeksi säädetty palvelu on tiettävästi myönnetty ainakin aikuisille melko mukisematta. Monilla muilla paikkakunnilla on jouduttu pitkiin ja raskaisiin valitusprosesseihin.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kehitysvammaiset eivät pysty ylittämään valitusteiden esteitä. Heillä ei ole ketään, joka valittaisi heidän puolestaan.

Mikä olisi muuttunut?

Tänään tihkuivat ensimmäiset tiedot siitä, että Riihimäen perusturva on vaatinut joiltakin kehitysvammaisilta uuden selvityksen henkilökohtaisen avun tarpeesta ja myös uuden lääkärintodistuksen. Kaupungin tarkoituksena on kaikesta päätellen harkita uudelleen suhtautumistaan asiaan.

Kenenkään ei kannata huokaista helpotuksesta, vaikka onkin jäänyt pois perusturvan postituslistalta. Sama selvitys on kuulemma edessä lopuillakin.

Lisäselvittelyt tuntuvat lähinnä naurettavilta. Jokainen hiemankin kehitysvammaisia tunteva tietää, ettei heidän vammansa asteella ole tapana sanottavasti muuttua vuosien mittaan.

Oudoimmalta tuntuu jumalaton hoppu. Lääkärintodistuksia on vaadittu niin nopeasti, ettei terveyskeskuksesta järjesty riittävän pian aikoja. Onko ehkä tarkoituskin, ettei dokumentteja saataisi riittävän nopeasti kasaan?

Laissa selvää tekstiä

Vammaispalvelulain 8 c pykälän mukaan  henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:

• päivittäisissä toimissa
• työssä ja opiskelussa
• harrastuksissa
• yhteiskunnallisessa osallistumisessa
• sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Liput salkoon, haasteet matkaan

Lauantai 16.11.2013 klo 9:53 - Anja Alasilta

Ensi keskiviikkona vietetään jälleen kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää.

Sisäministeriö on määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan 20. marraskuuta ja suosittelee samaa muillekin.

Päivän merkitsemistä kalenteriin vakiintuneeksi liputuspäiväksi kuulemma harkitaan. Pakko sanoa, että vähäpätöisemmistäkin syistä siniristilippu vedetään salkoon.

Jokaisella lapsella on
oikeus pelata ja leikkiä

Tänä vuonna kansallisena teemana ovat vammaisten lasten oikeudet. Vammaisia lapsia Suomessa on yli 30 000.

Esimerkiksi Lastensuojelin Keskusliitto tarjoaa netissä hyviä vinkkejä siihen, miten Lapsen oikeuksien päivää voi juhlistaa vaikkapa päiväkodissa tai koulussa.

Jokainen meistä voi osallistua Suomen Unicefin Mukana-kampanjaan. Sen tavoitteena on, että mahdollisimman moni sitoutuu edistämään esteettömiä harrastus- ja vapaa-ajan mahdollisuuksia lapsille.

Kysymys ei siis ole keräyksestä vaan haastekampanjasta:

• Mitkä tahot Riihimäen Kehitysvammatuki voisi haastaa mukaan?

Mukana-haasteita voivat esittää myös yksityishenkilöt.

Sisupartiotoiminnalle
tunnustus Unicefilta

Lapsen oikeuksien päivän teema nousi jo päättyvällä viikolla vahvasti esille, kun Suomen Unicef luovutti Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustuksen Suomen Partiolaisten sisupartiotoiminnalle.

Tunnustusta vastaanottamassa oli myös riihimäkeläinen Tinja Sinivuori (kuvassa vasemmalla).

Näytti tilaisuuteen päässeen mukaan myös Tinjan isä, Suomen Partiolaisten kasvatusjohtaja Timo Sinivuori.

Halloween vai pyhäinpäivä?

Lauantai 2.11.2013 klo 11:08 - Anja Alasilta

Osallistuin eilen Rivakan riemukkaisiin halloween-bileisiin. Harvoin tapaa niin mukavia haamuja, vampyyreitä, noitia ynnä muita kauhuolentoja.

En ole tätä ennen viettänyt halloweenia. Olen pitänyt sitä amerikkalaisena hömpötyksenä, joka ruokkii turhanpäiväistä krääsäkauppaa.

Sisareni Leena on aiemmin ehdottomasti kieltäytynyt osallistumasta mihinkään kauhujuhliin. Naamiaiset eivät ole olleet hänen juttunsa - niin juhamielisestä henkilöstä kuin muuten onkin kysymys.

Halloweenista tuli
osa juhlaperinnettä

Tänä syksynä kaikki muuttui.

Leena kertoi jo viikkoja etukäteen aikovansa osallistua Rivakan halloween-juhliin ja tarvitsevansa sitä varten noitavaatteet. Hänen ompelijansa Minna lähti oitis mukaan projektiin.

Viime syksynä en ehtinyt kuvaamaan Kehitysvammatuen sivuille Rivakan naamiaisia. Tänä vuonna raivasin puoliväkisin tilaa työkalenteriin.

Kyllä kannatti! Tunnelma oli ainutlaatuinen. Rivakan henkilöstö oli taas kerran tehnyt asiakkaiden hyväksi paljon enemmän kuin olisi pakko.

Olemme Leenan kanssa katsoneet halloween-kuvat jo pariin kertaan ja nauraneet katketaksemme. 

Eihän juhlassa, joka saa ihmiset iloisiksi keskellä pimeintä vuodenaikaa, voi olla mitään pahaa.

Pyhäinpäivänä
syttyvät kynttilät

Hömppä-halloween ja perinteinen pyhäinpäivä tuntuvat olevan toisistaan äärimmäisen kaukana. Historiallisesti niillä on kuitenkin jotain yhteistä.

Muinaiset keltit viettivät marraskuun viimeistä talven alkamisen päivänä ja uskoivat vainajien henkien olevan silloin liikekannalla. Halloween-sana on lyhenne englannin sanoista All Hallows' Eve eli pyhäinpäivän aatto.

Suomessa sadonkorjuun päätösjuhlana vietetty kekri sulautui 1800-luvulla kristilliseen pyhäinpäivään, jota vietetään marttyyrien, pyhimysten ja vainajien muistopäivänä. Amerikkalaistyylinen halloween on meillä varsin uusi.

Eilinen halloween-humu ei estä hiljentymästä tänään muistelemaan edesmenneitä rakkaita. Käymme Leenan kanssa myös Lopen hautausmaalla.

Leenalta ja muilta kehitysvammaisilta olen oppinut paljon juhlan merkityksestä. Ihmiselle tekee hyvää osoittaa juhlien arvostusta ilolle ja surulle, tälle päivälle ja menneelle, reaalimaailmalle ja sille, jota emme voi nähdä, koskettaa emmekä ymmärtää.

Ystäviksi yhdistyksessä

Maanantai 28.10.2013 - Anja Alasilta

Yhdistyksemme Facebook-sivu on rikkonut kahtena viikonloppuna peräkkäin aiemmat ennätykset. Koskaan ennen päivityksiämme ei ole klikkailtu eikä peukutettu yhtä ahkerasti. 

Viime viikolla päivityksiämme klikattiin, peukutettiin, kommentoitiin tai jaettiin noin 1 700 kertaa. Tuo määrä kertyi yli 170 eri henkilön panoksesta. Kiitos kaikille!

Täällä kotisivuillamme on sama meininki. Pelkästään eilen sunnuntaina kertyi yli tuhat yksittäistä sivulatausta.

Tuntuu kaiken kaikkiaan, kuin yhdistyksemme ympärillä olisi nyt paljon positiivista hyörinää. Voisiko se olla samaa ystävyyden henkeä, josta Titi-Nallet näytelmässään kertoivat?

Luonnollisia selityksiä

Pessimisti ehkä ajatelee, että kyllä into siitä hiipuu, kunhan tapahtumia pursuavat lokakuun viikonloput menevät ohi. Voi hiipuakin, mutta yhtä hyvin tämä voi olla jonkin uuden ja upean alkua.

Tilastojen kaunistumiselle ei tarvitse etsiä yliluonnollisia syitä. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Facebookiin ja kotisivuille on ollut niin paljon kiinnostavaa päivitettävää.

Tärkeää on, että myös kehitysvammaisten lasten vanhemmille ja muille läheisille on nyt ollut luettavaa ja katsottavaa. Siitä kuuluu suurin kunnia hurmaavalle Titi-Nallet-ryhmälle.

Verkkosivut kasvattavat suosiotaan vain, jos niillä on ihmisille jotakin annettavaa. Yhteys virtuaali- ja reaalimaailman välillä on aivan olennainen.

Miten yhdessä eteenpäin?

Yhdistyksellämme on nyt näytön paikka:

• Miten osoitamme kehitysvammaisten lasten ja nuorten vanhemmille, että toimintaamme kannattaa tulla mukaan - edes vähän?

Mietinnän paikka on myös niillä, jotka ovat viime päivinä ensimmäistä kertaa antaneet Riihimäen Kehitysvammatuen Facebook-sivuilla elonmerkkiä itsestään:

• Jos Riihimäellä asuva kehitysvammainen lapsi, nuori tai aikuinen on sinulle rakas, paikkasi on yhdistyksessämme - vaikka tukijäsenä.

Riihimäen Kehitysvammatuen tavoitteenamme on hyvä elämä kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen. Sen, miten tuota tavoitetta edistämme, ratkaisevat toiminnassa mukana olevat jäsenet.

Yhdistykseemme voi jokainen sitoutua juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Ja hyvältähän sitoutuminen tuntuu.

Vai mitä mieltä olette te, jotka olitte mukana yhdessä tai useammassa viime tai sitä edellisen viikonlopun hienossa tapahtumassa?

Miksei koulutus kiinnosta?

Tiistai 15.10.2013 klo 16:14 - Anja Alasilta

Tuntui hienolta, kun Riihimäelle oli luvassa Tukiliiton koulutus erityisesti lapsiperheitä kiinnostavista aiheista.

Iloa ei valitettavasti kestänyt pitkään. Tänään tuli tieto, että koulutus on peruutettu. Osallistujia ei ilmoittautumisajan umpeutuessa ollut koossa riittävästi.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että sain kutsun Tukiliiton aluekoulutuspäiville Ideaparkiin. Tarkoitus oli kertoa yhdistyksen verkkoviestinnästä ja erityisesti sosiaalisen median käytöstä. Seuraavassa kirjoituksessa kerroin, että tilaisuus peruutettiin osallistujapulan vuoksi.

Sittemmin sain uuden kutsun vastaaville aluepäiville Turkuun. Nyt nekin ovat peruuntuneet.

Hämärästi muistelen, että samanlaisen kohtalon ovat kokeneet monet muutkin Tukiliiton järjestämät kurssit.

Missä siis vika, kun koulutus ei kiinnosta?

Aika ja voimat vähissä

Vikaa ei ehkä kannattaisi etsiä kenestäkään - kaikkein vähiten niistä kehitysvammaisten omaisista, jotka eivät ehdi tai jaksa osallistua järjestötoimintaan.

Etenkin työelämässä oleville aikapula on todellista. Erityislasten vanhempia ja myös monia aikuisten kehitysvammaisten omaisia työllistävät lisäksi asiat, joista niin sanotuissa normaaleissa perheissä ei ole aavistustakaan.

Monet omaiset paikkaavat julkisten palvelujen aukkoja. Tilapäishoidon puute on tästä yksi esimerkki.

Vaikka monet ulkoiset asiat ovat nykyisin paremmin kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, henkisesti elämä tuskin on käynyt keveämmäksi. Siitä on päinvastoin tullut hyvin mutkikasta ja hyvin vaativaa.

Ei yhdistystoimintaan tai -koulutukseen kannata osallistua oman jaksamisensa kustannuksella. 

Mikä myisi paremmin?

Rehellisyyden nimessä on uskallettava arvioida paitsi kysyntää, myös tarjontaa. 

• Onko Tukiliiton koulutustarjonnassa tai tukiyhdistysten toiminnassa jotakin vikaa, kun ne eivät kovin monia houkuttele?

Muutaman vuosikymmenen kokemuksella tekee mieli antaa Tukiliiton koulutussuunnittelijoilla pari vinkkiä:

1. Suosituin koulutus on aina yltiöpäisen käytännönläheistä. Esimerkiksi otsikoissa on turha hienostella ja temppuilla. En oikein vieläkään ymmärrä, mitä lapsiperheille tarkoitetun koulutuksen nimellä oli tarkoitus sanoa: "Asiat kuntoon meilläpäin".
   
   
2. Suosittu koulutus lupaa ennalta enemmän kuin vaatii. Ei markkinoinnissa kannata toistaa Raha-automaattiyhdistykselle kirjoitettuja koukeroita vaan kertoa selkeästi, mitä osallistuja saa.

Lisäksi tarvittaisiin tietysti koordinointia. Tukiliitto oli nyt järjestämässä Riihimäelle koulutusta lokakuussa, joka sattuu tulvimaan yhdistyksemme ja yhteistyökumppaneittemme ohjelmaa. Jopa samalle päivälle Tukiliiton koulutuksen kanssa osui Titinallet-lapsiryhmän teatteriesitys.

Tuotteiksi ilo ja voima

Vapaaehtoistoiminta vetää ihmisiä mukaansa vain, jos se palkitsee henkisesti. Vaikuttamisen tunne on joillekin tärkeä palkinto, mutta ei kaikille.

Riihimäen Kehitysvammatuki voisi pistää pystyyn tuotteistusprojektin, jonka tavoitteena on tarjota yhdistysaktiiveille iloa ja voimaa. Mistä ne kumpuavat? Miten niitä voi vaalia?

Olisi uskallettava myös miettiä, mikä saattaa tuhota hyvää fiilistä.

Asiantuntijoiksi projektiin sopisivat monet yhdistyksemme kehitysvammaisista jäsenistä. Mistä he ammentavat voimaa osallistua ja harrastaa melkein joka ilta, vaikka takana on heilläkin työpäivä? Mikä on sen ilon salaisuus, jota harrastusryhmistä tuntuu aina riittävän kotiinkin tuotavaksi?

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestön Tehyn pitkäaikainen aluesihteeri Onerva Ollikainen tapasi muistuttaa:

• "Innostus tarttuu kuten myös sen puute."

Vapaaehtoistyö pistää arvot paikoilleen

Sunnuntai 29.9.2013 klo 12:05 - Anja Alasilta

Helsingin Sanomissa on tänään juttu, jollaisia mediassa soisi ilmestyvän useammin. Maamme talouselämän kärkikaartiin kuuluva OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen kertoo näkemyksiään hyvinvointiyhteiskunnasta ja vapaaehtoistyöstä.

Jutun on kirjoittanut Hesarin taloustoimituksen esimies Marko Junkkari - vahva vaikuttaja itsekin. Haastattelu poikkeaa teemaltaan ja sävyltään tavanomaisesta talousjournalismista. Ei siinä silti ole vivahteita sosiaalipornosta, jota mediassa aika paljon näkee.

Arvojen pettäessä
pettää muukin

Yksinäisten ihmisten tarinat satuttavat ja valvottavat pääjohtajaa, joka ei kertomansa mukaan menetä yöuniaan leipätyönsä takia.

Yksinäisyyteen ja muuhun elämän varjopuoleen Karhinen on tutustunut Helsinki Missiossa, jonka valtuuskunnan puheenjohtajana hän toimii.

Tuskin tosin luottamustoimi yksin on saanut aikaan harvinaisen kypsää ja rehtiä pohdintaa:

"Hyvin toimivassa yhteiskunnassa korostuvat vastuullisuus, välittäminen, oikeudenmukaisuus ja aktiivisuus. Nykyisin nämä kaikki ovat rapautumassa. Ja jos yhteiskunnan arvopohja pettää, kaikki pettää."

Vapaaehtoistyöt Karhinen kokee arvojen huoltona.

"Niissä kohtaa aivan eri todellisuuden. Se, mitä siellä näen, jättää jäljen."

Yksi jälki on varmaan se, että pääjohtajan mielestä yrityksiä pitäisi motivoida mukaan rahoittamaan kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Mitä yhdistys voi
antaa yrityksille?

Reijo Karhinen myöstää Helsingin Sanomien haastattelussa, että vapaaehtoisityöhön on myös itsekkäitä motiiveja:

"Tuleehan auttamisesta myös itselle hyvä mieli."

Tuki vapaaehtoistoiminnalle voi antaa yrityksille hyvän mielen lisäksi myös konkreettista hyötyä: vastuullista sävyä imagoon.

Tiedän kokemuksesta, että hyöty on todellista. Oma pieni yritykseni on muutaman vuoden ajan tukenut pienimuotoisesti kehitysvammaisten kuvataideharrastusta. Olemme iloksemme huomanneet, että yllättävän monet asiakkaamme suurissa organisaatioissa arvostavat valintaamme.

Urheilujärjestöt ovat jo pitkään kehittäneet sponsorointia asiakaslähtöisesti. Ne miettivät, mitä voivat tarjota tukijoilleen. Samaa voisimme tehdä omassa yhdistyksessämme.

Monet ilmiöt - Toisenlaiset frendit ja Pertti Kurikan Nimipäivät etunenässä - ovat tuoneet kehitysvammaisille ihmisille ennennäkemätöntä positiivista julkisuutta. Miten saman voi siirtää paikalliselle tasolle?

Yhdistyksemme eettiset lahjakortit ovat hyvä alku myös yritysten suuntaan. Mitä muuta voisimme tarjota?

Ei Hölmölää
Riihimäelle

Riihimäen Kehitysvammatuki on nyt tilanteessa, jossa kaivataan kipeästi uusia ideoita toiminnan rahoitukseen Kaupungin avustus uhkaa pienentyä merkittävästi, kun erään testamentit varat on käytetty loppuun.

Korvaava rahoitus kaiken järjen mukaan pitää kyllä kaupungilta löytyä. Ei kai Riihimäellä sentään ole päässyt vallalle samanlainen hölmöläisyys kuin monella muulla paikkakunnalla: säästetään lyhytnäköisesti ja maksetaan tyhmyydestä sitten myöhemmin moninkertaisesti.

Yhdistyksemme edistää kiistatta kymmenien kehitysvammaisten toimintakykyä ja heidän omaistensa jaksamista - ja erittäin kustannustehokkaasti. Tärkeintä on, että voimme jatkaa tätä työtä. Ilman rahaa emme pysty toimimaan, vaikka pistämmekin likoon valtavan määrän vapaaehtoistyötä.

Tilaisuus peruutettu, toiminta jatkuu

Sunnuntai 15.9.2013 - Anja Alasilta

Värväsin edellisessä kirjoituksessa apuvoimia valmistelemaan esitystä Tukiliiton tllaisuuteen. Tarkoitus oli kertoa sosiaalisen median ja netin käytöstä paikallisessa toiminnassa.

Hukkaan meni sekin värväys! Tilaisuus on nimittäin peruutettu, koska osallistujia ei ilmoittautunut riittävästi. Niin näyttää käyvän varsin usein Tukiliiton tilaisuuksille. Onneksi paikallistasolla toiminta jatkuu.

Vai menikö sittenkään hukkaan?

Tuomisen Sirkka kertoi blogikommentissa näkemyksiään sosiaalisen median ja kotisivujen merkityksestä yhdistyksemme toiminnassa. Yhtä kannustavaa luettavaa oli Levon Annan sähköpostiviesti.

Jos olisin turhan tarkka, voisin huomauttaa, että runsas sata Riihimäen Kehitysvammatuen jäsentä ei ole vielä sanonut asiasta yhtään mitään. Saman tien voisin lätkäistä passiivisen leiman koko porukan otsaan. Vielä onneksi ymmärrän, ettei minulla ole kanttia moiseen.

Kuka passiivinen,
kuka aktiivinen?

Jäsenten passiivisuutta on kai valiteltu niin kauan kuin yhdistystoimintaa on ollut. Temppu jos toinenkin on keksitty väen aktivoimiseksi.

Valitettavasti nuo temput on tuomittu epäonnistumaan. Niitä nimittäin kehittelevät aina ihmiset, jotka ovat itse aktiivisia. Me emme tiedä yhtään mitään tai ainakaan riittävästi siitä, mitä passiivisten mielessä liikkuu.

• Osallistumisen esteitä pitää kysyä niiltä, jotka eivät osallistu. 

Suomalaisessa yhdistystoiminnassa olisi korkea aika tuulettaa tunkkaisia käsityksiä aktiivisuudesta ja passiivisuudesta.

Hallituksen jäsenyys tai viralliset kokoukset eivät todellakaan ole ainoa tapa osallistua ja vaikuttaa. Pelkästään tänä syksynä Riihimäen Kehitysvammatuen toimintaan pääsee - ja myös tullaan - mukaan kymmenillä eri tavoilla. Aktiviteetteja löytää kotisivujen kalenterista.

Nykyiset tavat eivät tosin riitä. Aina pitää kehitellä uutta, ja niin on meidän yhdistyksessämme tehtykin. Viimeksi torstaisessa hallituksen kokouksessa käytiin keskustelua juuri näistä teemoista.

Ehdimmekö sitä
mitä tahdomme?

Vanhan viisauden mukaan ihminen kyllä ehtii tehdä sitä mitä todella tahtoo.

Joskus olen inhonnut koko hokemaa. Se on kuulostanut syyttelyltä. Joskus taas olen huomannut, että väitteessä on vinha perä.

Oletteko esimerkiksi huomanneet, ketkä kuuluvat yhdistyksemme Facebook-sivun ahkerimpiin peukuttajiin? Kaupunginvaltuutetut Pirjo Snellman-Tenhunen ja Ismo Portin näyttävät seuraavaan päivityksiämme todella ahkerasti. Varmaan heillä on yhtä jos toista muutakin tekemistä.

• On hienoa, että niin monet ihmiset ovat ottaneet Riihimäen Kehitysvammatuen pienemmäksi tai isommaksi osaksi elämänsisältöään.

Aktiivisten peukuttajien joukossa on myös muita, jotka eivät kuulu yhdistyksemme hallitukseen. Arvokasta ja sitä paitsi näkyvää aktiivisuutta!

Nyt puheenvuoroja
yhdistystoiminnasta!

Ihmisen on terveellistä tehdä ainakin vapaa-, mieluiten myös työaikanaan sitä, mitä todella tahtoo.

• Miten voisimme kehittää yhdistystoimintaa niin, että mahdollisimmat monet käyttävät sen parissa mielihyvin aikaansa - tavalla tai toisella?

Haastan Riihimäen Kehitysvammatuen hallituksen, toimihenkilöt, jäsenistön, yhteistyökumppanit ja ystävät keskustelemaan tällä palstalla yhdistyksen tavoitteista, toiminnasta ja kehittämisestä!

Ojennan viestikapulan ensimmäiseksi henkilölle, jonka tiedän siihen varmasti tarttuvan:

• Otathan, puheenjohtajamme Päivi, seuraavan kirjoitusvuoron ja siirrät sen sitten taas eteenpäin!