Yhdistys kuin ikiliikkuja

Sunnuntai 29.6.2014 - Anja Alasilta

koneistob.jpgViime kevät vaatii Riihimäen Kehitysvammatuen vapaaehtoisilta tavallistakin enemmän. Toiminnanohjaajan tehtävää ei saatu täytettyä niin, että toimisto olisi alkanut taas pyöriä rutiinilla.

Silti kevätkausi oli vilkas - aivan varmasti vilkkaampi kuin useimmilla muilla Tukiliiton paikallisyhdistyksillä. Jos et usko, silmäilepä kotisivujemme uutisarkistoa viimeisten puolen vuoden ajalta.

Merkittävää on, että ohjelmassa oli paitsi yhdessäoloa, myös tiukkaa edunvalvontaa. Paransimme myös valmiuksiamme puolustaa kehitysvammaisten oikeuksia: tartuimme Jukka Kumpuvuoren tarjoamaan Vammaisoikeuden ajokortti -koulutukseen, kun monet muut paikallisyhdistykset nettitiedoista päätellen vasta harkitsivat asiaa.

Miten tämä oikein pyörii?

Olen jo kolmatta vuotta yhdistyksen hallituksessa. Vieläkään en ymmärrä, miten tämä koneisto oikein pyörii.

Rahaa on hyvin rajallisesti. Se ei ainakaan ratkaise.

Ei kaikessa mukana olevia aktiivejaan ole kovin monia. Silti jokaiselle tehtävälle löytyy jollakin mystisellä tavalla tekijä.

  • Onko Riihimäen Kehitysvammatuki keksinyt huomaamattaan ikiliikkujan?

Senioreissa on voimaa

Monipuolinen toiminta ei synny itsestään. Se vaatii käsittämättömän tuntimäärän työtä. Käsittämätön tuo määrä on siksi, että se tehdään palkatta ja ilman pakkoa.

Tuntimäärät olisivat suorastaan järkyttäviä, jos ne kirjattaisiin yksittäisten henkilöiden tilille.

Yhdistyksemme työnsankareissa on vireitä ja uutteria eläkeläisiä.

  • Jos järjestötoimintaan joskus hyvinkin äänekkäästi vaadittu nuorennusleikkaus toteutuisi täysimääräisesti Riihimäen Kehitysvammatuessa, aktiivisuus romahtaisi.

Työelämässä olevat eivät pysty tekemään vapaaehtoistyötä samanlaisia tuntimääriä kuin muutamat seniorimme - eivät etenkään, jos kehitysvammainen omainen on vielä kotona asuva lapsi.

Eroja ei tietenkään selitä yksin ikä; myös eri ihmisten motivaatiossa on valtavia eroja. 

Nuorissa tulevaisuus

On rohkaisevaa, että yhdistyksemme toiminnassa on mukana eri-ikäisiä ihmisiä. Se avaa yhtäältä monipuolisen näkemyksen asioihin ja toisaalta takaa, että jatkuvuus on turvattu.

Hallituksen jäseninä pitkään toimineet ovat mielestäni tehneet upeasti tilaa uusille ajatuksille. Mitään ei ole tyrmätty - ainakaan siksi, että aina ennenkin on tehty jollakin tietyllä tavalla.

  • Lapsiperheiden ääni tulee yhdistyksessä parhaiten kuulluksi niin, että kehitysvammaisten lasten vanhemmat tulevat mukaan toimintaan.

Tässä asiassa Erityis-Ellit ovat tehneet Riihimäen Kehitysvammatuessa hienoa työtä.

Kehitysvammaisissa resursseja

Yhdistyksemme hallituksessa on myös kehitysvammaisten edustus. Tiivistä on myös yhteistyö Me Itse -jaoksen kanssa.

Jatkuvasti kannattaa mietti, miten mahdollistaa yhä vilkkaampi Me Itse -toiminta, ja miten toisaalta hyödyntää kehitysvammaisten resursseja Riihimäen Kehitysvammatuen toiminnassa.

  • Mitä paremmin me läheiset huomaamme kehitysvammaisten voimavarat, sitä varmemmin ne tulevat myös ympäröivän yhteiskunnan tietoon.

Sisaruus kestää ihmisiän

Tukiliitossa näyttävät vastuunkantajat olevan yhtäältä palkattua henkilöstöä, toisaalta kehitysvammaisten  vanhempia. Sisarukset tuntuvat puuttuvan. Toivottavasti mielikuva on väärä.

Sisaruuden sanotaan olevan pisin ihmissuhde. Helppo se ei aina ole - ei myöskään silloin, kun sisaruksissa on kehitysvammainen henkilö.

  • Me sisarukset jos ketkä voimme saada kehitysvammaisesta läheisestä rikkautta elämäämme.

Meillä ei ole yhtä pitkäaikaista vastuuta kuin vanhemmilla. Kun tulee aika ottaa vahvempi rooli kehitysvammaisen sisaruksen arjessa, takana on yleensä jo monta vuosikymmentä omaa elämää. Suhde on jotenkin vapaampi ja tasavertaisempi kuin vanhemmilla.

Onneksi Riihimäen Kehitysvammatuen toiminnassa on mukana myös sisaruksia. Olisikohan siinä yksi suunta, josta voisimme ammentaa uusia voimia vapaaehtoistyöhön?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vapaaehtoistyö, Yhdistystoiminta

Vapaaehtoistyö pistää arvot paikoilleen

Sunnuntai 29.9.2013 klo 12:05 - Anja Alasilta

karhinen_kopio.jpgHelsingin Sanomissa on tänään juttu, jollaisia mediassa soisi ilmestyvän useammin. Maamme talouselämän kärkikaartiin kuuluva OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen kertoo näkemyksiään hyvinvointiyhteiskunnasta ja vapaaehtoistyöstä.

Jutun on kirjoittanut Hesarin taloustoimituksen esimies Marko Junkkari - vahva vaikuttaja itsekin. Haastattelu poikkeaa teemaltaan ja sävyltään tavanomaisesta talousjournalismista. Ei siinä silti ole vivahteita sosiaalipornosta, jota mediassa aika paljon näkee.

Arvojen pettäessä
pettää muukin

Yksinäisten ihmisten tarinat satuttavat ja valvottavat pääjohtajaa, joka ei kertomansa mukaan menetä yöuniaan leipätyönsä takia.

Yksinäisyyteen ja muuhun elämän varjopuoleen Karhinen on tutustunut Helsinki Missiossa, jonka valtuuskunnan puheenjohtajana hän toimii.

Tuskin tosin luottamustoimi yksin on saanut aikaan harvinaisen kypsää ja rehtiä pohdintaa:

"Hyvin toimivassa yhteiskunnassa korostuvat vastuullisuus, välittäminen, oikeudenmukaisuus ja aktiivisuus. Nykyisin nämä kaikki ovat rapautumassa. Ja jos yhteiskunnan arvopohja pettää, kaikki pettää."

Vapaaehtoistyöt Karhinen kokee arvojen huoltona.

"Niissä kohtaa aivan eri todellisuuden. Se, mitä siellä näen, jättää jäljen."

Yksi jälki on varmaan se, että pääjohtajan mielestä yrityksiä pitäisi motivoida mukaan rahoittamaan kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Mitä yhdistys voi
antaa yrityksille?

Reijo Karhinen myöstää Helsingin Sanomien haastattelussa, että vapaaehtoisityöhön on myös itsekkäitä motiiveja:

"Tuleehan auttamisesta myös itselle hyvä mieli."

Tuki vapaaehtoistoiminnalle voi antaa yrityksille hyvän mielen lisäksi myös konkreettista hyötyä: vastuullista sävyä imagoon.

Tiedän kokemuksesta, että hyöty on todellista. Oma pieni yritykseni on muutaman vuoden ajan tukenut pienimuotoisesti kehitysvammaisten kuvataideharrastusta. Olemme iloksemme huomanneet, että yllättävän monet asiakkaamme suurissa organisaatioissa arvostavat valintaamme.

Urheilujärjestöt ovat jo pitkään kehittäneet sponsorointia asiakaslähtöisesti. Ne miettivät, mitä voivat tarjota tukijoilleen. Samaa voisimme tehdä omassa yhdistyksessämme.

Monet ilmiöt - Toisenlaiset frendit ja Pertti Kurikan Nimipäivät etunenässä - ovat tuoneet kehitysvammaisille ihmisille ennennäkemätöntä positiivista julkisuutta. Miten saman voi siirtää paikalliselle tasolle?

Yhdistyksemme eettiset lahjakortit ovat hyvä alku myös yritysten suuntaan. Mitä muuta voisimme tarjota?

Ei Hölmölää
Riihimäelle

Riihimäen Kehitysvammatuki on nyt tilanteessa, jossa kaivataan kipeästi uusia ideoita toiminnan rahoitukseen Kaupungin avustus uhkaa pienentyä merkittävästi, kun erään testamentit varat on käytetty loppuun.

Korvaava rahoitus kaiken järjen mukaan pitää kyllä kaupungilta löytyä. Ei kai Riihimäellä sentään ole päässyt vallalle samanlainen hölmöläisyys kuin monella muulla paikkakunnalla: säästetään lyhytnäköisesti ja maksetaan tyhmyydestä sitten myöhemmin moninkertaisesti.

Yhdistyksemme edistää kiistatta kymmenien kehitysvammaisten toimintakykyä ja heidän omaistensa jaksamista - ja erittäin kustannustehokkaasti. Tärkeintä on, että voimme jatkaa tätä työtä. Ilman rahaa emme pysty toimimaan, vaikka pistämmekin likoon valtavan määrän vapaaehtoistyötä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vapaaehtoistyö, Arvot, Yritysyhteistyö